Tag: Tiana (page 2 of 15)

Saksanpaimenkoira Tianaa (Hellraiser Kalina) koskevat kirjoitukset.

Ei kukaan täällä kai oo kokonainen

Miten kaunis päivä! Oltiin Tianan kanssa kolme tuntia ulkona, käppäiltiin hissukseen metsää pitkin koirapellolle ja maattiin vaan auringossa. Kotiin päin kävellessä tuli sähköpostiin dysplasialausunto ja mieli vähän musteni sitä lukiessa – kyynärät 1/1 ja lonkat D/D. Tuli siis yllätyksenä molempien kyynärien lukema, kun olin siinä käsityksessä että tolla koiralla on edes yksi terve jalka. Ei selkeesti.

Hetken aikaa harkitsin soittavani Limanille kysyäkseni lisää, mutta en soittanut. Ei se tieto muuta yhtään mitään. Jotenkin sitä vaan luhistuu sen tiedon edessä, että oma koira on noin rikki noin nuorena. Mutta ei auta itkeminen, täytyy hyväksyä tosiasiat ja elää kuin viimeistä päivää.

Olen viime päivinä selaillut erään toisen rodun kasvattajia ja pentuesuunnitelmia. Kunhan tuon Tianan kuntoutus lähtee rullaamaan kunnolla, niin kyllä mä taidan sen pennun ottaa tähän kasvamaan. Mitään varmuutta ei ole, enkä ole ottanut edes kasvattajiin vielä yhteyttä, mutta katsellaan. Sellainen fiilis kuitenkin on tällä hetkellä, että olen vihdoinkin varma seuraavan koiran rodusta.

3

Tuntuu niin saatanan pahalta.

Lonkissa nivelrikkomuutoksia. Selässä spondyloosis muutoksia ja lannerangan 6.-7. välissä luupiikkejä, jotka voivat painaa hermoja. Kyynärän nivelrikko ei ole sentään edennyt, ainoa positiivinen asia eiliseltä. Kaikki kuvat meni virallisena Kennelliittoon, joten tulee näkymään myös Koiranetissä kunhan ehtivät lausumaan.

Ei Tiana pöydälle sentään jäänyt, mutta ei sillä ole pitkää elinikää odotettavissa. Taistellaan kuitenkin viimeiseen asti. Saatiin eläinlääkäristä mukaan tujut glukosamiinit reseptillä ja kassillinen Metacamia (tulehduskipulääke). Fysioterapeutille laitoin jo viestiä, ja tilaan töissä suoratoimituksella Back on Trackin verkkoloimen.

Hihnalenkit jää nyt kokonaan pois, tasainen tie kipeyttää ton heti. Eli nyt vaan pelkästään metsässä parannetaan lihaskuntoa ja laitetaan b-vitamiini tilaukseen. Ei kai ne nivelrikkoryhmien hehkuttamat kurkumatahnat ja ruusunmarjarouheet pahaakaan tee, vaikka olenkin todella skeptinen niiden suhteen.

Täytyy vissiin alkaa oikeasti miettimään pennun ottamista, että ei jää aivan tyhjän päälle. Toista sakemannia en taida uskaltaa ottaa vähään aikaan.

0

Tässähän muututaan kohta metsänpeikoiksi

Viime keskiviikkona fysioterapeutti kävi hoitamassa Tianaa. Kauaa ei ehtinyt sisällä olla, kun sain jo kuulla Tianan olevan takapäästään aivan toispuoleinen. Etupää oli myös ihan jumissa, samoin availtiin vähän selkää. Pahaa spondyloosia siellä tuskin on, kun sen verran hyvin nikamat liikkuivat. Mutta ne lonkat. Vasen takajalka on aivan lihakseton ja sitä pitää alkaa nyt treenaamaan. Vaikka olenkin lenkillä katsellut takajalkojen outoa askellusta, niin jotenkin tuo silti yllätti. Oisin enemmän kuvitellut sen nivelrikkoisen kyynärän olevan se pahin ongelma eikä nuo löysät lonkat. Pelottaa mitä kuvissa näkyy kahden viikon päästä…

Peitsaamista tulee nyt välttää, eli ei pitkiä hihnalenkkejä edes hiekkatiellä. Ollaankin nyt kävelty pelkästään metsässä pari viikkoa. Metsän epätasainen maasto pakottaa koiran ravaamaan ja se maasto kehittää taas lihaksistoa, joten se olisi ylipäätään parasta liikuntaa. Tuohan ei yksinään riehu eikä rellestä, niin sitä voi huoletta pitää vapaana ilman pelkoa liiallisesta revittelystä. Uiminen on kuitenkin kiellettyä, joka sekin tuli yllätyksenä. Onneksi olen tänä kesänä ollut tosi laiska viemään tuota uimaan… Olen ollut siinä luulossa, että uiminen olisi parasta liikuntaa nivelrikkoiselle, mutta ei olekaan. Koira käyttää siinäkin vaan vahvimpia lihaksiaan ja niin taas ne heikommat jäävät syrjään aiheuttaen vahinkoa.

