Tag: Personal (page 2 of 9)

Höpinöitä omasta elämästäni.

Siirappista pohdintaa

IMG_5688
Olen nyt pari päivää pohdiskellut tätä blogia. En tiedä miksi, mutta nyt on vaan alkanut ärsyttämään tämä sekavuus ja hömppäily. Ensimmäinen askel on se, että räpsykuvat tulevat jatkossa Tumblriin. Seuratkaahan Tumblrissa tai laittakaa Bloglovinissa seurantalistalle!

Selkeytin myös kategorioita. Nyt on helppo klikata kissa, koira ja personalpostauksiin. Yleinen-kansio on WP:n oma keksintö, mitä ei saa ollenkaan poistettua. Siivoan sen sitten, kun saan vaihdettua sateinen.netin uudelle palveluntarjoajalle (toivottavasti ennen heinäkuun laskua). Nykyisellä webhotellilla WordPressin käyttö on aivan uskomattoman hidasta ja tiedän syyttää siitä Suncometia, koska olen tällä samalla koneella käyttänyt vvebhotellit.comin palvelimen kautta WP:tä ja se toimii kuin unelma.

Mutta takaisin aiheeseen! Ainoa minkä tiedän varmaksi on se, että Iltateellä pysyy lemmikkiblogina. Tämä on ollut lemmikkiblogi alusta asti ja noista apinoista mulla riittää kirjoiteltavaa. Mutta mitä ihmettä teen noille personal-postauksille? Häiritsevätkö nuo mun henkilökohtaiset pohdinnat lemmikkipostausten seassa? Toki ymmärrän, että jos tätä blogia lukee koira- tai kissajuttujen vuoksi, niin postaus koskien vegaanihaasteetta tulee aivan puskan takaa. Mutta nytkin vaan haluaisin hehkuttaa tänään tekemääni kuusenkerkkäsiirappia, joka ei liity Tianaan tai kissoihin millään lailla.

Mun blogihan tämä on ja voin kirjoittaa tänne mitä lystään. Mutta haluan toki ajatella teitä ja tulevia lukijoita, ja tässä nyt vaan mietin, että alanko vääntämään erillistä personalblogia toisaalle. Uudelleen.

IMG_5956p
Siinä se on! Kuusenkerkkäsiirappi, ihan ite tehty tällä ohjeella.

6

Run, bitch, run

Puhuttiin tänään koulukaverini kanssa peruskoulun liikuntamuistoista. Minulle ne on vain kamalia muistoja: kamalin aine peruskoulussa oli vuodesta toiseen se liikunta. En suostunut menemään uimahalliin koko yläasteen aikana, en osaa luistella ja koripallossa pelkäsin vain pallon iskevän päähän. Hiihtoa vihasin siihen asti, kunnes saimme hiihtää pururataa omaa tahtiin ilman kisatilanteita tai opettajan vahtimista. En ymmärrä miksi liikunnanopettajat eivät pyrkineet auttamaan löytämään sitä liikunnan iloa, vaan kaikki tunnit tuntuivat kilpailulta siitä, kuka on paras ja kuka on hitain. Se oli hirveää. Pesäpallo ja suunnistus olivat oikeastaan ainoita lajeja, mistä pidin.

Lähihoitajaopintojen liikuntatunnit olivat askel parempaan. En muista miksi valitsin yhdeksi valinnaiseksi terveysliikunnan, mutta ne olivat mukavia tunteja. Kaiken sai tehdä omassa tahdissa ja ilmapiiri oli mukava. Ei ollut kilpailuja vaan mukavaa yhdessä liikkumista. Tosin uimahalliin en suostunut menemään vieläkään. Kävin ostamassa uimahallin kassalta uintikerrat ja vein kuitit opettajalle menemättä lainkaan itse halliin… En tiedä miksi, ehkä omakuva oli vielä silloin niin vääristynyt etten sietänyt ajatusta yleisistä suihkutiloista ja pukuhuoneista.


