Year: 2016 (page 2 of 6)

Kuinka minusta tuli fleksitantta

Tianalla alkoi keskiviikkona viikottaiset fysioterapiat ja nyt pystyttiin kokeilemaan jo akupunktiota pienillä neuloilla. Fyssa kehui, kuinka pirteämpi ja avoimempi Tiana on viime kertaan verrattuna. Minusta tuntuu, että se on ollut pirteämpi muutenkin. Kipulääkkeet taitavat alkaa vaikuttamaan! Takajalkojen toispuoleisuus on myös kuukauden aikana kadonnut, joka on tosi hyvä juttu. Saimme uudet harjoitteet, jossa Tianan täytyy peruuttaa 15 litran smartstore-laatikkoon. Peruuttelun lisäksi pitäisi löytää jostain tasapainotyyny ja alkaa leikkimään sen kanssa.

Mutta tiedättekö mikä on kaikkein parhain juttu? Sain luvan jatkaa hihnalenkkeilyä sillä ehdolla, että Tiana ravaa! Tasainen ravi parantaa keskivartalon lihaksistoa ja Tianalle parasta olisikin lyhyet pyörälenkit, mutta en ole saanut vieläkään pyörää Lahteen. Kävellessä joudun siis hikoilemaan, koska en pysty pitämään Tianaa ravissa muuten kuin itse hölkkäämällä. Teinkin sen, mitä en ikinä olisi voinut kuvitella tekeväni – ostin fleksin. Uskomatonta, kuinka pienessä ajassa kaikki käsitykset koiran ulkoiluttamisesta ovat menneet päälaelleen. En olisi vielä pari vuotta sitten kuvitellut laittavani sakemannilleni edes valjaita lenkille, saati sitten käyttää fleksiä! Puolikurkkari ja nahkahihna, niiden kahden nimeen olen vannonut aina. No, niinhän ne kaikki sanoo, että fleksi on mahtava väline koulutetun koiran kanssa. Pakko olla samaa mieltä. Kaupungin vilinään fleksin kanssa en lähtisi, mutta asfaltti olisi huono alusta Tianalle muutenkin.

Onneksi asumme erinomaisten retkiteiden vieressä, ei siis tarvitse mennä asfaltille eikä ihmisiäkään tule paljoa vastaan. Tiana saa siis ravailla fleksin pituudelta ihan rauhassa. Nyt ovat olleet niin ihanat ilmat ja ruska alkaa loistamaan, joten on ihanaa päästä kävelemään muuallekin kuin tuohon samaan metsään. Pitkiä lenkkejä ei voida tehdä ja kävellessä täytyy tarkkailla Tianaa, kun sen tarvitsee pitää taukoa. Se helpottaa rasitusta alkamalla peitsaamaan, joten peitsin alettua täytyy pysähtyä hetkeksi ja jatkaa sitten taas ravilla matkaa.

Tänään ei kävelty kuin viereiselle pellolle kuvaamaan, mutta jo tuolla matkalla huomasin nahkahihnan vaikutuksen – sain todellakin puoliksi hölkätä kamerareppu selässä, että pysyin koiran vauhdissa edes jotenkuten. Peitsi alkoi heti, kun himmasin vauhtia. Tianan keskivartalo tarvitsee todella lihaksia.

saksanpaimenkoira


0

DIY: Onkilelu

Pitkän aikaa on pitänyt ostaa uusi onkilelu vanhojen ja rikkimenneiden tilalle. Eilen flunssaisena sohvalla maatessa mietin, että voinhan mä sellaisen tehdä itsekin. Tänään oli vähän parempi olo, joten olihan se idea sitten toteutettava heti aamusta.

Eikä siinä kauaa mennyt väkertää! Keppi on jäänyt edellisestä onkilelusta, joten se löytyi laatikon pohjalta. Myös traktorin alle jääneen fasaanin sulat olivat laatikossa odottamassa käyttöä, tosin saishan noita sulkia askartelutarvikeliikkeestä (tai kerättyä metsästä). Kepin voisi myös tehdä vaikka koivun oksasta tai kukkakepistä.

Naruna käytin mustaa helmilankaa, se ja messinkinen korunosa löytyivät Sinellistä. Ostin ne alunperin unisiepparin tekoa varten, mutta joutaa niistä osa tähänkin käyttöön.

Pursotin korunosiin vielä pikaliimaa ja sittehän lelu olikin jo valmis! Minusta siitä tuli varsin hieno ja kissoillekin se kelpasi. Paitsi Damonille.


0

Syksyn tuoksu

Huomenta ja ihanaa perjantaita! Metsässä tuoksuu jo syksy ja lehdetkin alkavat pikkuhiljaa ruskistumaan. Menkää ihmiset luontoon, koska nyt se on kauneimmillaan.





