Melin hammassyöpymä ja mysteerivaiva

Meli viime sunnuntaina

Osa 1: hammassyöpymä

Kävin marraskuun lopussa poistattamassa Meliltä hammaskivet. Hammaskivien lisäksi eläinlääkäri löysi Melin suusta pahat hammassyöpymät, joiden vuoksi jouduin varaamaan ajan Evidensiaan hammasröntgeniin ja syöpymähoitoihin. Kaksi hammasta poistettiin kruunuamputaatiolla ja vuoden päästä täytyy käydä kontrollissa tarkistuttamassa yksi hammas, jossa oli jo alkava kiillesyöpymä.

Täytyy myöntää, että en olisi tätäkin vaivaa meille halunnut! Hammaskiveä voi sentään ehkäistä hampaiden harjauksella ja merilevällä, mutta tuo syöpymä on pirullinen. Törmäsin kissojen hammassyöpymään itseasiassa ensimmäisen kerran vasta viime vuoden lopulla, kun luin aiheesta jostain kissablogista (kyseistä tekstiä en löydä enää). Ihmeellistä sattumaa, että melkein heti sen luettuani Melillä todettiin kyseinen sairaus.

Kissojen hammassyöpymä eli FORL (Feline odontoclastic resorptive lesions) on sairaus, jossa kissan hampaaseen on tullut kiillevaurio ja hammasluu on esillä ja syöpynyt. Syöpymä alkaa kehittyä hammasluussa kiilteen alla ja jos se yltää hammasjuureen saakka, hammas joudutaan poistamaan (Evidensia). Hammassyöpymän syytä ei tiedetä eikä sitä voi oikeastaan mitenkään ehkäistä. Mikä minulle tuli aivan yllätyksenä on se, kuinka yleisestä sairaudesta on kyse! Yli 8 vuotiailla kissoilla jopa yli 70 prosentilla esiintyy syöpymää ja sairaus on hyvin yleinen nuoremmillakin kissoilla. Se on itseasiassa niin yleinen ettei mikään vakuutus kata sen hoitoja, jotka ovat varsin kalliita (hampaiden poistosta saa pulittaa monta sataa euroa).

Meli viime sunnuntaina

Osa 2: mysteerivaiva

Meli toipui hammashoidoista hyvin, mutta päädyimme uudelleen eläinlääkäriin kaksi viikkoa sitten. Ruoka ei enää maistunut raksuja lukuunottamatta ja kissa vain nukkui. Laitoin sen oman hiekkalaatikon kanssa makuuhuoneeseen omaan rauhaan, jotta sain seurailla sitä paremmin. Laatikolla käymisessä ei ollut mitään ongelmaa, mutta Meli oli kovin apaattinen. Vein sen sitten Evidensiaan tarkastuksiin, jossa se vaikutti aristavan takapäätään. Meli röntgenkuvattiin, ultrattiin ja se oli tipassa koko päivän. Luustossa ei mitään moitittavaa, mutta ohutsuoli oli omituisen sykkyrällä. Mitään vierasesinettä ei kuitenkaan näkynyt kuvissa eikä siihen viitannut oireetkaan: suolitukoksessa oksennellaan ja venytellään. Verikokeissa tulehdusarvot olivat hieman koholla ja punasoluja vähemmän kuin pitäisi, joka perjantain eläinlääkärin mukaan viittaa pitkittyneeseen tulehdukseen. Kaksi eläinlääkäriä tulivat perjantaina siihen tulokseen, että ohutsuolessa on hyvin todennäköisesti jokin lanka, joka vetää suolta sykkyrälle. Verikokeiden saannin jälkeen minun käskettiin tulla seuraavana päivänä uudelleen ettei ohutsuoli tulehdu.

Ja mehän sitten mentiin. Lauantain eri päivystävä eläinlääkäri oli kuitenkin aivan toista mieltä. Verikokeiden arvot eivät olleet hänen mielestään mitenkään huolestuttavia ja ne saattoivat viitata vain stressiin ja huonoon syömiseen. Perjantain röntgenkuvat hän lähetti Viikkiin kollegalleen ja he eivät uskoneet lankateoriaan yhtä paljon kuin perjantain lääkärit. Tässä vaiheessa Meli pääsi taas tippaan ja se voi jo paljon paremmin. Mietin jo lauantaiaamuna leikkiessäni pirteän ja hyvin syövän kissan kanssa, että näinköhän voisin odottaa maanantaihin. Menin kuitenkin, kun perjantain lääkäri pelotteli suolitulehduksella ja piti leikkausta tärkeänä.

