Month: toukokuu 2016 (page 1 of 2)

Neiti Kurjenpolvi

IMG_6791vm

Alkaa Tianan yskät olla yskitty, joten uskalsin lähteä aamupäivällä metsään. Tianan saikun aikana ehdin vaan unohtaa hyttyset ja nyt kutisee kaikki paikat. Pitää etsiä itselleni jokin hajusteeton hyttyskarkoite, ehdotuksia? OFF! Tehosta olen kuullut paljon hyvää, mutta sopiikohan se migreeniherkälle?

Hyttysistä huolimatta sain kuviakin otettua. Ihana, ihana kesä!

IMG_6500vm

IMG_6543vm

IMG_6580vm

IMG_6652vm

0

Neljän seinän sisällä

Koko maassa, myös Lahden seudulla, on liikkeellä koirien kennelyskää sekä pahoja keuhkotulehduksia. Päijät-Hämeen eläinlääkäriasemalle on tuotu hoitoon useita koiria viimeisten viikkojen aikana. Kaupunkialueella tartuntaa on lähes mahdoton välttää, sillä tauti voi tarttua jo ennen kuin sairastunut koira oireilee. Etenkin vanhojen koirien ja pentujen vastustuskyky on heikko.

Koirien yleisvointiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sillä tauti etenee nopeasti ja tila on henvenvaarallinen usein jo 12-24 h oireiden ilmaantumisesta. Mikäli koiran yleisvointi heikkenee nopeasti, sille nousee kuume, koira yskii tai sillä on hengitysvaikeuksia, tulee eläinlääkäriin ottaa välittömästi yhteyttä. Monia kennelyskiä ehkäisee rokote, sen sijaan keuhkotulehduksia vastaan ei ole rokotetta.

Päijät-Hämeen eläinlääkäriasema

Niin se kennelyskä iski taas Tianaan. Vuosittaisia rokotuksia kennelyskään en ole ottanut, koska olen kaikkialta lukenut niiden lievittävän vaan oireita eikä ne ehkäise viruksia. Tianan oireet ovat onneksi olleet toistaiseksi lievät. Sillä on sisällä vaan tosi tylsää eikä se vaikuta yhtään kipeältä, köhiminen alkaa vasta rasituksessa ja treenatessa.

Mutta nyt kun neljän seinän sisällä kerta ollaan, niin esittelen meidän asuntomme!

Aloitetaan pimeästä ja ahtaasta eteisestä. Mun on pitänyt ostaa kenkäteline jo kuusi vuotta, mutta kuten kuvasta näkee, en ole vieläkään saanut sitä. Mutta ei se mitään, nuo hyvin käytännölliset pikkutikkaat toimittavat telineen virkaa oikein mainiosti, vaikkei kovin kauniisti. Naulakon päällä sinisessä korissa on Tianan ylimääräiset pannat, kissojen valjaat ja hihnat. Jokapäiväisessä käytössä olevat panta, valjaat ja hihna roikkuvat naulakossa.

Kahvijulisteen tilalle on tarkoitus tilata tämänkin blogin bannerina oleva puistokuva ja kääntää taulu tietysti vaakatasoon. Kuva sisiliskosta on vuodelta 2013.

IMG_6331

Naulakon oikealla oleva ovi vie vaatehuoneeseen, mikä on Muusan lempparipaikka. Se myös näkyy hyvin sekaisilla vaatehyllyillä, jonka vuoksi en ottanut tästä kopperosta kunnon kuvaa. En tee vaatehuoneella oikeastaan mitään. Ottaisin sen neliöt mieluummin vaikka keittiöön ja laittaisin makkarin seinälle isot vaatekaapit.


Vaatehuoneen vierestä pääsee makuuhuoneeseen. Makkarin ovi on kiinni ellen ole kotona, koska Damon kiusaa Spikea. En halua myöskään makkariin ylimääräisiä karvoja, aika harvana aamuna minä oikeasti jaksan heittää sängyn päälle päiväpeitteen. Yöpöydällä odottaa lukemista Kotiopettajattaren romaani (engl. Jane Eyre).

