Month: kesäkuu 2016

Aamulenkillä

Ihana, sateen raikastama ilma. Kahvilla istuessa katselin ikkunasta kaatosadetta ja mietin viitsiikö lenkille lähteä lainkaan, mutta sopivasti sade taukosi. Iltapäivälle on luvattu ukkosta, saas nähdä uskaltaako töiden jälkeä lähteä mihinkään.

0

Treenipohdintaa

Australianpaimenkoira Vuk

Käytiin viime keskiviikkona treenaamassa tokoa parin kaverin kanssa. Tianan pääkoppa ei tällä kertaa meinannut pysyä kasassa yhtään, louskutti vaan menemään kentän reunalla eikä pystynyt keskittymään mihinkään. Heitin sen sitten kaverin autoon huutamaan siksi aikaa, kun muut treenasivat ja kokeilin sen kanssa uudelleen viimeiseksi. Sen jälkeen keskittyminen ja vire oli suorastaan täydellistä, kun neiti oli saanut pahimmat energiat purettua.

Mä en vaan saa itteeni innostumaan tokosta(/tottiksesta). Välillä se on ihan kivaa, yleensä se on vaan helvetin tylsää pilkunviilaamista. Ja tottakai tartutan fiiliksen koiraan, jonka jälkeen mistään ei tule mitään. Siitä huolimatta tunnen olevani palveluskoiraihminen henkeen ja vereen, pentukuume kasvaa kasvamistaan ja rotuvaihtoehdot ovat kaikki palveluskoiria. Tosin tarttis hankkia ensin auto, että pääsis niihin maastoihin oikeasti tekemäänkin jotain. Hakua. Haluun hakukoiran.

Mulla on kuitenkin käsissäni nyt jo käyttölinjainen saksanpaimenkoira, joka tarvitsee tekemistä risasta luustosta ja huonoista hermoista huolimatta. Eikä meidän arkielämää helpota muutenkaan tekemättömyys, tottakai energinen koira turhautuu ellei se saa tarpeeksi tekemistä myös aivoille. Olen miettinyt tätä viime aikoina tosi paljon ja sen vuoksi otankin nyt tavoitteeksi löytää innostus tokoon Tianan kanssa. Se antaa Tianalle tekemistä ja treenaus valmistelee itseäni tulevaan, jos joskus sen uuden pennun oikeasti otan.

Kyllähän toi koira osaa kaikki perusliikkeet, mutta ei siitä vielä edes BH-kokeeseen olisi. Tarvittaisiin todella paljon häiriötreeniä ja kestoa ja intoa tekemiseen. Mutta jos me nyt aletaan treenaamaan sitä tekemisen iloa eikä robottimaista suorittamista, niin ehkä ne loputkin asiat pikkuhiljaa loksahtaa kohdalleen. Tai sitten ei, mutta onko sillä oikeasti mitään merkitystä ollaanko me koskaan koekentällä vai ei? Eihän sillä ole. Minulle ei ole suotu yhtään kunnianhimoa, haluan vaan antaa koiralle mahdollisimman hyvän elämän ja löytää yhteistä, kivaa tekemistä. Ilman autoa se toko olisi vaan kaikkein helpointa ja halvinta toteuttaa.

Australianpaimenkoira Vuk

Australianpaimenkoira Narri

Nämä aussiet on niin päteviä piskejä! Itselleni en ottaisi, mutta on noiden tekemisen meininkiä ilo katsella.

1

Aitoja islantilaisia

_full

Kävin kuvaamassa tallin uudet islantilaiset. Yllä Samverji frá Grafarkoti, ”Sami” ja alla Rökkvi frá Sleitustöðum, ”Rökkvi”. Sain ratsastaa kuvauksien jälkeen Samilla ensimmäistä kertaa ja tykkäsin ihan hirveästi. Sillä on ihanat, lennokkaat askeleet!

_full (1)

Kuvasin Toresonin kotisivuille muitakin uusia kuvia, mutta en halua täällä julkaista ihmisten kasvoja (lue: en viitsi kysyä kaikilta erikseen lupaa julkaisuun). Eiköhän nekin näy tallin kotisivuilla tuota pikaa! Oli vähän jännää kuvata vauhtipätkiä ensimmäistä kertaa, kun en ole tottunut muutenkaan kuvaamaan muita kuin koiraa pienempiä eläimiä. Mutta ihan hyviä kuvia tuli, vaikka itse sanonkin!

0

Kiire

IMG_6950

Paljon olisi kirjoiteltavaa, mutta jätän tämän tällä kertaa tähän. Melkein kahden kuukauden paaston jälkeen Spike on syönyt kahdesti! Jippii!

Ensimmäinen työviikko Faunattaressa on ohi ja olen todella tyytyväinen. Ihan hirveästi on vielä opittavaa suurin piirtein kaikesta mahdollisesta, mutta työ tekijäänsä opettaa ja ainakin on haastetta. Musta tuntuu, että olen jo näiden neljän päivän jälkeen oppinut enemmän jyrsijöistä ja matelijoista kuin koskaan ennen.

Eilen käytiin koirien kanssa treenaamassa kaveriporukan kesken ja siitä on kuvasaastetta tulossa. Huomenna Toresonille kuvaamaan issikoita, niistäkin siis kuvia tulossa. Tekemistä riittää siis liiaksikin asti!

0

I’ll do what it takes ’til I touch the sky

IMG_6933p

Harvoin tänne kuvia itsestäni laitan, mutta tänään teen poikkeuksen! Kuvassa hymyilee vastavalmistunut luonto-ohjaaja, joka sai yllätyksekseen ruusun ja päättötodistuksen lisäksi stipendin. Vähän on haikea fiilis, kun maailman parhain koulu on nyt päätöksessä eikä sen ihmisiä näe enää joka päivä. Tuun kaipaamaan kaikkia ja koko Asikkalaa! Lisähaut jatkuu muuten varmasti syksyllä, joten kaikki opiskelupaikkaa pohtivat haette Asikkalaan luonto-ohjaajiksi! Tiimioppiminen on jo tarpeeksi suuri syy hakemiseen, vaikka telttailu ja rinkka selässä kulkeminen ei paljoa houkuttelisikaan.

Uskallan väittää, että elämäni parhain päätös on ollut hakea Asikkalaan opiskelemaan. En ole blogissa jakanut henkilökohtaisesta elämästäni koskaan mitään enkä halua nytkään heittäytyä sen syvällisemmäksi, mutta aina ei tämä elämä ole ollut ihan ruusuilla tanssimista. Kuitenkin tuntuu, että kahden vuoden aikana olen kasvanut henkisesti enemmän kuin koskaan. Asikkalan ihana henkilökunta, Piikipinä NY, tiimikaverit ja tiimioppiminen on kasvattanut niin paljon, että en olisi uskonut olevani tässä elämäntilanteessa vielä pitkään aikaan.

Maanantaina nimittäin käännän taas uutta sivua elämässäni ja kirjoitan työsopimuksen yli vuodeksi (joka toivottavasti jatkuu siitäkin eteenpäin!) erääseen eläinkauppaan täällä Lahdessa. Olen asiasta ihan superhyper innoissani! En olisi koskaan arvannut, että löytäisin näin nopealla aikataululla töitä ja vielä noin mahtavasta paikasta. Kerron työpaikkani nimen vasta soppareiden kirjoittamisen jälkeen, mutta saa tulla moikkaamaan, jos joku teistä ehtii tunnistamaan sitä ennen!

Onnea kaikille muillekin valmistuneille! Syökäähän kunnolla kakkua.

4

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