Run, bitch, run

Puhuttiin tänään koulukaverini kanssa peruskoulun liikuntamuistoista. Minulle ne on vain kamalia muistoja: kamalin aine peruskoulussa oli vuodesta toiseen se liikunta. En suostunut menemään uimahalliin koko yläasteen aikana, en osaa luistella ja koripallossa pelkäsin vain pallon iskevän päähän. Hiihtoa vihasin siihen asti, kunnes saimme hiihtää pururataa omaa tahtiin ilman kisatilanteita tai opettajan vahtimista. En ymmärrä miksi liikunnanopettajat eivät pyrkineet auttamaan löytämään sitä liikunnan iloa, vaan kaikki tunnit tuntuivat kilpailulta siitä, kuka on paras ja kuka on hitain. Se oli hirveää. Pesäpallo ja suunnistus olivat oikeastaan ainoita lajeja, mistä pidin.

Lähihoitajaopintojen liikuntatunnit olivat askel parempaan. En muista miksi valitsin yhdeksi valinnaiseksi terveysliikunnan, mutta ne olivat mukavia tunteja. Kaiken sai tehdä omassa tahdissa ja ilmapiiri oli mukava. Ei ollut kilpailuja vaan mukavaa yhdessä liikkumista. Tosin uimahalliin en suostunut menemään vieläkään. Kävin ostamassa uimahallin kassalta uintikerrat ja vein kuitit opettajalle menemättä lainkaan itse halliin… En tiedä miksi, ehkä omakuva oli vielä silloin niin vääristynyt etten sietänyt ajatusta yleisistä suihkutiloista ja pukuhuoneista.


Kuvat Pinterestistä

En siis liikkunut mitenkään kummemmin ennen kuin otin Tianan. Itseasiassa minulla oli tosi huono kunto ja rasitusastman vuoksi jo pakkasella pihisi hengitys. Onhan meidän perheessä aina koiria ollut, mutta en minä niitä koskaan lenkittänyt. Saksanpaimenet olivat vain äidin hallinnassa ja Saden (äidilläni asuva musta snautseri) lenkitys meni siinä samassa.

Koiranpennun ottaminen oli hyvä startti liikkumiseen. Oma kunto kasvoi samaa tahtia kuin koira kasvoi ja hihnalenkit alkoivat pidentyä. Äkkiä huomasin käyväni 7-10 kilometrin lenkeillä. Siihen leppoisaan kävelyyn olen sitten jumahtanut. Ei minulla vieläkään hyvää kuntoa ole, vaikka kilometrejä kävellen kertyisikin. Venyvyys on vanhuksen tasolla, kaikki paikat jumissa, olen koukussa tupakkaan ja Netflix menee aina hikoilun edelle.

Kuitenkin mä haluaisin olla paljon sporttisempi. Siitä on tullut oikeastaan yksi mun unelmista. Haluan olla se ihminen, joka venyy vaikeisiin jooga-asentoihin ja jaksaa hölkätä 10 kilometria. Ja ratsastaa tuntitolkulla! Ajatuksena on ihana herätä aamulla hetken aikaisemmin joogatakseen, vaikka aamulla se uni voittaa kuitenkin. Haluan päästä eroon tupakasta, vaikka olen jo kolmesti yrittänyt lopettaa (3 kuukautta taisin olla savuttomana) ja aina vaan retkahdan stressin alla.


Kuvat Pinterestistä

Tänään halusin juoksulenkille, joten lähdin. 6,65 kilometrin lenkistä jaksoin hölkätä yhteensä 4,25 (pidin kävelytaukoja), joka on oikeastaan paljon enemmän kuin kuvittelin jaksavani. Vielä pari vuotta sitten en jaksanut hölkätä edes yhtä kilometria yhteen putkeen, nyt jaksoin melkein kaksi vaikken ole hölkännyt tänä vuonna lainkaan. Oikeastaan kävelin koko talven vain metsässä, hihnalenkit jäivät todella vähälle.

Fyysinen olo oli kyllä hölkkälenkin jälkeen hirveä. Tupakkakeuhkot eivät tykänneet yhtään, pää ja keuhkot täyttyivät limasta. Jos mulla olisi astmalääkkeitä, olisin ottanut avaavasta annoksen. Sen sijaan tyydyin menemään kuumaan suihkuun, jossa on helpompaa hengittää. Henkisesti olen kuitenkin tosi ylpeä itsestäni! Ylitin itseni ja jatkoin vaikka keuhkot huusivat apua. Ja tulihan siitä keuhkojen kuolemista lukuunottamatta jonkinlainen euforinen olo.