2

Ei kukaan täällä kai oo kokonainen

Miten kaunis päivä! Oltiin Tianan kanssa kolme tuntia ulkona, käppäiltiin hissukseen metsää pitkin koirapellolle ja maattiin vaan auringossa. Kotiin päin kävellessä tuli sähköpostiin dysplasialausunto ja mieli vähän musteni sitä lukiessa – kyynärät 1/1 ja lonkat D/D. Tuli siis yllätyksenä molempien kyynärien lukema, kun olin siinä käsityksessä että tolla koiralla on edes yksi terve jalka. Ei selkeesti.

Hetken aikaa harkitsin soittavani Limanille kysyäkseni lisää, mutta en soittanut. Ei se tieto muuta yhtään mitään. Jotenkin sitä vaan luhistuu sen tiedon edessä, että oma koira on noin rikki noin nuorena. Mutta ei auta itkeminen, täytyy hyväksyä tosiasiat ja elää kuin viimeistä päivää.

Olen viime päivinä selaillut erään toisen rodun kasvattajia ja pentuesuunnitelmia. Kunhan tuon Tianan kuntoutus lähtee rullaamaan kunnolla, niin kyllä mä taidan sen pennun ottaa tähän kasvamaan. Mitään varmuutta ei ole, enkä ole ottanut edes kasvattajiin vielä yhteyttä, mutta katsellaan. Sellainen fiilis kuitenkin on tällä hetkellä, että olen vihdoinkin varma seuraavan koiran rodusta.

3

Tuntuu niin saatanan pahalta.

Lonkissa nivelrikkomuutoksia. Selässä spondyloosis muutoksia ja lannerangan 6.-7. välissä luupiikkejä, jotka voivat painaa hermoja. Kyynärän nivelrikko ei ole sentään edennyt, ainoa positiivinen asia eiliseltä. Kaikki kuvat meni virallisena Kennelliittoon, joten tulee näkymään myös Koiranetissä kunhan ehtivät lausumaan.

Ei Tiana pöydälle sentään jäänyt, mutta ei sillä ole pitkää elinikää odotettavissa. Taistellaan kuitenkin viimeiseen asti. Saatiin eläinlääkäristä mukaan tujut glukosamiinit reseptillä ja kassillinen Metacamia (tulehduskipulääke). Fysioterapeutille laitoin jo viestiä, ja tilaan töissä suoratoimituksella Back on Trackin verkkoloimen.

Hihnalenkit jää nyt kokonaan pois, tasainen tie kipeyttää ton heti. Eli nyt vaan pelkästään metsässä parannetaan lihaskuntoa ja laitetaan b-vitamiini tilaukseen. Ei kai ne nivelrikkoryhmien hehkuttamat kurkumatahnat ja ruusunmarjarouheet pahaakaan tee, vaikka olenkin todella skeptinen niiden suhteen.

Täytyy vissiin alkaa oikeasti miettimään pennun ottamista, että ei jää aivan tyhjän päälle. Toista sakemannia en taida uskaltaa ottaa vähään aikaan.

0

Kong Cat Kickeroo

Ostin kokeiluun Kong Kickeroon Damonia ajatellen. Lelu osoittautui hitiksi! Meli on ainoa, joka ei siitä välitä. Damon hullaantui kissanmintun tuoksuisesta patukasta niin paljon, että naama oli ensimmäisen painihetken jälkeen aivan vaahdossa. Myös Muusa tykästyi – lussutti leluun reiän hetkessä… Odotin lelun olevan pikkuisen kestävämpi.

1

Kolme pientä sanaa

En uskonut tämän päivän enää tulevan, mutta sain Melin takaisin! Se on asunut äidilläni kaksi vuotta ja nyt, viimeinkin, sain ylipuhuttua äitini antamaan sen takaisin. Meli on lihonut mummolassa aivan järkyttäväksi ja hammaskivetkin on mentävä hoidattamaan pois, mutta se on kotona. Mun rakas Meliai on kotona.

Nyt alkoi taas totuttaminen raakaruokaan. Melin kohdalla se tulee olemaan vaikeaa, mutta yritetään edes! Samalla yritän boostata Muusan laihdutusta valitsemalla mahdollisimman vähärasvaisia lihoja ja aktivoimalla noita mahdollisimman paljon. Kissojen aktivointi- ja lelupostaus onkin työn alla.





