Month: helmikuu 2017

Terraariohaaveita

Angelus Kuningaspytonit Spike ja Angelus ovat vielä toistaiseksi muovilaatikoissa. Spike asustaa tällä hetkellä Ikean sängynaluslaatikossa, missä viihtyy oikein hyvin – ruoka on yllättäen maistunut heti muutosta lähtien. Vaihdoin myös Angelin suurempaan, 31 litraiseen, smarttiin pari viikkoa sitten ja sekin on jatkanut syömistään ja kasvamistaan ongelmitta. Spike on nykyään yli kilon painoinen jötkäle, kakaraa en ole vähään aikaan punninnutkaan. Hitsin kaunis se kuitenkin on, niin kuin kuvasta näkee!

Eivät nuo kuitenkaan enää kauaa muovibokseissa voi olla. Spike varmasti viihtyisi isossa laatikossaan loppuelämänsä, mutta minä haluan kauniit terraariot! Aikomukseni on tämän kevään aikana ostaa molemmille 100x50x50cm kokoiset terraariot ja niiden alle Jyskistä valkoisen tv-tason. Olen viimeiset viikot miettinyt kuumeisesti terraarioiden sisustusta ja tutustunut jopa bioaktiiviisiin terraarioihin, missä on aidot kasvit ja ötökät hoitamassa jätösten siivoamisen. Ajatus biosta houkuttelee, mutta mietin stressaako kasveille tarvittava valo pytikoita. Tosin eiväthän ne valot yöllä olisi päällä ja pytikoiden luonnollisessa elinympäristössä savanneilla paahtaa päivällä aurinko. Suurempi ongelma taitanee olla kuitenkin se, että mitkä kasvit selviäisi yli kilon painoisista jötkäleistä… Keskustelupalstojen perusteella ei oikein muut kuin anopinkieli, aloe vera ja ehkä kultaköynnös. Voi olla, että jätän biohaaveet pytikoiden kohdalla pois ja jatkan suosiolla tekokasveilla. Aidot kasvit auttaisivat kuitenkin pitämään kosteutta mukavasti, täysin rutikuivaahan kuningaspytoneilla ei pitäisi olla.

Olen kerännyt erilaisia ideoita Pinterestiin ja tässä yksi suosikeistani:

En aio laittaa oksia enkä liaaneja pytikoiden kömpelyyden vuoksi, enkä myöskään aio etsiä tuollaista koristepäätä, mutta muuten tuo on todella hienon näköinen. En ole vielä päättänyt teenkö taustaa saumavaahdosta vai laitanko julistetaustan. Ehkä laitan toiseen julisteen ja kokeilen toiseen tehdä itse.

Tässä on brittiläisen DDREPTILES firman tekemä terraario kunkkupytikalle. Todella hieno! Uima-allas saattaisi olla hankala puhdistettava, mutta terraario muuten on hyvin inspiroiva. Taustaan upotettu puu on myös upean näköinen!

DDReptilesin bioaktiiviset terraariot ovat muutkin todella upeita, kannattaa tsekata!

0

Tiana 5 vee!

Niin se aika vaan kuluu! Tiana täyttää tänään 5 vuotta. Lahjoja ei tällä kertaa tullut ostettua, mutta Tintti on saanut paljon ulkoilua ja kakun sijaan kalkkunaa.

Hitsi, pallo unohtu!

0

Melin hammassyöpymä ja mysteerivaiva

Meli viime sunnuntaina

Osa 1: hammassyöpymä

Kävin marraskuun lopussa poistattamassa Meliltä hammaskivet. Hammaskivien lisäksi eläinlääkäri löysi Melin suusta pahat hammassyöpymät, joiden vuoksi jouduin varaamaan ajan Evidensiaan hammasröntgeniin ja syöpymähoitoihin. Kaksi hammasta poistettiin kruunuamputaatiolla ja vuoden päästä täytyy käydä kontrollissa tarkistuttamassa yksi hammas, jossa oli jo alkava kiillesyöpymä.

Täytyy myöntää, että en olisi tätäkin vaivaa meille halunnut! Hammaskiveä voi sentään ehkäistä hampaiden harjauksella ja merilevällä, mutta tuo syöpymä on pirullinen. Törmäsin kissojen hammassyöpymään itseasiassa ensimmäisen kerran vasta viime vuoden lopulla, kun luin aiheesta jostain kissablogista (kyseistä tekstiä en löydä enää). Ihmeellistä sattumaa, että melkein heti sen luettuani Melillä todettiin kyseinen sairaus.

