IMG_6530p

Virallinen nimi: Hellraiser Kalina (KoiraNet)
Kutsumanimi: Tiana
Rotu: saksanpaimenkoira
Sukupuoli: narttu
Syntynyt: 08.02.2012
Väri: mustaruskea

Terveys:
Lonkat: C/D (kuva)
Kyynärät: 0/1 (1 & 2)
Selkä: SP0 (puhdas), LTV0 (normaali), kuvat
Spondyloosiepäilyistä lisää täällä, kaksi eläinlääkäriä näki kuvista nikamien terävöitymistä.

Muutin omilleni 17-vuotiaana ja elin kaksi vuotta ilman koiraa, kunnes riitti. Minulla oli aluksi kokeilussa sekarotuinen 9kk vanha uros, joka palautui kasvattajalleen ensimmäisten päiviensä aikana, kun puri siskoani varottamatta. Sen jälkeen tuli vahvasti fiilis, että jos koiran otan, niin se tulee kunnon kasvattajalta ja kunnon suvusta.

Sen jälkeen aloin miettimään rotua. Perheessäni on ollut aina saksanpaimenkoiria ja schäfer on aina ollut minulle se ykkösrotu, mutta mietin onko minusta kuitenkaan kouluttamaan niin aktiivista palveluskoiraa. Aloin kuitenkin kelaamaan, että jos kerran olen valmis panostamaan koiraan, niin onko mun järkeä alkaa etsimään kakkosvaihtoehtoa vain sen takia, etten ole varma osaanko tarpeeksi hyvin. Teoriatietoa mulla oli pohjalla jo paljon valmiina, perheessä on aina ollut saksanpaimenia ja kaveripiirini koostui jo silloin harrastavista koiraihmisistä, joten multa puuttui vaan itsevarmuutta. Lopulta rotuvaihdoet rajautuivat kahteen: lyhytkarvaiseen hollanninpaimenkoiraan ja saksanpaimeneneen.

Aloin sitten käymään sakukenneleitä läpi ja päädyin Hellraiseriin. Siellä oli tulossa mahtavista vanhemmista pentue, ja otin yhteyttä. Minulla oli myös tietty holskukennel viimeiseen asti vaihtoehtona ja alustava varaus urospentuun seuraavasta pentueesta. Meinasi tulla jopa kriisi, kun en osannut päättää kummasta otan, jos molemmat pentueet toteutuu. Holskupentueen emä jäi lopulta tyhjäksi ja sakupentueeseen syntyi 10 pentua, joten kohtalo päätti puolestani. Kävin katsomassa sakupentuja ja niiden vanhempia ja rakastuin niihin täysin. Keltaisen pannan omaava viliskantti iski pennuista eniten ja se sitten lähti mukaani.

Keltapantainen viliskantti sai nimekseen Tiana, Disney-prinsessan mukaan. Prinsessa tuo onkin luonteeltaan, se on ollut epävarma pennusta saakka. 8-viikkoisena sain puoliraahata sitä kodin ulkopuolella, kun ulvova kakara olisi halunnut tulla vaan syliin eikä tutustua maailmaan. Siitä huolimatta vein sitä pentuna kaikkialle minne keksin (mm. Helsingin rautatieasema on tullut tutuksi) ja tein sen kanssa pentutreffejä.

Luotin siihen, että se aikuistuessa rohkaistuu, mutta ei se ole. Vieläkin, sen ollessa nyt 3-vuotias, se pelkää vieraita asioita – etenkin pimeällä. Talvella lumiukot ovat pelottavia, huppupäiset tyypit pimeydessä saattavat saada karvat pystyyn, ihmettelipä tuo yksi ilta kävelytielle pysäköityä autoakin. Kyllä me aina niiden ohi päästään ja yleensä uskaltaa mennä haistelemaankin, mutta aina uusia kauheuksia tulee vastaan. Luonnetestiin on tarkoitus mennä mahdollisimman pian.

Otin Tianan lähinnä kotikoiraksi ja sellaisena se on ollutkin. Tietysti saksanpaimenkoira tarvitsee paljon aktivointia ja yritän aivotyöskentelyä tarjota mahdollisimman paljon, vaikka suurin kisatavoite meillä onkin ollut aina BH-koe. En epäile etteikö Tianalla olisi mahdollisuuksia vaikka tottelevaisuusvalioksi, mutta itse en ole koskaan ollut kiinnostunut kisaamisesta. Oikeastaan tuossa BH-kokeessakin on suurempi ongelma oma esiintymispelko kuin koiran osaamattomuus.

Tianalla on myös luusto-ongelmia. Lonkissa ei vuonna 2013 ollut vielä nivelrikkoa, mutta löysyyttä C/D:n verran. Toisessa kyynärässä (0/1) oli kuitenkin pientä nivelrikon alkua. Vuonna 2014 käytin sen selkäkuvissa ortopedilla spondyloosiepäilyn vuoksi ja sieltä löytyi pientä spondyn alkua muutamassa nikamassa. Siitä huolimatta Kennelliitosta tuli selkä puhtaana takaisin. Tarkoituksenani on kuvauttaa koko koira uudestaan parin vuoden päästä, haluan ehdottomasti nähdä mihin suuntaan sen luusto on lähtenyt kehittymään.

Ongelmista huolimatta rakastan tuota koiraa koko sydämestäni, enkä parempaa ystävää olisi voinut ikinä toivoa. Se oppii asiat todella nopeasti, temppujen opettaminen sille on aivan mahtavaa! Muut koirat eivät yleensä ole ongelma, etenkään jos ne ovat sitä vanhempia.

Kuppiin voi laittaa mitä tahansa, sen maha on kestänyt tähän asti kaiken. Eikä ole nirsoillut! Hiiva iskee perunapohjaisista ruuista, mutta niitä on helppo välttää. Tällä hetkellä syötän Brit Caren adult large breediä raa’an lihan kanssa ja lisinä nivelravinne (J&V) ja lohiöljy.

Temppulista

  • Peruskäskyt: istu, maahan, paikka, sivu, seuraa, seiso jne.
  • Pam! – leikkii kuollutta
  • Siivoo! – kerää leluja koppaan / vaatteita pyykkikoriin
  • Puolukka – pyörähtää oikeaan
  • Mustikka – pyörähtää vasempaan
  • Kierrä – kiertää ohjaajan
  • Hauku
  • Kumarra
  • Ryömi
  • Jätkä tulee! – vahtihaukku
  • Etsi lelu/kätkö/nakki – etsii jotain tiettyä asiaa
  • Pakita – peruuttaa
  • Tassu (toinen) – ojentaa vasemman tai oikean etutassun
  • Nouse – nousee takajaloilleen
  • Pusu – antaa pusun
  • Avaimet – tuo avaimet