1

Tässähän muututaan kohta metsänpeikoiksi

Viime keskiviikkona fysioterapeutti kävi hoitamassa Tianaa. Kauaa ei ehtinyt sisällä olla, kun sain jo kuulla Tianan olevan takapäästään aivan toispuoleinen. Etupää oli myös ihan jumissa, samoin availtiin vähän selkää. Pahaa spondyloosia siellä tuskin on, kun sen verran hyvin nikamat liikkuivat. Mutta ne lonkat. Vasen takajalka on aivan lihakseton ja sitä pitää alkaa nyt treenaamaan. Vaikka olenkin lenkillä katsellut takajalkojen outoa askellusta, niin jotenkin tuo silti yllätti. Oisin enemmän kuvitellut sen nivelrikkoisen kyynärän olevan se pahin ongelma eikä nuo löysät lonkat. Pelottaa mitä kuvissa näkyy kahden viikon päästä…

Peitsaamista tulee nyt välttää, eli ei pitkiä hihnalenkkejä edes hiekkatiellä. Ollaankin nyt kävelty pelkästään metsässä pari viikkoa. Metsän epätasainen maasto pakottaa koiran ravaamaan ja se maasto kehittää taas lihaksistoa, joten se olisi ylipäätään parasta liikuntaa. Tuohan ei yksinään riehu eikä rellestä, niin sitä voi huoletta pitää vapaana ilman pelkoa liiallisesta revittelystä. Uiminen on kuitenkin kiellettyä, joka sekin tuli yllätyksenä. Onneksi olen tänä kesänä ollut tosi laiska viemään tuota uimaan… Olen ollut siinä luulossa, että uiminen olisi parasta liikuntaa nivelrikkoiselle, mutta ei olekaan. Koira käyttää siinäkin vaan vahvimpia lihaksiaan ja niin taas ne heikommat jäävät syrjään aiheuttaen vahinkoa.

Nyt ollaankin sitten treenattu tokoliikkeiden sijaan tasapainoa. Ensimmäinen harjoitus oli saada koira seisomaan puolen minuutin ajan kolmijalkaisena. Eli Tianan oli opeteltava seisomaan vähintään 30 sekunnin ajan toinen takajalka ilmassa. Sen jälkeen kahdella jalalla, eli seisomaan puoli minuuttia vain ristikkäisten jalkojen varassa. Siinä oli jo haastetta, mutta muutamassa päivässä onnistui sekin molemmin puolin. Kolmas harjoitus, mitä tällä hetkellä harjoitellaan, on pahvilaatikossa seisominen. Banaanilaatikosta lähdetään, tavoitteena on kenkälaatikko. Koiran pitäisi siis lopulta pystyä seisomaan neljällä jalalla kenkälaatikon kokoisessa pahvilaatikossa. Siihen on kyllä vielä matkaa, seisominen onnistuu toistaiseksi vain banaanilaatikossa.

Tänä aamuna oma pääni ei kestänyt enää tuota samaa metsää ja uskalsin lähteä hihnalenkille (hiekkatielle kuitenkin). Hihnalenkkejä ei siis ole kielletty, mutta koira ei saisi peitsata. Joten kävelin sitten Tianan vauhdissa hirveää vauhtia (hiki tuli!) ja seurailin sen askellajia. Muutaman kerran meinasi vaihtaa peitsille, mutta sain takaisin raville. Viimeisen kilometrin Tiana olisi halunnut vaappua kotiin, mutta noin muuten ei mikään epäonnistunut lenkki. Itseäni harmittaa ihan hirveästi etten pääse oikealle lenkille (yli 8km), kun minä niin haluaisin kävellä enkä osaa yksinään lähteä.

Mutta kyllä tää tästä! Täytyy miettiä mitä kaikkea lisäravinteita sitä pitää alkaa hankkimaan, kun tällä hetkellä ei mene kuin glukosamiini + msm (Cartivet, vaihdan sen Nutrolinin nivel monitehoon) ja lohiöljy. Fyssa suositteli beetä, mutta olen lukenut ainakin c-vitamiinin hyvistä puolista. Tekisi mieli tilata myös Back on trackin loimi, mutta en tiedä alkaako tämä menemään vähä hifistelyksi… Ehkä odotan ne kuvien tulokset, kuvauksiin ei ole kuitenkaan enää kuin kaksi viikkoa. Pelottaa hemmetisti mitä niissä näkyy.

0

Vähä meinaa ahistaa

DSC_1003

Ei minusta ammattibloggaajaa tulisi, niin vaikeaa tämä kirjoittaminen on välillä. Tämä viikko on ollut vähän raskas henkisesti. Ja oikeastaan myös fyysisesti, koska olen taas kipeä. Voisiko joku kertoa mitä pakuriteetä tai maitohappobakteereja mun pitää alkaa vetämään, etten olisi jatkuvasti kipeänä? Tai ehkäpä sittenkin pitäisi alkaa syömään rauhoittavia, kun stressihän se pahin vihollinen on. Ei sillä, tällä hetkellä on kaikki hyvin – edessäni on pizzaa ja kaapissa teetä niin paljon kuin jaksaa juoda. Huomenna tulee palkkakin, jee!