Kuvat Pinterestistä

En siis liikkunut mitenkään kummemmin ennen kuin otin Tianan. Itseasiassa minulla oli tosi huono kunto ja rasitusastman vuoksi jo pakkasella pihisi hengitys. Onhan meidän perheessä aina koiria ollut, mutta en minä niitä koskaan lenkittänyt. Saksanpaimenet olivat vain äidin hallinnassa ja Saden (äidilläni asuva musta snautseri) lenkitys meni siinä samassa.

Koiranpennun ottaminen oli hyvä startti liikkumiseen. Oma kunto kasvoi samaa tahtia kuin koira kasvoi ja hihnalenkit alkoivat pidentyä. Äkkiä huomasin käyväni 7-10 kilometrin lenkeillä. Siihen leppoisaan kävelyyn olen sitten jumahtanut. Ei minulla vieläkään hyvää kuntoa ole, vaikka kilometrejä kävellen kertyisikin. Venyvyys on vanhuksen tasolla, kaikki paikat jumissa, olen koukussa tupakkaan ja Netflix menee aina hikoilun edelle.

Kuitenkin mä haluaisin olla paljon sporttisempi. Siitä on tullut oikeastaan yksi mun unelmista. Haluan olla se ihminen, joka venyy vaikeisiin jooga-asentoihin ja jaksaa hölkätä 10 kilometria. Ja ratsastaa tuntitolkulla! Ajatuksena on ihana herätä aamulla hetken aikaisemmin joogatakseen, vaikka aamulla se uni voittaa kuitenkin. Haluan päästä eroon tupakasta, vaikka olen jo kolmesti yrittänyt lopettaa (3 kuukautta taisin olla savuttomana) ja aina vaan retkahdan stressin alla.


Kuvat Pinterestistä

Tänään halusin juoksulenkille, joten lähdin. 6,65 kilometrin lenkistä jaksoin hölkätä yhteensä 4,25 (pidin kävelytaukoja), joka on oikeastaan paljon enemmän kuin kuvittelin jaksavani. Vielä pari vuotta sitten en jaksanut hölkätä edes yhtä kilometria yhteen putkeen, nyt jaksoin melkein kaksi vaikken ole hölkännyt tänä vuonna lainkaan. Oikeastaan kävelin koko talven vain metsässä, hihnalenkit jäivät todella vähälle.

Fyysinen olo oli kyllä hölkkälenkin jälkeen hirveä. Tupakkakeuhkot eivät tykänneet yhtään, pää ja keuhkot täyttyivät limasta. Jos mulla olisi astmalääkkeitä, olisin ottanut avaavasta annoksen. Sen sijaan tyydyin menemään kuumaan suihkuun, jossa on helpompaa hengittää. Henkisesti olen kuitenkin tosi ylpeä itsestäni! Ylitin itseni ja jatkoin vaikka keuhkot huusivat apua. Ja tulihan siitä keuhkojen kuolemista lukuunottamatta jonkinlainen euforinen olo.

Mutta miten mä saisin itseni lopettamaan tupakoinnin ja jatkamaan joogaa ja juoksua? Vaikka fiilis olisi hyvä tekemiseen, niin silti innostus lopahtaa kahden viikon sisään ja palaan rentoihin kävelylenkkeihin. Kerään Pinterestiin haaveilukuvia samalla kuin katselen Vikingsejä HBO Nordicilta enkä oikeasti tee niiden haaveiden eteen mitään.

penny

1

Viime viikolta

IMG_4299

IMG_4269p

Lapakisto

IMG_4525

IMG_4510

IMG_4540

0

Mistä on täydellinen aamu tehty?

IMG_4321

Täydellinen aamu on tehty heräämisestä ilman herätyskelloa. Joogasta. Rauhallisesta aamupalasta ja kahvista. Lintujen laulusta ja kevään tuoksusta.

Myös Damon pääsi ensimmäistä kertaa tänä vuonna nauttimaan keväästä. Sen uusi villapaita on hieman liian lyhyt, mutta ei se näyttänyt menoa haittaavan.