Nyt ollaankin sitten treenattu tokoliikkeiden sijaan tasapainoa. Ensimmäinen harjoitus oli saada koira seisomaan puolen minuutin ajan kolmijalkaisena. Eli Tianan oli opeteltava seisomaan vähintään 30 sekunnin ajan toinen takajalka ilmassa. Sen jälkeen kahdella jalalla, eli seisomaan puoli minuuttia vain ristikkäisten jalkojen varassa. Siinä oli jo haastetta, mutta muutamassa päivässä onnistui sekin molemmin puolin. Kolmas harjoitus, mitä tällä hetkellä harjoitellaan, on pahvilaatikossa seisominen. Banaanilaatikosta lähdetään, tavoitteena on kenkälaatikko. Koiran pitäisi siis lopulta pystyä seisomaan neljällä jalalla kenkälaatikon kokoisessa pahvilaatikossa. Siihen on kyllä vielä matkaa, seisominen onnistuu toistaiseksi vain banaanilaatikossa.

Tänä aamuna oma pääni ei kestänyt enää tuota samaa metsää ja uskalsin lähteä hihnalenkille (hiekkatielle kuitenkin). Hihnalenkkejä ei siis ole kielletty, mutta koira ei saisi peitsata. Joten kävelin sitten Tianan vauhdissa hirveää vauhtia (hiki tuli!) ja seurailin sen askellajia. Muutaman kerran meinasi vaihtaa peitsille, mutta sain takaisin raville. Viimeisen kilometrin Tiana olisi halunnut vaappua kotiin, mutta noin muuten ei mikään epäonnistunut lenkki. Itseäni harmittaa ihan hirveästi etten pääse oikealle lenkille (yli 8km), kun minä niin haluaisin kävellä enkä osaa yksinään lähteä.

Mutta kyllä tää tästä! Täytyy miettiä mitä kaikkea lisäravinteita sitä pitää alkaa hankkimaan, kun tällä hetkellä ei mene kuin glukosamiini + msm (Cartivet, vaihdan sen Nutrolinin nivel monitehoon) ja lohiöljy. Fyssa suositteli beetä, mutta olen lukenut ainakin c-vitamiinin hyvistä puolista. Tekisi mieli tilata myös Back on trackin loimi, mutta en tiedä alkaako tämä menemään vähä hifistelyksi… Ehkä odotan ne kuvien tulokset, kuvauksiin ei ole kuitenkaan enää kuin kaksi viikkoa. Pelottaa hemmetisti mitä niissä näkyy.

0

Vähä meinaa ahistaa

DSC_1003

Ei minusta ammattibloggaajaa tulisi, niin vaikeaa tämä kirjoittaminen on välillä. Tämä viikko on ollut vähän raskas henkisesti. Ja oikeastaan myös fyysisesti, koska olen taas kipeä. Voisiko joku kertoa mitä pakuriteetä tai maitohappobakteereja mun pitää alkaa vetämään, etten olisi jatkuvasti kipeänä? Tai ehkäpä sittenkin pitäisi alkaa syömään rauhoittavia, kun stressihän se pahin vihollinen on. Ei sillä, tällä hetkellä on kaikki hyvin – edessäni on pizzaa ja kaapissa teetä niin paljon kuin jaksaa juoda. Huomenna tulee palkkakin, jee!

Palkka ei kyllä kauaa tilillä pysy. Keskiviikkona tulee fysioterapeutti kotikäynnille hoitamaan Tianaa ja 7.9. on varattu uusintakuvaukset Evidensiaan. Olen ihmetellyt tuon koiran läähättämistä ja tassujen nuolemista jo vähän aikaa, mutta en ole yhdistänyt niitä kipuun. Ennemminkin tylsistymiseen ja yhdessä välissä mietin ihan närästystäkin sohvan nuolemisen perusteella. Mutta nyt Tiana on alkanut peitsaamaan pidemmillä lenkeillä ja muhun iski ahdistus ja pelko. Että nytkö se painajainen sitten alkaa, kipulääkitys ja Cartrophen-piikit.

