Month: maaliskuu 2017

Kevätriemua!

Eräänä sunnuntaina, kun vielä hanki kantoi ja aurinko paistoi, käytiin kaverin kanssa parin tunnin lenkillä. Nappasin samalla koirista uudet rakennekuvat. Tianastakin sai vihdoinkin hyvän rakennekuvan! Tiana rakastaa kaverini bordercollieta ihan hulluna, se on luottanut elämänsä aikana samanlailla vain yhteen toiseen koiraan – äitini saksanpaimenkoiraan Riciin. Ihan mahtavaa, että nyt ihan naapurissa asuu noin hyvä koirakaveri. Käydään usein aamuisin yhdessä lenkillä ja koirat saavat riehua ja painia metsässä niin paljon kuin sielut sietävät.






5

Kuvia viime viikolta

Torstaina paistoi aurinko.




Perjantaina alkoi satamaan vettä ja räntää, joten piti ottaa Tiana niminen aurinko mukaan.

1

Yöllinen räjähdys


”Moi kaikki! Mä vaihdoin viime yönä takkini! Urpo mutsi ei vaan tajunnut, että suunnittelin sitä, eikä se sitten oikein sumutellut mun boksia tarpeeksi. Mutsilla olikin tänä aamuna tosi kivaa keräillä mun vanhan nahan palasia ympäri boksia, mutta tiedätteks mitä! Sain kaikki pois ihan ite ja pääsin vielä seikkailulle mutsin kirotessa vieressä!”


0

VIP raksubaari

Damonin FHS-oireet (Feline Hyperesthesia Syndrome) ovat taas pahentuneet kevään alkaessa. En muista olenko selittänyt koskaan Damonin oireilua kunnolla, mutta sen ”kohtauksen” oireisiin kuuluu mouruaminen, juokseminen ympäri asuntoa, itsensä hysteerisenä nuoleminen, selän nykiminen ja lopulta Melin tai/ja Muusan päälle hyppääminen ja niskasta pureminen. Eläinlääkärissä ei ole selvinnyt mitään, kissalla ei ole mitään karvattomia kohtia ja loisetkin on poissuljettu. Eläinlääkäri uskoo käyttäytymisen johtuvan stressistä, minä oon miettinyt myös allergiaa. Tuo kun oksentaa yleensä kanasta ja kalkkunasta peräisin olevat lihat, jonka vuoksi ruokinta on ollut jo kuukausia pelkästään poroa, sikaa (sydäntä) ja nautaa. Välillä oireilu rauhoittuu pitkäksi aikaa, välillä se pahenee ja mietin itku silmässä olisiko kaikkien kannalta parempi etsiä sille uusi koti. Viime aikoina on taas ollut kovin epätoivoinen olo.

Mutta nyt muutaman päivän ajan on näkynyt valoa tunnelin päässä. Olen huomannut oireilun kohdistuvan ruoka-aikoihin ja minun kotiin tulooni. Olen yrittänyt ottaa tavoitteeksi leikkiä tai heitellä raksuja heti kotiin tullessa, mutta tuo ei ole niin paljon raksujen perään kuin tytöt (katselee vierestä kun kaikki muijat juoksevat raksujen perässä) eikä hermostuneena kiinnostu mistään leluistakaan. Paitsi laserista, mikä taas hermostuttaa sitä vaan enemmän, kun sitä ei saa kiinni.

Olen siis pohtinut, että mitä sitä keksisi. Mitä aktivointia keksin tarjota, kun mitkään lelut eikä namit kelpaa. Mutta kuitenkin ruoka-aikana sillä tuntuu olevan järjetön nälkä, saattaa jopa näykkäistä kädestä ellen anna herralle ruokaa tarpeeksi nopeasti. Päätinkin kokeilla antaa sen syödä mahansa täyteen. Lisäsin ruoka-annoksia ja mietin, että tälle kissalle koko ajan tarjolla oleva ruoka voisi olla ihan hyvä juttu. Mutta mihin laittaa ruokaa, ettei Tiana ja tytöt pääse niitä syömään? Kirjahyllyn päälle! Se on tasan ainoa paikka, mihin vain ja ainoastaan Damon pääsee hyppäämään.

Niinpä ensimmäistä kertaa koskaan ostin kissoille ison kuivamuonapussin, Devoted Cat Scottish Salmonin. Siinä ei ole tippaakaan kanaa, mutta 90% kalaa ja proteiinia hurjat 46% ilman mitään viljoja. Heitin yhden ruokakupin kirjahyllyn päälle ja laitoin sinne raksuja. Ensimmäisillä kerroilla äijä kävi syömässä kupin tyhjäksi, mutta nyt se on jo kahdessa päivässä alkanut tajuamaan että sieltä ei ruoka katoa mihinkään.

Ja tiedättekö? Ei ole ollut kohtauksen kohtausta muutamaan päivään. Otan mieluummin pulskan kuin ahdistuneen kissan. Toivon hartaasti, että tämä rauha jatkuu.


”Hmm, söisiköhän sitä lisää?”

1

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