IMG_4474

IMG_4325

IMG_4445

IMG_4478

IMG_4486

0

So mindful

Koiran ulkoiluttamisesta ei pääse pakoon, vaikka olo olisi kuinka huono. Mutta ei se mitään, metsä on paras paikka rentoutumiseen. Nappasin vielä kameran mukaan, niin vauhtikin oli hyvin hiljainen enkä pyörtynyt puiden väliin.

Kokeilkaapa mennä metsään ihan oikeasti rauhoittumaan. Katselkaa ympärillenne, tutkikaa, ihmetelkää. Ottakaa kuvia. Parasta terapiaa.

IMG_4058p

IMG_4067p

IMG_4071p

IMG_4077p2

IMG_4101p

IMG_4147p

0

Nyt ei vaan jaksa

IMG_4040p

Väsyttää. Kurkkua kutittaa. Nenä on tukossa. Ärsyttää. Olo on ollut karmea heräämisestä asti. Pelkään, että nyt iski flunssa pahimpaan mahdolliseen aikaan. Vai olisiko syynä kuitenkin kevään siitepölyt? Tosin mun stressilevelit ovat olleet jo pitkään niin korkealla, että oli vaan ajan kysymys, koska kroppa pakottaa väkisin rauhoittumaan. Mutku ei pystyisi, tekemistä on liikaa. Tänään on pakko rauhoittua. Olla tekemättä mitään. Yritettävä unohtaa tekemistä odottavat asiat edes vuorokaudeksi.

Onneksi eilen järjestelin teepussit järjestykseen, tänään kuuma tee maistuu. Meidän tiimivalmentaja oli lainannut mua varten kirjastosta alla olevan kirjan. Tuossa kerrotaan Suomessa kasvavista puista ja pensaista ja niiden hyötykäytöstä. Esimerkiksi oletteko tienneet, että pajunkuoressa on salisylaatteja, eli samoja lääkeaineita kuin aspiriinissa? Sain kipinän lähteä keräilemään luonnon yrttejä, vaikka ihan vielä ei taida mitään kerättävää olla. Hortoiluinnossani latasin myös Suomen Luonnon mobiilisovelluksen villivihanneksista. On tuo kolmen euron arvoinen!

IMG_4057p

0

Winter & Ice

Oltiin kouluporukalla Inarissa 29.3.-6.4. Suunnittelin etukäteen päivittäni blogia reissulta joka ilta, mutta päivät oli niin pitkiä etten jaksanut avata lainattua miniläppäriä kertaakaan tuon viikon aikana. 😀 Tästä tulee siis pitkä postaus, mutta yrittäkää kestää.

Päivä 1 – matka Inariin

Lahdesta lähtevät autot starttasivat kello 6.00 Lahden vanhalta linkkuasemalta. Sieltä ajettiin Vierumäelle, jossa tavattiin Asikkalasta tullut auto. Uniset ihmiset vaihtoivat haluamaansa autoon (ja seuraan). Reissuun lähti mukaan 20 ihmistä ja lähdettiin ajamaan kolmella pakulla.

Aamu meni torkkuessa, suurin osa taisi nukkua sikeästi. En muista missä kaikkialla pysähdyttiin vessaan ja tupakalle, mutta Oulun Ideaparkissa syötiin kunnolla. Hesen falafel-hampurilainen chilimajoneesilla on muuten tosi hyvää (ja täysin vegaanista)!

Puoli seitsemän aikaa illalla oltiin Saariselällä ja koska ilta oli niin kaunis, niin käytiin pysähtymässä Kaunispäällä. Sieltä matka jatkui Kaamaseen, Saamelaisalueen koulutuskeskukseen, jossa oltiin perillä kahdeksalta illalla.


Päivä 2 – Sogsakk

Saamelaisalueen koulutuskeskus Sogsakk tarjosi meille soluasunnot reissumme ajaksi. Koulun opiskelijat olivat vieläpä järjestäneet meille tekemistä kahdeksi ensimmäiseksi päiväksi! Aamupäivällä opeteltiin Lapin taitolajia, eli suopungin heittoa. Oli aika yllättävää, kuinka noin yksinkertainen laji olikin ihan superhauskaa! Osa porukasta pisti jäällä pilkkikisat pystyyn ja lopuksi juotiin kahvit kodalla.

