Treenipohdintaa

Australianpaimenkoira Vuk

Käytiin viime keskiviikkona treenaamassa tokoa parin kaverin kanssa. Tianan pääkoppa ei tällä kertaa meinannut pysyä kasassa yhtään, louskutti vaan menemään kentän reunalla eikä pystynyt keskittymään mihinkään. Heitin sen sitten kaverin autoon huutamaan siksi aikaa, kun muut treenasivat ja kokeilin sen kanssa uudelleen viimeiseksi. Sen jälkeen keskittyminen ja vire oli suorastaan täydellistä, kun neiti oli saanut pahimmat energiat purettua.

Mä en vaan saa itteeni innostumaan tokosta(/tottiksesta). Välillä se on ihan kivaa, yleensä se on vaan helvetin tylsää pilkunviilaamista. Ja tottakai tartutan fiiliksen koiraan, jonka jälkeen mistään ei tule mitään. Siitä huolimatta tunnen olevani palveluskoiraihminen henkeen ja vereen, pentukuume kasvaa kasvamistaan ja rotuvaihtoehdot ovat kaikki palveluskoiria. Tosin tarttis hankkia ensin auto, että pääsis niihin maastoihin oikeasti tekemäänkin jotain. Hakua. Haluun hakukoiran.

Mulla on kuitenkin käsissäni nyt jo käyttölinjainen saksanpaimenkoira, joka tarvitsee tekemistä risasta luustosta ja huonoista hermoista huolimatta. Eikä meidän arkielämää helpota muutenkaan tekemättömyys, tottakai energinen koira turhautuu ellei se saa tarpeeksi tekemistä myös aivoille. Olen miettinyt tätä viime aikoina tosi paljon ja sen vuoksi otankin nyt tavoitteeksi löytää innostus tokoon Tianan kanssa. Se antaa Tianalle tekemistä ja treenaus valmistelee itseäni tulevaan, jos joskus sen uuden pennun oikeasti otan.

Kyllähän toi koira osaa kaikki perusliikkeet, mutta ei siitä vielä edes BH-kokeeseen olisi. Tarvittaisiin todella paljon häiriötreeniä ja kestoa ja intoa tekemiseen. Mutta jos me nyt aletaan treenaamaan sitä tekemisen iloa eikä robottimaista suorittamista, niin ehkä ne loputkin asiat pikkuhiljaa loksahtaa kohdalleen. Tai sitten ei, mutta onko sillä oikeasti mitään merkitystä ollaanko me koskaan koekentällä vai ei? Eihän sillä ole. Minulle ei ole suotu yhtään kunnianhimoa, haluan vaan antaa koiralle mahdollisimman hyvän elämän ja löytää yhteistä, kivaa tekemistä. Ilman autoa se toko olisi vaan kaikkein helpointa ja halvinta toteuttaa.

Australianpaimenkoira Vuk

Australianpaimenkoira Narri

Nämä aussiet on niin päteviä piskejä! Itselleni en ottaisi, mutta on noiden tekemisen meininkiä ilo katsella.

1

6 Comments

  1. Oi ihania aussieita! 🙂 ootko miettinyt esim jälkeä jos toko ei nappaa? Jälkeä luulis pystyvän tekevän huonommallakin luustolla ja ainakin omaa koiraa se rauhoittaa kovasti. Alkeisharjoituksia pystyy ainakin tekemään helposti lenkkien yhteydessä 🙂

    • Kirsi

      12.6.2016 at 21:16

      Olin kirjoittamassa tähän kauhean puolustelevaa vastausta et joojoo mutkumutku, mutta sitte tajusin etten oikeasti ole miettinyt ihan loppuun asti. Peltojälkeä olen joskus tehnyt, mutta täällä ei ole sopivia peltoja tarpeeksi lähellä. Mutta niin, onhan tuossa tuota metsää ihan vieressä… Metsäjälkeähän se kokeessakin on… Voisin tehdä jäljen lenkin alkuun, kiertää metsälenkin ja ajaa jäljen takaisin tullessa. Silloin se saisi vanhetakin eikä sen tekeminen vaatisi multa yhtään mitään.

      Voihan hemmetti, kyllä sitä välillä voi tuntea itsensä tyhmäksi! Kiitos, kun autoit valaistumaan! 😀

  2. Mulla on ollut aina se visio tokossa/pk-tottiksessa, että hauskuus ja yhteistyö ennenkaikkea, liikkeet vasta sen jälkeen, ja se on kannattanut. Mun mielestä millään teknisellä taitamisella ei tee yhtään mitään, jos nuo kaksi ensinmainittua puuttuu. 🙂

    • Kirsi

      13.6.2016 at 11:22

      Niinhän se pitäis ollakin! Perfektionisti ottaa vaan välillä vallan ja silloin se hauskuus meinaa unohtua… 😀

  3. Harrastuksissa tärkeintä on yhteinen hauska tekeminen, joten jos pilkunviilaaminen ei innosta, niin haittaako, jos menee sinne päin? Toki kokeet on silloin pois pelistä, mutta olisi mukavampaa tekemistä. 🙂 Minulla on jaksamista pilkunviilamiseen tiettyyn pisteeseen asti, mutta jossain vaiheessa sitä jämähtää siihen mikä osuu lähimmäksi. 😀 Etenkin silloin, jos jonkun kisun kanssa hauska tekeminen alkaa muuttua pakkopullaksi sen viilaamisen vuoksi. Meillähän Haikulla meni tapatusleikki mönkään sen vuoksi. :/

    • Kirsi

      14.6.2016 at 20:19

      Ei haittaa, ainakaan periaatteessa. Tosin nyt sain jälki-innostuksen ja jos himoitsen kokeisiin menemistä, niin sitä ennen pitää olla suoritettuna se BH (pk-lajeissa ei voi kisata ellei ole suorittanut PAKK:ia eli käyttäytymiskoetta, jonka koulutustunnus on tuo BH)… Eli en pääse pilkunviilauksesta eroon 😀 Mutta mä yritän nyt jatkaa treenaamista leikillä ja hauskuudella eikä stressata liikaa. Asennemuutos on tehtävä joka tapauksessa tai tuo koira ei ole ikinä koevalmis.

Vastaa

Your email address will not be published.

*

© 2018 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