Palkka ei kyllä kauaa tilillä pysy. Keskiviikkona tulee fysioterapeutti kotikäynnille hoitamaan Tianaa ja 7.9. on varattu uusintakuvaukset Evidensiaan. Olen ihmetellyt tuon koiran läähättämistä ja tassujen nuolemista jo vähän aikaa, mutta en ole yhdistänyt niitä kipuun. Ennemminkin tylsistymiseen ja yhdessä välissä mietin ihan närästystäkin sohvan nuolemisen perusteella. Mutta nyt Tiana on alkanut peitsaamaan pidemmillä lenkeillä ja muhun iski ahdistus ja pelko. Että nytkö se painajainen sitten alkaa, kipulääkitys ja Cartrophen-piikit.

Alunperin mun suunnitelma oli kuvauttaa tuo uusiksi vasta ensi vuonna ja viedä se tämän vuoden puolella sterilisoitavaksi. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat enkä pysty olemaan enää epätietoudessa. Pakko saada tietää onko spondyloosi kehittynyt, onko lonkkiin tullut nivelrikkoa ja miltä näyttävät kyynärät tänä päivänä. Sain kuvauksiin ajan vasta ensi kuulle, koska haluan viedä tuon yhdelle tietylle ortopedille. Halusin kuitenkin tehdä jotain lisää nopeammalla aikataululla, joten otin yhteyttä erääseen Lahden alueella toimivaan fysioterapeuttiin ja sain ajan ensi keskiviikolle.

Muutaman päivän ajan olen vähentänyt liikuntaa minimiin (myös oman flunssani vuoksi) ja lopetin myös seuraamisen treenaamisen jumien pelossa. En ole nyt huomannut lainkaan tassujen nuolemista, en sohvan nuolemista enkä myöskään läähättämistä. Tiana on myös nyt ravannut nätisti lyhyet, muutaman kilometrin, lenkit. Kunnon lenkille (6-8km) en uskalla lähteä lainkaan ennen fyssan käyntiä, torstaina tuo alkoi peitsaamaan jo muutaman kilometrin kävelyn jälkeen.

Jospa se kuitenkin olisi vaan jumissa.

0

Valjasbuumi

Tää on ihan uskomatonta, että mun naulakossa roikkuu (liian pienet) huskyvaljaat ja (liian isot) t-valjaat, ja halusin vielä kolmannetkin. Noita t-valjaita olen käyttänyt liian isosta koosta huolimatta (kuten viimeaikaisista kuvista hyvin huomaa), mutta niitä saa jatkuvasti asetella oikeaan kohtaan ja multa loppui siihen kärsivällisyys. Mun tarkoitus oli ostaa sopivat huskyvaljaat juoksulenkkejä ajatellen tai sitten t-valjaat, missä on lenkki myös rinnassa jälkeä varten. Ostinkin sitten kompromissina Focus Ergo valjaat, mitkä pitäisi olla koirafysioterapeutin ergonomisiksi suunnitellut.

Ergot asettuvat taaemmas kuin perinteiset t-valjaat, joka on parempi koiran kropalle. Etenkin, jos koira sattuu olemaan vetävää tyyppiä. Tiana ei lenkillä ihmeemmin kisko, mutta se välillä stoppailee ja nykii hyvän hajun perään, jolloin rajut nykäisyt tekee niskoille pahaa. Sen vuoksi olen aina käyttänyt hihnalenkeillä leveitä pantoja, mutta nyt hölkkäämisestä innostuneena mukaan on lähtenyt mieluummin valjaat kuin panta. Nämä Ergot ovat myös uskomattoman kevyet ja helppo pukea päälle. Hitusen nämäkin pyörivät lenkillä päällä, mutta kunhan sain säädöt kohdilleen niin pyöriminen on jäänyt todella vähälle.

Testasin valjaat myös metsässä liinan kanssa ja hyvin toimivat! Tuo 15 metrin liina on muutenkin tosi hyvä apuväline näin lintujen pesimärauhan aikana. Liina ei edes sotkeudu koiran jalkoihin, kun se lähtee selän päältä.

Nyös Damon sai uudet valjaat. Nyt on sopivat ja sairaan tyylikkäät Vänttiset! Herra vaan jämähti syreenipuskaan eikä suostunut lähtemään sieltä kuin takaisin kotiin, joten hienot mallikuvat jäivät nyt saamatta. Mutta kyllähän kuvissa vähän leopardikuviota vilkkuu! Tuo turkoosi hihna on itseasiassa Annilta lainattu, mun pitäisi ostaa oma. Damon ei liiku mihinkään suuntaan fleksissä, ja se on muutenkin vielä sen verran arka ulkona, että kiinteä hihna on myös turvallisempi käyttää. Tuo turkoosi on vaan huono kuvia ajatellen, pitää etsiä musta tai ruskea…

0
Older posts Newer posts

© 2018 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