Palataan eteiseen ja mennään kylppärin ohi olohuoneeseen.

Tiana istuu lelukoppansa vieressä. Sinne mä aina lelut heitän ennen imurointia ja sieltä ne aina levittyy pitkin lattioita. Kissojen kiipeilypuun sain kaverilta ilmaiseksi, mutta on niin huteraa tekoa ja kiristäessä ruuvit vaan pyörii pahvissa, että pitäisi hommata uusi (ja kauniimpi). Pöydällä olevat syreenit kävin napsasemassa pihalta. Mikä huumaava tuoksu!

Pehmolelu-käärme on lahja hyvältä ystävältäni muutaman vuoden takaa. Maisemajuliste on tilattu AllPosters.fistä, kuten myös eteisen kahvijuliste ja makkarin pantterijuliste. Haluaisin myös sohvan päälle itse ottamani valokuvan, mutta vielä en ole saanut otettua tuota sinistä maisemakuvaa hienompaa otosta.

Sohvalla näkyy Tianan vauva ja lattialla toinen lempparilelu, röhkivä possu. Kissanhiekkalaatikko on sohvan vieressä, tosin juhlien ajaksi siirrän sen vessaan. Haluaisin sille jonkun lipaston ympärille, minkä seinään sahaisi kissan mentävän aukon. Pientä arkkupakastinta ei näy kuvissa, mutta se on ruokapöydän takana nurkassa.

Jokaisen lempipaikka, eli se huone mistä saa ruokaa. Damonin kupin paikka on tuossa tiskipöydällä, Muusa syö pakastimen päällä. Vierekkäin ne eivät voi syödä tai Muusa ahmii molempien ruoat.

Että semmonen! Oli muuten tosi vaikeeta ottaa edustavia sisustuskuvia, vaikka itse asuntooni ihan tyytyväinen olenkin. Olisi tosi kiva nähdä muidenkin asuntojen sisustuksia, joten linkkailkaahan omia tai kavereiden sisustuspostauksia!

0

Vie minut jonnekin lähelle täältä

IMG_6022vm

Hei, juon teetä! Illalla! Nyt ollaan ihan asian ytimessä. Kuusenkerkkäsiirappi toimii muuten teessä hunajan korvikkeena ihan mahtavasti, oli pakko kokeilla.

Damon ei suostunut liikkumaan pari päivää sitten talon pihassa ollenkaan, joten lähdin sen kanssa uudestaan ulos. Nyt se oli paljon uteliaampi ja liikkuvaisempi, vaikka vieläkin jännitti vähän kaikki äänet. Olen kantanut sen tähän asti aina suoraan metsään, missä se uskaltaa liikkua tosi hyvin. Kerrostalon pihassa on kuitenkin paljon avarampaa ja äänekkäämpää, mikä laittaa pikkumiehen tutisemaan.

Nyt meni hienosti siihen asti, kunnes kolmen ihmisen joukko käveli ohi kärryjen kanssa ja jäivät vielä nauttimaan auringosta viereisille penkeille. Sen jälkeen Damonille tuli kiire kotiin, mihin se osasi hienosti kävellä (juosta) ihan omin jaloin. Ei me ehditty olla kauaa ulkona pelottavien ihmisten vuoksi, mutta ehtihän tuo sentään kieriä asfaltilla siitepölyssä.

IMG_5985

IMG_5969vm

IMG_6008vm

IMG_6021vm

6

Siirappista pohdintaa

IMG_5688
Olen nyt pari päivää pohdiskellut tätä blogia. En tiedä miksi, mutta nyt on vaan alkanut ärsyttämään tämä sekavuus ja hömppäily. Ensimmäinen askel on se, että räpsykuvat tulevat jatkossa Tumblriin. Seuratkaahan Tumblrissa tai laittakaa Bloglovinissa seurantalistalle!

Selkeytin myös kategorioita. Nyt on helppo klikata kissa, koira ja personalpostauksiin. Yleinen-kansio on WP:n oma keksintö, mitä ei saa ollenkaan poistettua. Siivoan sen sitten, kun saan vaihdettua sateinen.netin uudelle palveluntarjoajalle (toivottavasti ennen heinäkuun laskua). Nykyisellä webhotellilla WordPressin käyttö on aivan uskomattoman hidasta ja tiedän syyttää siitä Suncometia, koska olen tällä samalla koneella käyttänyt vvebhotellit.comin palvelimen kautta WP:tä ja se toimii kuin unelma.