Iltapäivällä tutustuttiin vähän paremmin Sogsakkin opiskelijoihin ja eräs heidän opiskelijansa opetti meille saamelaista kulttuuria ja sanastoa.

Päivä 3 – Sajos & Siida

Sogsakkin opiskelijat jatkoivat paikkojen esittelyä. Kävimme saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa, jossa oli parhaillaan meneillään saamelaisnuorten taidetapahtuma. Ehdimme käydä tsekkaamassa ala-asteelaisten lyhyen näytelmän, josta emme kyllä ymmärtäneet sanaakaan. 😀

Sajoksesta ajoimme Siidaan, joka oli ihan uskomattoman hieno paikka! Meille annettiin reilu tunti aikaa kierrellä ja se osoittautui monelle liian lyhyeksi ajaksi. Jos joskus vielä Inariin pääsen, niin Siidaan menen kyllä uudelleen.

Patsas lapinporokoirasta Sienirisottoa ja perunaa

Inarin hotellin ruokia odotellessa tuli selväksi, että Siidassa olisikin ehtinyt jatkaa kiertelyä. Viimeinen sai tunnin odotuksen jälkeen pizzansa, kun 20 ihmistä meni samaan aikaan ja paikkaan ruokailemaan. Muut tilasi pizzaa, itse tilasin kasvisruoka-annoksen. Sienirisottoa, perunaa ja uunijuureksia. Oli tosi hyvää ja maha tuli täyteen!

Iltapäivällä lähdettiin lumikenkäilemään ja paistamaan makkaraa Tuulijärvelle. Pääsihän sielläkin halukkaat pilkkimään, me loput leikittiin lumessa ja istuttiin laavulla.

IMG_3130
IMG_3114 IMG_3174

Lumikenkäilyn jälkeen tuli tekemisen puute, joten lähdettiin bongailemaan lintuja Neljän Tuulen Tupaan. Itse en mitään linnuista ymmärrä, mutta taisivat innokkaimmat bongarit jotain tipuja kiikareillansa nähdä.

DSC_3099

Päivä 4 – Nellimin erähotelli

Perjantaiaamuna lähdettiin ajamaan Nellimin erähotelliin, jossa vanha Asikkalan opiskelija esitteli meille paikkoja. Turistikausi on jo suurimmaksi osaksi ohi, joten saimme kierrellä rauhassa alueella. Lopuksi istuttiin hotellin laavulla ja siinä missä toiset paistoivat makkaraa, mä grillailin vihiksiä (HoviRuoan kasvispiirakka). Oli muuten todella hyvää!

Käytiin samalla reissulla tsekkaamassa Nellimin ortodoksinen kirkko, Venäjän rajavyöhyke ja Paatsjoki. Paatsjoki osoittautui todella kauniiksi paikaksi.

IMG_3259
IMG_3197p

Päivä 5 – Porokuninkuusajot ja Laineen Kasperi

Jokavuotiset porokuninkuusajot ovat yksi suurimmista tapahtumista Inarissa. Poroajojen lisäksi paikalla on suopunginheittokisat, myyntikojuja ja ruokaa. Oli siellä myös selfieporo, joka vaikutti pelkäävän jokaista lähelle tulijaa.

IMG_3305p

IMG_3350p IMG_3360 IMG_3368
IMG_3423IMG_3371p IMG_3373
IMG_3382 IMG_3406 IMG_3413p

Pitihän sitä lauantai-illaksi jotain tekemistä keksiä, joten lähdettiin paikalliseen katsomaan Laineen Kasperia. Artisti oli mulle ihan tuntematon, mutta keikka oli niin hyvä, että oon kuunnellut Spotifysta löytyvää albumia jatkuvasti lauantain jälkeen. Tänä yönä nähtiin myös aivan mahtavat revontulet! Harmi ettei ollut kameraa mukana.

