Tässähän muututaan kohta metsänpeikoiksi

Viime keskiviikkona fysioterapeutti kävi hoitamassa Tianaa. Kauaa ei ehtinyt sisällä olla, kun sain jo kuulla Tianan olevan takapäästään aivan toispuoleinen. Etupää oli myös ihan jumissa, samoin availtiin vähän selkää. Pahaa spondyloosia siellä tuskin on, kun sen verran hyvin nikamat liikkuivat. Mutta ne lonkat. Vasen takajalka on aivan lihakseton ja sitä pitää alkaa nyt treenaamaan. Vaikka olenkin lenkillä katsellut takajalkojen outoa askellusta, niin jotenkin tuo silti yllätti. Oisin enemmän kuvitellut sen nivelrikkoisen kyynärän olevan se pahin ongelma eikä nuo löysät lonkat. Pelottaa mitä kuvissa näkyy kahden viikon päästä…

Peitsaamista tulee nyt välttää, eli ei pitkiä hihnalenkkejä edes hiekkatiellä. Ollaankin nyt kävelty pelkästään metsässä pari viikkoa. Metsän epätasainen maasto pakottaa koiran ravaamaan ja se maasto kehittää taas lihaksistoa, joten se olisi ylipäätään parasta liikuntaa. Tuohan ei yksinään riehu eikä rellestä, niin sitä voi huoletta pitää vapaana ilman pelkoa liiallisesta revittelystä. Uiminen on kuitenkin kiellettyä, joka sekin tuli yllätyksenä. Onneksi olen tänä kesänä ollut tosi laiska viemään tuota uimaan… Olen ollut siinä luulossa, että uiminen olisi parasta liikuntaa nivelrikkoiselle, mutta ei olekaan. Koira käyttää siinäkin vaan vahvimpia lihaksiaan ja niin taas ne heikommat jäävät syrjään aiheuttaen vahinkoa.

Nyt ollaankin sitten treenattu tokoliikkeiden sijaan tasapainoa. Ensimmäinen harjoitus oli saada koira seisomaan puolen minuutin ajan kolmijalkaisena. Eli Tianan oli opeteltava seisomaan vähintään 30 sekunnin ajan toinen takajalka ilmassa. Sen jälkeen kahdella jalalla, eli seisomaan puoli minuuttia vain ristikkäisten jalkojen varassa. Siinä oli jo haastetta, mutta muutamassa päivässä onnistui sekin molemmin puolin. Kolmas harjoitus, mitä tällä hetkellä harjoitellaan, on pahvilaatikossa seisominen. Banaanilaatikosta lähdetään, tavoitteena on kenkälaatikko. Koiran pitäisi siis lopulta pystyä seisomaan neljällä jalalla kenkälaatikon kokoisessa pahvilaatikossa. Siihen on kyllä vielä matkaa, seisominen onnistuu toistaiseksi vain banaanilaatikossa.

Tänä aamuna oma pääni ei kestänyt enää tuota samaa metsää ja uskalsin lähteä hihnalenkille (hiekkatielle kuitenkin). Hihnalenkkejä ei siis ole kielletty, mutta koira ei saisi peitsata. Joten kävelin sitten Tianan vauhdissa hirveää vauhtia (hiki tuli!) ja seurailin sen askellajia. Muutaman kerran meinasi vaihtaa peitsille, mutta sain takaisin raville. Viimeisen kilometrin Tiana olisi halunnut vaappua kotiin, mutta noin muuten ei mikään epäonnistunut lenkki. Itseäni harmittaa ihan hirveästi etten pääse oikealle lenkille (yli 8km), kun minä niin haluaisin kävellä enkä osaa yksinään lähteä.

Mutta kyllä tää tästä! Täytyy miettiä mitä kaikkea lisäravinteita sitä pitää alkaa hankkimaan, kun tällä hetkellä ei mene kuin glukosamiini + msm (Cartivet, vaihdan sen Nutrolinin nivel monitehoon) ja lohiöljy. Fyssa suositteli beetä, mutta olen lukenut ainakin c-vitamiinin hyvistä puolista. Tekisi mieli tilata myös Back on trackin loimi, mutta en tiedä alkaako tämä menemään vähä hifistelyksi… Ehkä odotan ne kuvien tulokset, kuvauksiin ei ole kuitenkaan enää kuin kaksi viikkoa. Pelottaa hemmetisti mitä niissä näkyy.

0

2 Comments

  1. Melkoista! Ainakin kissalle jos miettii tuollaista kahdella jalalla seisomista niin voisi olla melkoinen haaste. 😀 Koirilla luonnistunee helpommin. Tsemppiä lihastreeneihin! 🙂

    • Kirsi

      4.9.2016 at 19:42

      Kiitos tsempeistä! Pitäiskö kokeilla kissojenkin kanssa… 😀 Saattais tulla kynnestä!

Vastaa

Your email address will not be published.

*