Mutta takaisin aiheeseen! Ainoa minkä tiedän varmaksi on se, että Iltateellä pysyy lemmikkiblogina. Tämä on ollut lemmikkiblogi alusta asti ja noista apinoista mulla riittää kirjoiteltavaa. Mutta mitä ihmettä teen noille personal-postauksille? Häiritsevätkö nuo mun henkilökohtaiset pohdinnat lemmikkipostausten seassa? Toki ymmärrän, että jos tätä blogia lukee koira- tai kissajuttujen vuoksi, niin postaus koskien vegaanihaasteetta tulee aivan puskan takaa. Mutta nytkin vaan haluaisin hehkuttaa tänään tekemääni kuusenkerkkäsiirappia, joka ei liity Tianaan tai kissoihin millään lailla.

Mun blogihan tämä on ja voin kirjoittaa tänne mitä lystään. Mutta haluan toki ajatella teitä ja tulevia lukijoita, ja tässä nyt vaan mietin, että alanko vääntämään erillistä personalblogia toisaalle. Uudelleen.

IMG_5956p
Siinä se on! Kuusenkerkkäsiirappi, ihan ite tehty tällä ohjeella.

6

Kummallisia leluja

IMG_5726pIMG_5732p

Löysin laatikon pohjalle unohdetun linnunsulan. Hetken mietin, että jättäisinkö sen sinne odottamaan unisiepparin tekemistä, mutta ajattelin kissoille siitä olevan enemmän iloa. Ja olihan siitä! Molemmat kiinnostuivat oudon tuoksuisesta sulasta ja jaksoivat leikkiä sen kanssa yllättävän pitkään.

IMG_5796

IMG_5810

Kirjahyllyä siivotessa löysin sieltä Spiken yhden rikki menneen nahan, jonka heitin myös kissojen ihmeteltäväksi ja revittäväksi. Se ei noita kauaa jaksanut kiinnostaa, taisi olla jopa liian helposti revittävä.

IMG_5790
On tämä maailma kummallinen paikka

IMG_5719

IMG_5828

Pitihän sitä loppujen lopuksi etsiä vanha ja ihana karvalelu, minkä kanssa nuo rakastavat painia! Sain tuon lelun eräältä ystävältäni, joka kertoi sen olevan aitoa kanin karvaa.

IMG_5851

7

Blogger Recognition Award

bloggerrecognitionaward2Sain Pinjalta Blogger Recognition Awardin – suuret kiitokset hälle!

Ohjeet palkinnonsaajalle:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Palkinto lähtee eteenpäin: Kissankujeita, Karvahelvetti, Pikkupedot, Viiruvarpaat, Kuviakin kiinnostaa

Miten aloitin bloggaamisen?
Outoa ajatella, että tänä vuonna tulee Iltateelle ikää kuusi vuotta. Vuosien varrella on vaihtunut nimi ja vähän blogin teemakin, mähän aloitin alunperin kissablogin nimellä Meliaes and Muses. Lueskelin jo silloin paljon eläinblogeja, kissablogit olivat tosin paljon harvinaisempia kuin nykypäivänä. Halusin kuitenkin jakaa kissarakkautta muillekin valokuvien ja tekstien muodossa, joten eihän siinä muuta ollut kuin blogin pystyttäminen.
meli-2

Kaksi vuotta mentiin pelkästään kissablogina. Kunnes sitten kuvioihin asteli Tiana ja blogi alkoi menemään enemmän ja enemmän koirablogin puolelle. Nimeksi vaihtui Pikkuprinsessat, ainakin siihen asti kunnes tuli äijä (Damon) taloon vielä samana vuonna. Sen jälkeen blogin nimeksi vaihtui Kolme plus yksi.