Päivä 6 – Pykeija, Norja

IMG_3480 IMG_3450

Sunnuntaiaamuna lähdettiin ajamaan Utsjoen kautta Pykeijaan, Norjan puolelle. Matkaa ei Pykeijaan tullut kuin reilu 200 kilometria, mutta kauemmin siinä kesti, kun pysähdeltiin ottamaan kuvia ja keräämään jäämeren rannoilta simpukoita. Norjan puolella oli ihan hirveästi poroja! Jatkuvasti sai kurkkia auton ikkunasta, kun kaikki tienvierustat oli täynnä sarvipäitä.

Pykeijassa osa porukasta kävi saunassa ja uimassa jäämeressä. Itseäni ei hyisessä meressä huvittanut käydä pulahtamassa, mutta oli ihanaa kierrellä pienessä kylässä ja kävellä kallioilla. Norjan jälkeen ei Lapinkaan maisemat näytä enää miltään, oli siellä niin upean näköistä kaikkialla.

IMG_3505
IMG_3514 IMG_3516 IMG_3526

Päivä 7 – Valjakkoajelu Nellimin erähotellilla

IMG_3584
Vihdoin se päivä, mitä olin eniten odottanut! Järjestin halukkaille huskyajelun Nellimiin ja sinne siis suunnattiin aamupäivällä. Ajettiin 20 kilometrin lenkki, joka kesti kaksi tuntia. Ajattelin etukäteen, että aika käy varmaan pitkäksi, mutta ei todellakaan käynyt! Istuin ensin kyydissä ottamassa kuvia ja puolessa välissä vaihdoin ajamaan. Hitsi miten siistiä! Haluun omia huskyja!

Ajelun jälkeen pyörittiin vielä hetki tarhoilla paijaamassa koiria.


Samalla maanantai oli viimeinen ilta Inarissa, joten lähdettiin vielä pienellä porukalla Mutusjärven laavulle viettämään iltaa. Järven jäälle lensi samaan aikaan kaksi laulujoutsenta juomaan.

Päivä 8 – Saariselkä

Sogsakkin solujen tuplabookkauksen vuoksi meidän piti lähteä oikeiden opiskelijoiden alta pois. Käytiin aamulla luonto-ohjaajaopiskelijoiden tunnilla kiittämään viikosta ja viemässä kahvipaketit suklaalevyjen kera. Sen jälkeen lähdettiin ajamaan Saariselälle, jossa pari uhmakasta meni laskettelemaan tuiskusta ja tuulesta huolimatta.

Käytiin syömässä Teerenpesässä ihanat lohihampurilaiset ja kierreltiin kauppoja. Ostin uuden avaimenperän (tuo kettu) ja poronluusta tehdyn riipuksen. Se siitä vegaaniudesta!

Yöksi saatiin mennä tutun mökille Savukoskelle (Sodankylän lähellä), joka osoittautui tosi mukavaksi paikaksi ja kaikki mahtuivat jopa nukkumaan. Pelailtiin korttia, tehtiin ruokaa ja mentiin aikasin nukkumaan.

Päivä 9 – Kotiin!

Savukoskelta lähdettiin taas kuudelta aamulla ajamaan ja Vierumäellä oltiin joskus kuuden aikaa illalla. Saatiin onneksi kyydit kotiin asti, joten ei tarvinnut tavaroita raahata bussissa toista kertaa. Kyllä oli ihanaa kaatua omaan sänkyyn!

0

Elämäntavoitteena sipsikaljavegaanius

aamupala lohkoperunat ja mustapapupihvit
Ruisleipää maapähkinävoilla ja banaaneilla. Päivälliseksi mustapapupihvejä ja lohkoperunoita.

Monet varmaan tietävät Feissin kuuluisimman vegaaniryhmän, Sipsikaljavegaanit. Törmäsin siihen itse vasta muutama viikko sitten ja vaikka en vegaani olekaan, niin liityin ryhmään ihan mielenkiinnosta. Kasvissyönti on kiinnostanut jo pitemmän aikaa, mutta mä olen niin tapojeni orja, ja ehkä vähän epäluuloinenkin kaikkea uutta kohtaan, että en olisi voinut ikinä uskoa pystyväni kasvissyöntiin. Saati sitten vegaaniuteen.

