Month: elokuu 2016

Kolme pientä sanaa

En uskonut tämän päivän enää tulevan, mutta sain Melin takaisin! Se on asunut äidilläni kaksi vuotta ja nyt, viimeinkin, sain ylipuhuttua äitini antamaan sen takaisin. Meli on lihonut mummolassa aivan järkyttäväksi ja hammaskivetkin on mentävä hoidattamaan pois, mutta se on kotona. Mun rakas Meliai on kotona.

Nyt alkoi taas totuttaminen raakaruokaan. Melin kohdalla se tulee olemaan vaikeaa, mutta yritetään edes! Samalla yritän boostata Muusan laihdutusta valitsemalla mahdollisimman vähärasvaisia lihoja ja aktivoimalla noita mahdollisimman paljon. Kissojen aktivointi- ja lelupostaus onkin työn alla.





1

Tässähän muututaan kohta metsänpeikoiksi

Viime keskiviikkona fysioterapeutti kävi hoitamassa Tianaa. Kauaa ei ehtinyt sisällä olla, kun sain jo kuulla Tianan olevan takapäästään aivan toispuoleinen. Etupää oli myös ihan jumissa, samoin availtiin vähän selkää. Pahaa spondyloosia siellä tuskin on, kun sen verran hyvin nikamat liikkuivat. Mutta ne lonkat. Vasen takajalka on aivan lihakseton ja sitä pitää alkaa nyt treenaamaan. Vaikka olenkin lenkillä katsellut takajalkojen outoa askellusta, niin jotenkin tuo silti yllätti. Oisin enemmän kuvitellut sen nivelrikkoisen kyynärän olevan se pahin ongelma eikä nuo löysät lonkat. Pelottaa mitä kuvissa näkyy kahden viikon päästä…

Peitsaamista tulee nyt välttää, eli ei pitkiä hihnalenkkejä edes hiekkatiellä. Ollaankin nyt kävelty pelkästään metsässä pari viikkoa. Metsän epätasainen maasto pakottaa koiran ravaamaan ja se maasto kehittää taas lihaksistoa, joten se olisi ylipäätään parasta liikuntaa. Tuohan ei yksinään riehu eikä rellestä, niin sitä voi huoletta pitää vapaana ilman pelkoa liiallisesta revittelystä. Uiminen on kuitenkin kiellettyä, joka sekin tuli yllätyksenä. Onneksi olen tänä kesänä ollut tosi laiska viemään tuota uimaan… Olen ollut siinä luulossa, että uiminen olisi parasta liikuntaa nivelrikkoiselle, mutta ei olekaan. Koira käyttää siinäkin vaan vahvimpia lihaksiaan ja niin taas ne heikommat jäävät syrjään aiheuttaen vahinkoa.

Nyt ollaankin sitten treenattu tokoliikkeiden sijaan tasapainoa. Ensimmäinen harjoitus oli saada koira seisomaan puolen minuutin ajan kolmijalkaisena. Eli Tianan oli opeteltava seisomaan vähintään 30 sekunnin ajan toinen takajalka ilmassa. Sen jälkeen kahdella jalalla, eli seisomaan puoli minuuttia vain ristikkäisten jalkojen varassa. Siinä oli jo haastetta, mutta muutamassa päivässä onnistui sekin molemmin puolin. Kolmas harjoitus, mitä tällä hetkellä harjoitellaan, on pahvilaatikossa seisominen. Banaanilaatikosta lähdetään, tavoitteena on kenkälaatikko. Koiran pitäisi siis lopulta pystyä seisomaan neljällä jalalla kenkälaatikon kokoisessa pahvilaatikossa. Siihen on kyllä vielä matkaa, seisominen onnistuu toistaiseksi vain banaanilaatikossa.

Tänä aamuna oma pääni ei kestänyt enää tuota samaa metsää ja uskalsin lähteä hihnalenkille (hiekkatielle kuitenkin). Hihnalenkkejä ei siis ole kielletty, mutta koira ei saisi peitsata. Joten kävelin sitten Tianan vauhdissa hirveää vauhtia (hiki tuli!) ja seurailin sen askellajia. Muutaman kerran meinasi vaihtaa peitsille, mutta sain takaisin raville. Viimeisen kilometrin Tiana olisi halunnut vaappua kotiin, mutta noin muuten ei mikään epäonnistunut lenkki. Itseäni harmittaa ihan hirveästi etten pääse oikealle lenkille (yli 8km), kun minä niin haluaisin kävellä enkä osaa yksinään lähteä.

Mutta kyllä tää tästä! Täytyy miettiä mitä kaikkea lisäravinteita sitä pitää alkaa hankkimaan, kun tällä hetkellä ei mene kuin glukosamiini + msm (Cartivet, vaihdan sen Nutrolinin nivel monitehoon) ja lohiöljy. Fyssa suositteli beetä, mutta olen lukenut ainakin c-vitamiinin hyvistä puolista. Tekisi mieli tilata myös Back on trackin loimi, mutta en tiedä alkaako tämä menemään vähä hifistelyksi… Ehkä odotan ne kuvien tulokset, kuvauksiin ei ole kuitenkaan enää kuin kaksi viikkoa. Pelottaa hemmetisti mitä niissä näkyy.

