Kuinka minusta tuli fleksitantta

Tianalla alkoi keskiviikkona viikottaiset fysioterapiat ja nyt pystyttiin kokeilemaan jo akupunktiota pienillä neuloilla. Fyssa kehui, kuinka pirteämpi ja avoimempi Tiana on viime kertaan verrattuna. Minusta tuntuu, että se on ollut pirteämpi muutenkin. Kipulääkkeet taitavat alkaa vaikuttamaan! Takajalkojen toispuoleisuus on myös kuukauden aikana kadonnut, joka on tosi hyvä juttu. Saimme uudet harjoitteet, jossa Tianan täytyy peruuttaa 15 litran smartstore-laatikkoon. Peruuttelun lisäksi pitäisi löytää jostain tasapainotyyny ja alkaa leikkimään sen kanssa.

Mutta tiedättekö mikä on kaikkein parhain juttu? Sain luvan jatkaa hihnalenkkeilyä sillä ehdolla, että Tiana ravaa! Tasainen ravi parantaa keskivartalon lihaksistoa ja Tianalle parasta olisikin lyhyet pyörälenkit, mutta en ole saanut vieläkään pyörää Lahteen. Kävellessä joudun siis hikoilemaan, koska en pysty pitämään Tianaa ravissa muuten kuin itse hölkkäämällä. Teinkin sen, mitä en ikinä olisi voinut kuvitella tekeväni – ostin fleksin. Uskomatonta, kuinka pienessä ajassa kaikki käsitykset koiran ulkoiluttamisesta ovat menneet päälaelleen. En olisi vielä pari vuotta sitten kuvitellut laittavani sakemannilleni edes valjaita lenkille, saati sitten käyttää fleksiä! Puolikurkkari ja nahkahihna, niiden kahden nimeen olen vannonut aina. No, niinhän ne kaikki sanoo, että fleksi on mahtava väline koulutetun koiran kanssa. Pakko olla samaa mieltä. Kaupungin vilinään fleksin kanssa en lähtisi, mutta asfaltti olisi huono alusta Tianalle muutenkin.

Onneksi asumme erinomaisten retkiteiden vieressä, ei siis tarvitse mennä asfaltille eikä ihmisiäkään tule paljoa vastaan. Tiana saa siis ravailla fleksin pituudelta ihan rauhassa. Nyt ovat olleet niin ihanat ilmat ja ruska alkaa loistamaan, joten on ihanaa päästä kävelemään muuallekin kuin tuohon samaan metsään. Pitkiä lenkkejä ei voida tehdä ja kävellessä täytyy tarkkailla Tianaa, kun sen tarvitsee pitää taukoa. Se helpottaa rasitusta alkamalla peitsaamaan, joten peitsin alettua täytyy pysähtyä hetkeksi ja jatkaa sitten taas ravilla matkaa.

Tänään ei kävelty kuin viereiselle pellolle kuvaamaan, mutta jo tuolla matkalla huomasin nahkahihnan vaikutuksen – sain todellakin puoliksi hölkätä kamerareppu selässä, että pysyin koiran vauhdissa edes jotenkuten. Peitsi alkoi heti, kun himmasin vauhtia. Tianan keskivartalo tarvitsee todella lihaksia.

saksanpaimenkoira


0

4 Comments

  1. Mä olen kans puolikurkkari ja nahkahihna ihmisiä. Luka asuu vanhempieni luona, jotka taasen haluaa käyttää fleksiä ulkoilessa, joten ollaan kehitty sellainen syystemi, että fleksin kanssa päälle pistetään aina valjaat ja kaulapannan kanssa se nahkahihna. Herra sitten heti tietää vermeistä, että onko rento fleksilenkki vai pitääkö kävellä siinä vierellä.

    Oon nuorempana ulkoiluttanut kavereiden koiria flexillä ja ne oli just sellaisia edessä kaahottavia korvansa menettäneitä yksilöitä, joten en oo sitä omalle koiralle halunnut käyttää. Lukan kanssa on nyt kuitenkin muutamia kertoja tullut sitä testailtua ja kyllä se vaan koulutetulla koiralla toimii oikein hyvin!

    • Kirsi

      27.9.2016 at 15:45

      Kyllä itekin oon sitä mieltä, että vaikka olisi kuinka koulutettu koira niin fleksin kanssa ehdottomasti valjaat! Siinä on niskat vinksallaan tavallisellakin hihnalla, kun koira riuhtaisee menemään pannassa rusakon perään.

  2. Tosi kiva, että Tiana suostuu kulkemaan ravilla! 🙂 Fleksissä on puolensa ja puolensa, itsekin tykkään enemmän perinteisistä hihnoista, mutta jouston suhteen fleksi on just nappi valinta.

    • Kirsi

      6.10.2016 at 20:34

      Oon tykännyt tosi paljon! Kaupunkiin en edelleenkään lähtis fleksin kanssa, mutta kyllä näillä retkiteillä on ollut hyvä kapistus.

Vastaa

Your email address will not be published.

*

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