Sipsarit kuitenkin yllätti. Niin paljon sairaan hyvän näköistä ruokaa ja herkkuja, mitä jopa tämä kananugettien rakastaja kuolasi ruudun toisella puolella! Paras ystäväni on myöskin aloittanut kasvissyönnin vähän aikaa sitten ja tosi hyvää ruokaa tekeekin. Tosin se on opiskellut kokiksi ja itse olen keittiössä aivan käsi, joten sikäli en luota omiin ruoanlaittotaitoihini. Soijasuikaleita ostin muutamia kuukausia sitten ja kokeilin tehdä niistä ruokaa pariin otteeseen, mutta muutaman epäonnistumisen jälkeen annoin nekin kyseiselle kaverille.

Jotain kuitenkin naksahti päässä ja päätin sitten kuitenkin aloittaa Vegaanihaasteen pari viikkoa sitten. Tosin vegaani en aio olla. Edes mun budjetti ei taivu siihen, että kaikki kosmetiikka- ja hygieniatuotteet olisivat myös täysin eläinperättömiä. Toisaalta myös yritän vähentää valkoisen sokerin ahmimista ja käytän usein sen tilalla hunajaa. Hunaja on myös teessä ihan ykkösjuttu!

Mutta lihan päätin jättää pois kokonaan omasta ruokavaliosta. Maidon käytön olen jo vähentänyt muutenkin pelkkään kahviin, joten sen pois jättäminen oli helppoa. Koska suoritan kuitenkin vegaanihaastetta, niin kokeilin jättää muutkin maitotuotteet pois. Jogurtteja ja rahkoja en syö muutenkaan paljoa, mutta yllätyin silti kuinka hyvää Alpron Go on -rahkat on! Alpron pienet jogurtit ovat myös mun mielestä parempia kuin tavalliset jogurtit, tosin se 500 gramman mantelijogurtti on pahaa. 😀 Onneksi kaverille kelpasi!

Kahvimaitoa oli pelottava ostaa. Kaikkialla peloteltiin kasvimaitojen sakkautumisesta ja olin aivan hoomoilasena kasvimaitotiskillä. Päädyin ostamaan Blue Diamondin mantelimaitoa, jonka lopulta join ruokajuomana. Yllättävän hyvää! Ei se kyllä kahvissa sakkautunut lainkaan, mutta oli vähän liian laihaa siihen. Suosittelujen jälkeen päädyin ostamaan kahvimaidoksi Alpron Professional soijamaitoa ja tuohan on aivan mahtavaa! Liian rasvaista ruokajuomaksi (ainakin mun mielestä, voisin verrata sitä punaiseen maitoon), mutta kahvissa ihan täydellistä.

Ensimmäisenä pääruokana päätin tehdä kermaista linssi-pinaattikastiketta. Valmis ruoka näytti oksennukselta, mutta herrajestas miten hyvää ja täyttävää! Ja kuinka paljon sitä tuli! Söin sitä samaa satsia viikon kyllästymättä! Opiskelijabudjetti kiittää ja kumartaa. Tuon jälkeen kokeilin mustapapupyöryköitä kermakastikkeessa. Pyörykät eivät pysyneet pannulla kasassa ollenkaan (seuraavan kerran uunissa 200 asteessa 20min!), mutta ruoka kelpasi kuitenkin. Kaurakermat osoittautui yhtä hyviksi (ellei jopa paremmiksi) kuin tavalliset ruokakermat.

Viime viikonloppuna katsoin Netflixistä kohutun Cowspiracy -dokkarin ja voi luoja. Mikään elokuva tai dokumentti ei ole ikinä pysäyttänyt niin paljon. Ton katsomisen jälkeen päätin, etten osta naudan lihaa enää edes eläimille. Enkä maitotuotteita kotiin. Maitosuklaan ja herkkujen syömistä meinasin jatkaa, mutta mulle iski niin suuret omantunnontuskat yhdestä Tuplasta, että päätin jatkaa vegaanisilla herkuilla.