Alunperin mun suunnitelma oli kuvauttaa tuo uusiksi vasta ensi vuonna ja viedä se tämän vuoden puolella sterilisoitavaksi. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat enkä pysty olemaan enää epätietoudessa. Pakko saada tietää onko spondyloosi kehittynyt, onko lonkkiin tullut nivelrikkoa ja miltä näyttävät kyynärät tänä päivänä. Sain kuvauksiin ajan vasta ensi kuulle, koska haluan viedä tuon yhdelle tietylle ortopedille. Halusin kuitenkin tehdä jotain lisää nopeammalla aikataululla, joten otin yhteyttä erääseen Lahden alueella toimivaan fysioterapeuttiin ja sain ajan ensi keskiviikolle.

Muutaman päivän ajan olen vähentänyt liikuntaa minimiin (myös oman flunssani vuoksi) ja lopetin myös seuraamisen treenaamisen jumien pelossa. En ole nyt huomannut lainkaan tassujen nuolemista, en sohvan nuolemista enkä myöskään läähättämistä. Tiana on myös nyt ravannut nätisti lyhyet, muutaman kilometrin, lenkit. Kunnon lenkille (6-8km) en uskalla lähteä lainkaan ennen fyssan käyntiä, torstaina tuo alkoi peitsaamaan jo muutaman kilometrin kävelyn jälkeen.

Jospa se kuitenkin olisi vaan jumissa.

0

Valjasbuumi

Tää on ihan uskomatonta, että mun naulakossa roikkuu (liian pienet) huskyvaljaat ja (liian isot) t-valjaat, ja halusin vielä kolmannetkin. Noita t-valjaita olen käyttänyt liian isosta koosta huolimatta (kuten viimeaikaisista kuvista hyvin huomaa), mutta niitä saa jatkuvasti asetella oikeaan kohtaan ja multa loppui siihen kärsivällisyys. Mun tarkoitus oli ostaa sopivat huskyvaljaat juoksulenkkejä ajatellen tai sitten t-valjaat, missä on lenkki myös rinnassa jälkeä varten. Ostinkin sitten kompromissina Focus Ergo valjaat, mitkä pitäisi olla koirafysioterapeutin ergonomisiksi suunnitellut.

Ergot asettuvat taaemmas kuin perinteiset t-valjaat, joka on parempi koiran kropalle. Etenkin, jos koira sattuu olemaan vetävää tyyppiä. Tiana ei lenkillä ihmeemmin kisko, mutta se välillä stoppailee ja nykii hyvän hajun perään, jolloin rajut nykäisyt tekee niskoille pahaa. Sen vuoksi olen aina käyttänyt hihnalenkeillä leveitä pantoja, mutta nyt hölkkäämisestä innostuneena mukaan on lähtenyt mieluummin valjaat kuin panta. Nämä Ergot ovat myös uskomattoman kevyet ja helppo pukea päälle. Hitusen nämäkin pyörivät lenkillä päällä, mutta kunhan sain säädöt kohdilleen niin pyöriminen on jäänyt todella vähälle.

Testasin valjaat myös metsässä liinan kanssa ja hyvin toimivat! Tuo 15 metrin liina on muutenkin tosi hyvä apuväline näin lintujen pesimärauhan aikana. Liina ei edes sotkeudu koiran jalkoihin, kun se lähtee selän päältä.

Nyös Damon sai uudet valjaat. Nyt on sopivat ja sairaan tyylikkäät Vänttiset! Herra vaan jämähti syreenipuskaan eikä suostunut lähtemään sieltä kuin takaisin kotiin, joten hienot mallikuvat jäivät nyt saamatta. Mutta kyllähän kuvissa vähän leopardikuviota vilkkuu! Tuo turkoosi hihna on itseasiassa Annilta lainattu, mun pitäisi ostaa oma. Damon ei liiku mihinkään suuntaan fleksissä, ja se on muutenkin vielä sen verran arka ulkona, että kiinteä hihna on myös turvallisempi käyttää. Tuo turkoosi on vaan huono kuvia ajatellen, pitää etsiä musta tai ruskea…

0

Loput eiliseltä





0

I choose you, Canon!

Vain nämä lenkkipolut, aurinkoiset kesäillat ja Pokemon GO saa mut lähtemään vielä yhdeksän tunnin työpäivien jälkeen kunnon lenkille. Olen päivittäin katsonut kirjahyllyssä seisovaa kameraa, miettinyt että pitäisi kuvata ja sitten en saa aikaiseksi kuitenkaan. En muka ehdi. Oikeasti en viitsi, kun ei oikein meinaa inspaa ja Pokemonien metsästys ja munien kehitys on nyt tällä hetkellä tärkeämpää (Lv16 ja Instinct!!).