Mutta miten mä saisin itseni lopettamaan tupakoinnin ja jatkamaan joogaa ja juoksua? Vaikka fiilis olisi hyvä tekemiseen, niin silti innostus lopahtaa kahden viikon sisään ja palaan rentoihin kävelylenkkeihin. Kerään Pinterestiin haaveilukuvia samalla kuin katselen Vikingsejä HBO Nordicilta enkä oikeasti tee niiden haaveiden eteen mitään.

penny

1

7 Comments

  1. Mä niin samaistun ja kamppailen samassa aikaansaamattomuuden vankilassa. Eikä mulla oo enää edes koiraa liikuttamassa, joten en liiku. Inhottaa hengästyä, mutta en vaan tee mitään. Joskus ryhdistäydyn, mutta lopetan koska kunto on huono, hikoilu ja hengästyminen ei oo mun juttu.

    • Kirsi

      12.5.2016 at 10:18

      Pitäisi saada tehtyä siitä liikkumisesta niin tärkeä osa elämää ettei voisi olla ilman päivittäistä liikkumista. Sitä en sitten tiedä, että miten se tapahtuu! 😀 Jos mulla ei olisi Tianaa, niin en varmana saisi itseäni edes kävelylle ilman koiraa. Asennemuutosta se ensimmäisenä vaatisi.

  2. Minä olin nuorempana sellainen himoliikkuja ja liikuntatunnit oli mieleisiä, koska pärjään ihan hyvin joka lajissa. 12-vuotiaaksi asti harrastin SM-tasolla kilpaurheilua, mutta sitten ratsastus vei mennessään ja siirryin sen pariin. Oman hepan tultua liikuin joka päivä aina siihen asti kunnes poni muutti pois.

    Nykyisin en oikeastaan enää liiku ollenkaan, enkä nauti urheilusta. Vihaan kävelylenkkejä (ilman koiraa) niiden hitauden vuoksi ja pyörää en tällä hetkellä edes omista. En varmaan kävisi ulkona lainkaan ilman Viimaa, jonka kanssa käydään päivittäin sellainen 20-40 min lenkki. Saan kyllä aina välillä liikuntainnostuksia ja käyn viikon ajan lenkkeilemässä päivittäin, mutta sitten se jää. Olisi niin paljon muutakin tekemistä (sarjojen tuijottelu ja syöminen).

    Joogaa haluaisin testata, mutta toistaiseksi en ole saanut aikaiseksi. Pitäisi löytää ratsastuksen rinnalle joku mukava kotona harrastettava laji, joka ei aja vararikkoon.

    • Kirsi

      13.5.2016 at 17:19

      Jooga on siitä kiva, että se ei aja vararikkoon – jos vaan on tarpeeksi kiinnostusta treenata kotona videoiden parissa. Mulla se tuppaa jäämään, kun kukaan ei pakota eikä ole rahaakaan laitettu siihen senttiäkään. Mutta esimerkiksi mä tykkään hirveästi YouTubessa Yoga with Adrene (https://www.youtube.com/user/yogawithadriene) -kanavasta, toi muija on aivan ihana ja videoista löytyy kaiken tasoisille treenejä.

      Ilmainen ulkoilmaharrastus voisi olla vaikka geokätköily! ;D Ei tarvitse muuta kuin älypuhelimen.

      • Täytyypä tsekata toi kanava kun pääsykokeet on ohitse, kiitos vinkistä. Geokätköilyä itseasiassa yritin aloittaa muutama vuosi sitten, mutta silloisella asuinalueella ei ollut yhtäkään kätköä, niin homma jäi. Täytyypä kokeilla uudestaan nyt eri paikkakunnalla 😀

  3. Minulla ainut liikunta mikä kiinnostaa on kävely ja juoksu. Rakastan lenkkeilyä ja juoksemista, mutta ilman minkäännäköistä kaveria liikunta ei houkuta. Koira olisi ihan paras lenkkeily- ja juoksukaveri, mutta koiraan ei ole aikaa. Leikin sitten hippaa kisujen kanssa täällä sisätiloissa. 😀

Vastaa

Your email address will not be published.

*

© 2018 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