Vielä on syötävä jääkaapista eläinperäiset margariini ja voi pois (mitään en heitä roskiin!) enkä aio edelleenkään kieltäytyä tarjotusta ruuasta. Mutta mun omalletunnolle riittää se, etten omilla rahoillani osta omalle lautaselle enää lihaa tai maitotuotteita. Elukoiden ruokinta pysyy tietenkin samana, vaikka nautaa ei enää niidenkään kuppiin tule.

0

Viime lauantailta

IMG_1876p
En tajua, mistä tuo leikkaa-liimaa vaikutelma tulee tähän kuvaan. Joo, muokkasin metsätaustan erikseen, mutta teen sen usein muillekin kuville ja tässä kuvassa on leikkaa-liimaa vaikutelma jo raakatiedostossa. Jännää.

IMG_1807P
IMG_1849p
IMG_1839p
IMG_1815p
Onks tää jotain kääpää? Yritin googlettaa, mutta en löytänyt mitään vastaavaa.

+ Ihana Spike, joka joutui sängylle boksinsa siivouksen ajaksi.

0

Ilopurkki ja uudet kengät

IMG_0258p
Niin se vuosi vaihtui taas! Vietettiin uusivuosi Tianan kanssa kaverillani. Pääsin lähtemään vasta kuuden jälkeen, mutta Lahden keskustassa ei onneksi saa ampua raketteja eikä Tiana välittänyt paukkeesta muutenkaan mitään. Kaverillani on myös kaksi shelttiä, mitkä ihmetyttivät ja pelottelivat sakemanniparkaa paljon enemmän kuin räiskintä ulkona.

En luvannut mitään uudenvuoden lupauksia. Yritän kyllä lopettaa taas vaihteeksi tupakanpolton (viides savuton päivä menossa!), mutta sitä on yritetty niin monet kerrat etten jaksa enää lupailla. 😀 Mutta positiivisempi aion silti olla! Näin Pinterestissä idean, jossa kirjoitetaan kivat tapahtumat lapulle ja pistetään lasipurkkiin. Itse en aio jokaisesta päivästä kirjoittaa, mutta haluan kirjoittaa ylös kaikki normaalista poikkeavat iloisuudet ja lukea ne sitten vuoden lopussa.

Mukavan uudenvuoden lisäksi yksi iloisuus on uudet ja täysin käyttämättömät talvikengät, mitkä löysin kirpparilta parilla kympillä. Koko kyllä hämäsi, lapussa lukee 38, mutta mun 36 kokoisille jaloille on silti vähän ahtaat. Vertailin mun muihin kenkiin, ja näyttää olevan sama senttimäärä kuin mun 36:n koon juoksulenkkareissa. 😀 Mutta alkujäykkyyden jälkeen ovat olleet hyvä kävellä ja todella lämpimät – ei tarvitse villasukkia edes näillä pakkasilla.

Elukatkin aloittivat uudenvuoden railakkaasti, Spike loi nahkansa ja Tiana aloitti juoksut. Tianallahan on kohonnut kohtutulehduksen riski, joten saa taas vähän jännittää ettei vaan iske. Jos tämän vuoden tavoitteena olisi saada tuo koira vihdoinkin sterkattavaksi.

Kovat pakkaset tulivat yllättävän nopeasti. Mittarin näyttäessä lähemmäs 30 astetta pakkasta, jäi lenkit kyllä tekemättä. Nämä pakkaset iski niin nopeasti, ettei koira ehtinyt tottua ollenkaan ja alkoi kävelemään kolmella jalalla jo viiden minuutin jälkeen. Itse taas sain flunssan. Mutta nyt kun ilmat lämpeni edes pariinkymmeneen asteeseen, niin pääsee taas normaaliin tapaan lenkille ja tänään jaksoin raahata jopa kameran mukaan metsään.



0
Older posts Newer posts