Tänään päätin kokeilla kompromissia ja otin kameran ja 50 millisen mukaan lenkille. Ajattelin, että ei se ainakaan olalla paljoa paina vaikken käyttäisikään. Kävikin niin, että jäin kuvaamaan tuolle läheiselle pellolle ja kävely ja Pokemonien metsästys jäi tältä illalta siihen.

Hirveästi kuvia jäi odottamaan muokkausta, mutta mennään nyt näillä kahdella. Varustepostauskin pitäisi tehdä ja sitä varten pitäisi viedä Damonia ulos uusissa valjaissa, että saisi niistäkin vähän kuvia. Mutta sen vaan sanon, että nyt on äijällä makeet valjaat!

0

Aamulenkillä

Ihana, sateen raikastama ilma. Kahvilla istuessa katselin ikkunasta kaatosadetta ja mietin viitsiikö lenkille lähteä lainkaan, mutta sopivasti sade taukosi. Iltapäivälle on luvattu ukkosta, saas nähdä uskaltaako töiden jälkeä lähteä mihinkään.

0

Treenipohdintaa

Australianpaimenkoira Vuk

Käytiin viime keskiviikkona treenaamassa tokoa parin kaverin kanssa. Tianan pääkoppa ei tällä kertaa meinannut pysyä kasassa yhtään, louskutti vaan menemään kentän reunalla eikä pystynyt keskittymään mihinkään. Heitin sen sitten kaverin autoon huutamaan siksi aikaa, kun muut treenasivat ja kokeilin sen kanssa uudelleen viimeiseksi. Sen jälkeen keskittyminen ja vire oli suorastaan täydellistä, kun neiti oli saanut pahimmat energiat purettua.

Mä en vaan saa itteeni innostumaan tokosta(/tottiksesta). Välillä se on ihan kivaa, yleensä se on vaan helvetin tylsää pilkunviilaamista. Ja tottakai tartutan fiiliksen koiraan, jonka jälkeen mistään ei tule mitään. Siitä huolimatta tunnen olevani palveluskoiraihminen henkeen ja vereen, pentukuume kasvaa kasvamistaan ja rotuvaihtoehdot ovat kaikki palveluskoiria. Tosin tarttis hankkia ensin auto, että pääsis niihin maastoihin oikeasti tekemäänkin jotain. Hakua. Haluun hakukoiran.

Mulla on kuitenkin käsissäni nyt jo käyttölinjainen saksanpaimenkoira, joka tarvitsee tekemistä risasta luustosta ja huonoista hermoista huolimatta. Eikä meidän arkielämää helpota muutenkaan tekemättömyys, tottakai energinen koira turhautuu ellei se saa tarpeeksi tekemistä myös aivoille. Olen miettinyt tätä viime aikoina tosi paljon ja sen vuoksi otankin nyt tavoitteeksi löytää innostus tokoon Tianan kanssa. Se antaa Tianalle tekemistä ja treenaus valmistelee itseäni tulevaan, jos joskus sen uuden pennun oikeasti otan.

Kyllähän toi koira osaa kaikki perusliikkeet, mutta ei siitä vielä edes BH-kokeeseen olisi. Tarvittaisiin todella paljon häiriötreeniä ja kestoa ja intoa tekemiseen. Mutta jos me nyt aletaan treenaamaan sitä tekemisen iloa eikä robottimaista suorittamista, niin ehkä ne loputkin asiat pikkuhiljaa loksahtaa kohdalleen. Tai sitten ei, mutta onko sillä oikeasti mitään merkitystä ollaanko me koskaan koekentällä vai ei? Eihän sillä ole. Minulle ei ole suotu yhtään kunnianhimoa, haluan vaan antaa koiralle mahdollisimman hyvän elämän ja löytää yhteistä, kivaa tekemistä. Ilman autoa se toko olisi vaan kaikkein helpointa ja halvinta toteuttaa.

Australianpaimenkoira Vuk

Australianpaimenkoira Narri

Nämä aussiet on niin päteviä piskejä! Itselleni en ottaisi, mutta on noiden tekemisen meininkiä ilo katsella.

1

Neiti Kurjenpolvi

IMG_6791vm

Alkaa Tianan yskät olla yskitty, joten uskalsin lähteä aamupäivällä metsään. Tianan saikun aikana ehdin vaan unohtaa hyttyset ja nyt kutisee kaikki paikat. Pitää etsiä itselleni jokin hajusteeton hyttyskarkoite, ehdotuksia? OFF! Tehosta olen kuullut paljon hyvää, mutta sopiikohan se migreeniherkälle?

Hyttysistä huolimatta sain kuviakin otettua. Ihana, ihana kesä!

IMG_6500vm

IMG_6543vm

IMG_6580vm

IMG_6652vm

0
Older posts Newer posts

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