Keväällä 2013 aloin pitämään personalblogia toisessa osoitteessa, joka painoittui lähinnä räpsykuvaukseen (mikä ihana sana!). Sen nimi oli muistaakseni alusta asti tämä Iltateellä, joka on sitten pysynyt matkassa tähän päivään asti. Personalblogi ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen ja lemmikkiblogikin oli hiljentynyt sen verran, että yhdistin blogit samaan osoitteeseen jo samana syksynä Iltateen perustamisesta.

Tällä kombolla ollaan sitten menty tähän päivään asti. Vähän sekavaa menoahan tämä on vuosien varrella ollut, josta päästäänkin aloittelevien bloggaajien ohjeisiin…

Ohjeita aloittavalle bloggaajalle

Yritä pitää blogi selkeänä
– Iltateellä ei ole koskaan ollut paljon seuraajia, ja kuuden vuoden jälkeen moni odottaisi niitä olevan enemmän. Mä uskon, että se johtuu suureksi osaksi siitä, että tämä on niin perhanan sekava. Eihän tästä ota selvää, onko tämä nyt valokuvaus, personal vai kissa- vai koirablogi! Mun tavoitteena onkin saada tämän blogin suuntausta selkeämmäksi. En tiedä vielä miten se tapahtuu, mutta en suosittele tekemään tätä samaa virhettä.

Kielioppi
– Jos bloggaamisessa joku on tärkeintä, niin se on se kirjoittaminen. Sinun täytyy osata kirjoittaa, jos haluat ihmisten jaksavan lukea tekstejäsi (ehkä sekin on yksi syy miksei Iltateellä ole enempää seuraajia, hmm?). Panosta siis kielioppiin, muista kappalejaot ja vältä liikaa hymiöitten käyttöä. Itse monesti lähden blogista jo sen vuoksi, että tekstin seassa on hymynaamoja joka lauseen perässä. Eihän lehtiartikkeleissakaan hymiöitä käytetä!

Hyvät kuvat
– Nykyään kaikilla bloggaajilla tuntuu olevan laadukkaat kamerat ja upeat kuvat. En sano, että sinunkin pitäisi ostaa tonnin kamerapaketti, mutta ne kuvat tuovat paljon eloa tekstiin. Monet eivät edes jaksa lukea tekstejä, vaan seuraavat blogeja kauniiden kuvien vuoksi. Joten vaikka kuvailisit pelkällä kännykällä, panosta laatuun!

Ulkoasu
– Raikkaus on tämän päivän ulkoasutrendi, kaikki tuntuu olevan valkoista ja harmonista. Uskalla olla persoonallinen, mutta hyvän maun rajoissa! Joskus näkee tummasävyisiä blogeja, missä on valkoiset tekstit. Itse en pysty lukemaan valkoista tekstiä tummalla pohjalla lainkaan, joten on käyttäjäystävällisempää pitää tekstit tummana ja tekstin tausta vaaleana. Kannattaa myös miettiä toimiiko kirkkaat neonvärit kovinkaan hyvin ulkoasussa. Kirkkaan pinkki tai sininen tausta voi pelotella päänsärkyiset ihmiset pois, vaikka tekstit olisivat kuinka laadukkaita.

Ja lopuksi – unohda kaikki mitä just kirjoitin ja tee just niin kuin itse tykkäät! Se on sun blogisi, tee siitä siis omannäköisesi.

2

Lahden koirarannat: Joutjärvi

joutjarvi
Sony Xperia Z3

Eilen tuli taas turhautunut ”en jaksa, en viitsi” -fiilis. Koulusta kotiin tullessa halusin lähteä illemmalla kunnon lenkille, mutta syönnin ja yleisen lahnailun jälkeen ei enää huvittanutkaan. Päätin sitten lähteä uittamaan Tianaa. Mutta minne? Kaikki järvet on liian kaukana käveltäväksi, joten minne sitä viitsii lähteä bussilla kulkemaan.

Valitsin Lahden Joutjärven, vaikka sen koirarantaa onkin haukuttu. Sieltä olisi kuitenkin kivempi kävellä kotiin koiran kanssa kuin keskustasta. En halua viedä märkää koiraa bussiin haisemaan, iso ja musta koira saa kuivanakin tarpeeksi mulkoiluja. Uskoin myös, että haukutussa rannassa saisi olla myöskin rauhassa muilta koirilta.