Jätin lauantaiaamuna kissan tippaan työpäiväni ajaksi ja jätin päivystävän eläinlääkärin miettimään tilannetta. Kävin päivän päätteeksi hakemassa vain tipassa olleen kissan hyvin ristiriitaisin fiiliksin. Ketä uskoa? Perjantain vai lauantain lääkäriä? Meli oli tässä vaiheessa niin hyvinvoiva ettei päivystävä lääkäri kokenut tarpeelliseksi määrätä edes antibioottikuuria varmuuden vuoksi. Tästä on nyt kaksi viikkoa eivätkä oireet ole uusiutuneet. En tiedä vieläkään mistä oireet johtuivat. En edelleenkään tiedä onko ohutsuolessa jotain ylimääräistä tai onko veriarvoissa oikeasti huolestumisen aihetta. Meli on kuitenkin edelleen aivan terveen oloinen. Leikkii, riehuu, ahmii ruokansa, kusee ja paskoo. Takaraivossa piilee kuitenkin pelko oireiden uusiutumisesta. Miten kaksi päivää nesteytyksessä voi parantaa kissan täysin? Meli oli myös laihtunut kuukaudessa noin 300 grammaa, joka on nelikiloiselle kissalle todella suuri määrä. Tosin se oli niin pulskassa kunnossa äitiltä tullessa, että olen laihduttanut sitä tarkoituksella. Mutta painon ei olisi pitänyt tippua noin paljon noin lyhyessä ajassa, kun ei Meli ole todellakaan nälissään ollut. Ei tässä voi nyt muuta kuin odottaa ja jatkaa tilanteen seuraamista.

Meli viime sunnuntaina

0

4 Comments

  1. Voi kurjaa kun teilläkin on ollut vastoinkäymisiä. 🙁 Meillä Haikulta piti poistaa syöpynyt hammas joulukuussa, joten oletkohan törmännyt juuri tuohon meidän tekstiin? Hyvin kisut osaavat piilottaa kipunsa, jos Melin syöpymä ei ollut oireillut mitenkään. Haikulla syömättömyyttä tuli vasta varsin loppupuolella, jolloin ensin tulehdus piti taltuttaa antibiooteilla, ennen kuin voitiin poistaan huono hammas.

    Tosi omituinen tuo mysteerivaiva, toivottavasti ei uusiudu ja hampaatkin pysyvät hyvinä!

    • Kirsi

      8.2.2017 at 18:44

      Sellainen mielikuva mulla on, että se olisi ollut teidän blogi, mutta en löytänyt sieltäkään just sitä tekstiä mitä muistelen lukeneeni. 😀 Siinä oli vähän enemmänkin tietoa hammassyöpymästä. Ja joo, Melin syöpymä ei oireillut tosiaankaan mitenkään! Ruoka on maistunut koko ajan paremminkin kuin hyvin!

  2. Kissat on jääny mulle sairauksien osalta kovin vieraiksi, kun niitä ei koskaan ole taloudessa (tai pahemmin kavereillakaan) ollut, joten ensimmäistä kertaa tämmöisestä hammassyöpymästä kuulen. Kuulosta aika hurjalta, ettei sitä voi mitenkään ehkäistä ja toimenpide on kuitenkin kallis. Jospa asiasta olisi joku tutkimus meneillään ja taudista saataisiin lisätietoa.

    Toivottavasti myysteriset oireet ei palaa enää ja Meli pysyy kaikin puolin terveenä!

    • Kirsi

      8.2.2017 at 18:45

      Niinpä, jotain tutkimustietoa kaivattaisiin kyllä! Harmillinen vaiva, niin kissalle kuin omistajallekin. Mutta Meli on onneksi pysynyt nyt omana pirteänä itsenään!

Vastaa

Your email address will not be published.

*

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑


Fatal error: Allowed memory size of 41943040 bytes exhausted (tried to allocate 64 bytes) in /home/sateinen/public_html/blogi/wp-includes/Requests/Cookie.php on line 28