0

Vähä meinaa ahistaa

DSC_1003

Ei minusta ammattibloggaajaa tulisi, niin vaikeaa tämä kirjoittaminen on välillä. Tämä viikko on ollut vähän raskas henkisesti. Ja oikeastaan myös fyysisesti, koska olen taas kipeä. Voisiko joku kertoa mitä pakuriteetä tai maitohappobakteereja mun pitää alkaa vetämään, etten olisi jatkuvasti kipeänä? Tai ehkäpä sittenkin pitäisi alkaa syömään rauhoittavia, kun stressihän se pahin vihollinen on. Ei sillä, tällä hetkellä on kaikki hyvin – edessäni on pizzaa ja kaapissa teetä niin paljon kuin jaksaa juoda. Huomenna tulee palkkakin, jee!

Palkka ei kyllä kauaa tilillä pysy. Keskiviikkona tulee fysioterapeutti kotikäynnille hoitamaan Tianaa ja 7.9. on varattu uusintakuvaukset Evidensiaan. Olen ihmetellyt tuon koiran läähättämistä ja tassujen nuolemista jo vähän aikaa, mutta en ole yhdistänyt niitä kipuun. Ennemminkin tylsistymiseen ja yhdessä välissä mietin ihan närästystäkin sohvan nuolemisen perusteella. Mutta nyt Tiana on alkanut peitsaamaan pidemmillä lenkeillä ja muhun iski ahdistus ja pelko. Että nytkö se painajainen sitten alkaa, kipulääkitys ja Cartrophen-piikit.

Alunperin mun suunnitelma oli kuvauttaa tuo uusiksi vasta ensi vuonna ja viedä se tämän vuoden puolella sterilisoitavaksi. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat enkä pysty olemaan enää epätietoudessa. Pakko saada tietää onko spondyloosi kehittynyt, onko lonkkiin tullut nivelrikkoa ja miltä näyttävät kyynärät tänä päivänä. Sain kuvauksiin ajan vasta ensi kuulle, koska haluan viedä tuon yhdelle tietylle ortopedille. Halusin kuitenkin tehdä jotain lisää nopeammalla aikataululla, joten otin yhteyttä erääseen Lahden alueella toimivaan fysioterapeuttiin ja sain ajan ensi keskiviikolle.

Muutaman päivän ajan olen vähentänyt liikuntaa minimiin (myös oman flunssani vuoksi) ja lopetin myös seuraamisen treenaamisen jumien pelossa. En ole nyt huomannut lainkaan tassujen nuolemista, en sohvan nuolemista enkä myöskään läähättämistä. Tiana on myös nyt ravannut nätisti lyhyet, muutaman kilometrin, lenkit. Kunnon lenkille (6-8km) en uskalla lähteä lainkaan ennen fyssan käyntiä, torstaina tuo alkoi peitsaamaan jo muutaman kilometrin kävelyn jälkeen.

Jospa se kuitenkin olisi vaan jumissa.

0

Valjasbuumi

Tää on ihan uskomatonta, että mun naulakossa roikkuu (liian pienet) huskyvaljaat ja (liian isot) t-valjaat, ja halusin vielä kolmannetkin. Noita t-valjaita olen käyttänyt liian isosta koosta huolimatta (kuten viimeaikaisista kuvista hyvin huomaa), mutta niitä saa jatkuvasti asetella oikeaan kohtaan ja multa loppui siihen kärsivällisyys. Mun tarkoitus oli ostaa sopivat huskyvaljaat juoksulenkkejä ajatellen tai sitten t-valjaat, missä on lenkki myös rinnassa jälkeä varten. Ostinkin sitten kompromissina Focus Ergo valjaat, mitkä pitäisi olla koirafysioterapeutin ergonomisiksi suunnitellut.

Ergot asettuvat taaemmas kuin perinteiset t-valjaat, joka on parempi koiran kropalle. Etenkin, jos koira sattuu olemaan vetävää tyyppiä. Tiana ei lenkillä ihmeemmin kisko, mutta se välillä stoppailee ja nykii hyvän hajun perään, jolloin rajut nykäisyt tekee niskoille pahaa. Sen vuoksi olen aina käyttänyt hihnalenkeillä leveitä pantoja, mutta nyt hölkkäämisestä innostuneena mukaan on lähtenyt mieluummin valjaat kuin panta. Nämä Ergot ovat myös uskomattoman kevyet ja helppo pukea päälle. Hitusen nämäkin pyörivät lenkillä päällä, mutta kunhan sain säädöt kohdilleen niin pyöriminen on jäänyt todella vähälle.

Testasin valjaat myös metsässä liinan kanssa ja hyvin toimivat! Tuo 15 metrin liina on muutenkin tosi hyvä apuväline näin lintujen pesimärauhan aikana. Liina ei edes sotkeudu koiran jalkoihin, kun se lähtee selän päältä.

Nyös Damon sai uudet valjaat. Nyt on sopivat ja sairaan tyylikkäät Vänttiset! Herra vaan jämähti syreenipuskaan eikä suostunut lähtemään sieltä kuin takaisin kotiin, joten hienot mallikuvat jäivät nyt saamatta. Mutta kyllähän kuvissa vähän leopardikuviota vilkkuu! Tuo turkoosi hihna on itseasiassa Annilta lainattu, mun pitäisi ostaa oma. Damon ei liiku mihinkään suuntaan fleksissä, ja se on muutenkin vielä sen verran arka ulkona, että kiinteä hihna on myös turvallisempi käyttää. Tuo turkoosi on vaan huono kuvia ajatellen, pitää etsiä musta tai ruskea…

0

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