Virallinen koiraranta osoittautui kaikkien haukkujen arvoiseksi. Autotie meni aivan vieressä, joten uittaminen oli tapahduttava liinan kanssa. Rannassa oli myös paljon teräviä kiviä, mihin pelkäsin koiran hyppäävän. Liinakin tarttui kesken koiran uinnin johonkin epämääräiseen, jonka jälkeen sanoin tuolle rannalle hyvästit.


Ei kai me vielä lähdetä?

Ei reissu kuitenkaan mikään turha ollut! Nappasin paluumatkalta yhden geokätkön ja parempi rantakin löydettiin ihan vahingossa. Kävelin Joutjärveä pitkin kotiin päin, kunnes näin kävelytieltä rantaa päin lähtevät polut. Rinne alas oli jyrkkä ja hankala kävellä, mutta se on vain irti olevan koiran kanssa parempi – kukaan ei pääse yllättämään.

Alhaalla olikin täydellinen koiran uittopaikka. Pohja näytti hyvältä ja koiraa uskalsi pitää irti niin suojaisassa paikassa. Tänne tullaan uudestaankin! Kesähelteillä voi ottaa kirjankin mukaan, niin ei ole mikään kiire lähteä. Tuonne voisi vielä kävelläkin, kun matkaa on alle neljä kilsaa.

joutjarvi2
Sony Xperia Z3

1

Run, bitch, run

Puhuttiin tänään koulukaverini kanssa peruskoulun liikuntamuistoista. Minulle ne on vain kamalia muistoja: kamalin aine peruskoulussa oli vuodesta toiseen se liikunta. En suostunut menemään uimahalliin koko yläasteen aikana, en osaa luistella ja koripallossa pelkäsin vain pallon iskevän päähän. Hiihtoa vihasin siihen asti, kunnes saimme hiihtää pururataa omaa tahtiin ilman kisatilanteita tai opettajan vahtimista. En ymmärrä miksi liikunnanopettajat eivät pyrkineet auttamaan löytämään sitä liikunnan iloa, vaan kaikki tunnit tuntuivat kilpailulta siitä, kuka on paras ja kuka on hitain. Se oli hirveää. Pesäpallo ja suunnistus olivat oikeastaan ainoita lajeja, mistä pidin.

Lähihoitajaopintojen liikuntatunnit olivat askel parempaan. En muista miksi valitsin yhdeksi valinnaiseksi terveysliikunnan, mutta ne olivat mukavia tunteja. Kaiken sai tehdä omassa tahdissa ja ilmapiiri oli mukava. Ei ollut kilpailuja vaan mukavaa yhdessä liikkumista. Tosin uimahalliin en suostunut menemään vieläkään. Kävin ostamassa uimahallin kassalta uintikerrat ja vein kuitit opettajalle menemättä lainkaan itse halliin… En tiedä miksi, ehkä omakuva oli vielä silloin niin vääristynyt etten sietänyt ajatusta yleisistä suihkutiloista ja pukuhuoneista.


Kuvat Pinterestistä

En siis liikkunut mitenkään kummemmin ennen kuin otin Tianan. Itseasiassa minulla oli tosi huono kunto ja rasitusastman vuoksi jo pakkasella pihisi hengitys. Onhan meidän perheessä aina koiria ollut, mutta en minä niitä koskaan lenkittänyt. Saksanpaimenet olivat vain äidin hallinnassa ja Saden (äidilläni asuva musta snautseri) lenkitys meni siinä samassa.

Koiranpennun ottaminen oli hyvä startti liikkumiseen. Oma kunto kasvoi samaa tahtia kuin koira kasvoi ja hihnalenkit alkoivat pidentyä. Äkkiä huomasin käyväni 7-10 kilometrin lenkeillä. Siihen leppoisaan kävelyyn olen sitten jumahtanut. Ei minulla vieläkään hyvää kuntoa ole, vaikka kilometrejä kävellen kertyisikin. Venyvyys on vanhuksen tasolla, kaikki paikat jumissa, olen koukussa tupakkaan ja Netflix menee aina hikoilun edelle.