Kissojen hammassyöpymä eli FORL (Feline odontoclastic resorptive lesions) on sairaus, jossa kissan hampaaseen on tullut kiillevaurio ja hammasluu on esillä ja syöpynyt. Syöpymä alkaa kehittyä hammasluussa kiilteen alla ja jos se yltää hammasjuureen saakka, hammas joudutaan poistamaan (Evidensia). Hammassyöpymän syytä ei tiedetä eikä sitä voi oikeastaan mitenkään ehkäistä. Mikä minulle tuli aivan yllätyksenä on se, kuinka yleisestä sairaudesta on kyse! Yli 8 vuotiailla kissoilla jopa yli 70 prosentilla esiintyy syöpymää ja sairaus on hyvin yleinen nuoremmillakin kissoilla. Se on itseasiassa niin yleinen ettei mikään vakuutus kata sen hoitoja, jotka ovat varsin kalliita (hampaiden poistosta saa pulittaa monta sataa euroa).

Meli viime sunnuntaina

Osa 2: mysteerivaiva

Meli toipui hammashoidoista hyvin, mutta päädyimme uudelleen eläinlääkäriin kaksi viikkoa sitten. Ruoka ei enää maistunut raksuja lukuunottamatta ja kissa vain nukkui. Laitoin sen oman hiekkalaatikon kanssa makuuhuoneeseen omaan rauhaan, jotta sain seurailla sitä paremmin. Laatikolla käymisessä ei ollut mitään ongelmaa, mutta Meli oli kovin apaattinen. Vein sen sitten Evidensiaan tarkastuksiin, jossa se vaikutti aristavan takapäätään. Meli röntgenkuvattiin, ultrattiin ja se oli tipassa koko päivän. Luustossa ei mitään moitittavaa, mutta ohutsuoli oli omituisen sykkyrällä. Mitään vierasesinettä ei kuitenkaan näkynyt kuvissa eikä siihen viitannut oireetkaan: suolitukoksessa oksennellaan ja venytellään. Verikokeissa tulehdusarvot olivat hieman koholla ja punasoluja vähemmän kuin pitäisi, joka perjantain eläinlääkärin mukaan viittaa pitkittyneeseen tulehdukseen. Kaksi eläinlääkäriä tulivat perjantaina siihen tulokseen, että ohutsuolessa on hyvin todennäköisesti jokin lanka, joka vetää suolta sykkyrälle. Verikokeiden saannin jälkeen minun käskettiin tulla seuraavana päivänä uudelleen ettei ohutsuoli tulehdu.

Ja mehän sitten mentiin. Lauantain eri päivystävä eläinlääkäri oli kuitenkin aivan toista mieltä. Verikokeiden arvot eivät olleet hänen mielestään mitenkään huolestuttavia ja ne saattoivat viitata vain stressiin ja huonoon syömiseen. Perjantain röntgenkuvat hän lähetti Viikkiin kollegalleen ja he eivät uskoneet lankateoriaan yhtä paljon kuin perjantain lääkärit. Tässä vaiheessa Meli pääsi taas tippaan ja se voi jo paljon paremmin. Mietin jo lauantaiaamuna leikkiessäni pirteän ja hyvin syövän kissan kanssa, että näinköhän voisin odottaa maanantaihin. Menin kuitenkin, kun perjantain lääkäri pelotteli suolitulehduksella ja piti leikkausta tärkeänä.

Jätin lauantaiaamuna kissan tippaan työpäiväni ajaksi ja jätin päivystävän eläinlääkärin miettimään tilannetta. Kävin päivän päätteeksi hakemassa vain tipassa olleen kissan hyvin ristiriitaisin fiiliksin. Ketä uskoa? Perjantain vai lauantain lääkäriä? Meli oli tässä vaiheessa niin hyvinvoiva ettei päivystävä lääkäri kokenut tarpeelliseksi määrätä edes antibioottikuuria varmuuden vuoksi. Tästä on nyt kaksi viikkoa eivätkä oireet ole uusiutuneet. En tiedä vieläkään mistä oireet johtuivat. En edelleenkään tiedä onko ohutsuolessa jotain ylimääräistä tai onko veriarvoissa oikeasti huolestumisen aihetta. Meli on kuitenkin edelleen aivan terveen oloinen. Leikkii, riehuu, ahmii ruokansa, kusee ja paskoo. Takaraivossa piilee kuitenkin pelko oireiden uusiutumisesta. Miten kaksi päivää nesteytyksessä voi parantaa kissan täysin? Meli oli myös laihtunut kuukaudessa noin 300 grammaa, joka on nelikiloiselle kissalle todella suuri määrä. Tosin se oli niin pulskassa kunnossa äitiltä tullessa, että olen laihduttanut sitä tarkoituksella. Mutta painon ei olisi pitänyt tippua noin paljon noin lyhyessä ajassa, kun ei Meli ole todellakaan nälissään ollut. Ei tässä voi nyt muuta kuin odottaa ja jatkaa tilanteen seuraamista.

Meli viime sunnuntaina

0

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