Kuitenkin mä haluaisin olla paljon sporttisempi. Siitä on tullut oikeastaan yksi mun unelmista. Haluan olla se ihminen, joka venyy vaikeisiin jooga-asentoihin ja jaksaa hölkätä 10 kilometria. Ja ratsastaa tuntitolkulla! Ajatuksena on ihana herätä aamulla hetken aikaisemmin joogatakseen, vaikka aamulla se uni voittaa kuitenkin. Haluan päästä eroon tupakasta, vaikka olen jo kolmesti yrittänyt lopettaa (3 kuukautta taisin olla savuttomana) ja aina vaan retkahdan stressin alla.


Kuvat Pinterestistä

Tänään halusin juoksulenkille, joten lähdin. 6,65 kilometrin lenkistä jaksoin hölkätä yhteensä 4,25 (pidin kävelytaukoja), joka on oikeastaan paljon enemmän kuin kuvittelin jaksavani. Vielä pari vuotta sitten en jaksanut hölkätä edes yhtä kilometria yhteen putkeen, nyt jaksoin melkein kaksi vaikken ole hölkännyt tänä vuonna lainkaan. Oikeastaan kävelin koko talven vain metsässä, hihnalenkit jäivät todella vähälle.

Fyysinen olo oli kyllä hölkkälenkin jälkeen hirveä. Tupakkakeuhkot eivät tykänneet yhtään, pää ja keuhkot täyttyivät limasta. Jos mulla olisi astmalääkkeitä, olisin ottanut avaavasta annoksen. Sen sijaan tyydyin menemään kuumaan suihkuun, jossa on helpompaa hengittää. Henkisesti olen kuitenkin tosi ylpeä itsestäni! Ylitin itseni ja jatkoin vaikka keuhkot huusivat apua. Ja tulihan siitä keuhkojen kuolemista lukuunottamatta jonkinlainen euforinen olo.

Mutta miten mä saisin itseni lopettamaan tupakoinnin ja jatkamaan joogaa ja juoksua? Vaikka fiilis olisi hyvä tekemiseen, niin silti innostus lopahtaa kahden viikon sisään ja palaan rentoihin kävelylenkkeihin. Kerään Pinterestiin haaveilukuvia samalla kuin katselen Vikingsejä HBO Nordicilta enkä oikeasti tee niiden haaveiden eteen mitään.

penny

1

Paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä

Käytiin tänään kaveriporukalla koirarannalla. Tianan pää ei oikein kestänyt kuutta muuta koiraa, joista vanha tuttu oli vain Vuk, joten pidin sen suosiolla liinassa. Tauon aikana laitoin sille myös kuonopannan, joka sitten jäi päähän myös loppu-uinnin ja kuvien ajaksi. Ei nuo onneksi Tianan menoa haitanneet, vaikka ei mitään edustavia kuvissa olekaan.

Voi, kun tuo olisi edes vähän sosiaalisempi! Kateellisena katselin, kun kaikkien muiden koirat leikkivät onnesta soikeana keskenään ja mun erakkoa vaan ahdistaa muiden koirien läsnäolo. Mutta pääsihän sentään uimaan! Täydellistä liikuntaa nivelrikkoiselle koiralle ja tuo onneksi rakastaa sitä niin paljon, että toiset koirat eivät kiinnostaneet niin kauan kunhan lelu lensi veteen.

Mulla oli kuitenkin sen verran työtä Tianan kanssa, että Aino nappasi nopeasti nämä kuvat mun kameralla ja itse tein pikamuokkauksen.

IMG_5488

IMG_5452

IMG_5453

IMG_5460

IMG_5476

0

Brace yourselves! Win.. Summer is coming!

Paljon olis kuvia muokattavana, mutta nyt on kiire katsomaan uusin Game of thrones ja mussuttamaan äitienpäiviltä vietyä juustokakkua. ♥ Nauttikaahan auringosta!

IMG_4738

IMG_4685

IMG_5374

IMG_5362

0
Older posts

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