Month: lokakuu 2015 (page 1 of 2)

Happy Halloween!

Muusasta piti tulla Totoro, mutta muija ei arvostanut ajatusta. Tiana oli eilen illalla metsässä susi ja veikkaan, että nämä kuvaukset hävitti kaikki koiranulkoiluttajat pois 100 metrin säteellä.

Damon… Noh, Damon on vaan oma itsensä.


IMG_9175d


Hipster-Tiana.

0

Pallopyton

IMG_8613p

Siivosin jätkän terran ja samallahan siinä meni punnituskin. 152 grammaa näytti vaaka! Eli alle kolmessa viikossa tullut lisää painoa 18 grammaa. Kuulostaa hurjalta! Tosin tuo on myös pantannut pari viikkoa, joten ehkä sen jälkeen luku puolittuu, hahhah. Pari kännykkäkuvaa vielä loppuun.

0

18-55mm f/3.5-5.6

Haluan oppia kuvaamaan maisemia, etenkin metsää. Metsä on mulle tärkeä paikka monella tapaa ja olisi mahtavaa, jos saisin jaettua sen hohdon valokuvien kautta. Vielä en osaa, mutta ehkä jonain päivänä. Tänään otin kaapista vanhan pölyttyneen 18-55mm kitin ja jalustan mukaan ja laatu yllätti positiivisesti. Auringon laskiessa kyllästyin jalustaan ja vaihdoin putken 50 milliseen (viisi viimeistä kuvaa), mutta minusta nuo kitillä otetut onnistuivat yllättävän hyvin.

IMG_8486p

IMG_8495p

IMG_8508p

IMG_8534p

IMG_8501p IMG_8519p IMG_8541p IMG_8553p IMG_8578p IMG_8595p IMG_8594p

0

Metsänpeikko

Täydellinen nahanluonti (kuvassa EI ole pitsistringit :DD)! Käärmeen olosuhteet on kunnossa, jos nahanluonti onnistuu moitteetta ja sehän onnistu. Saan siis huokaista helpotuksesta. Kissoilla oli ihmettelemistä vanhassa nahassa, taitaa haista vähän oudolle.

Laitoin aamuksi herätyksen, että lähden Tianan kanssa aikaisin kuvailemaan. Aurinkoa ei näkynyt eikä sitä näkynyt säätiedotteissakaan, mutta lähdin silti ja tulihan se keltainen pallero taivaallekin! Nämä kuvat ei onnistuneet niin hyvin kuin toivoin, mutta noh, kaikki ei voi mennä aina kuten Strömsössä.


0

Kuva tunnissa: 15.10.2015

Pitkästä aikaa Kuva tunnissa -haaste! Joille se ei ole tuttu, niin homman nimenä on ottaa yksi kuva per tunti ja kertoa näin päivästään. Tämä haaste on lähtenyt eräältä koirafoorumilta, jossa on tietyt kuvauspäivät parin viikon välein, mutta minun puolesta kaikki halukkaat voivat tämän kopioida ja tehdä milloin haluavat.

Itse vähän sovelsin tätä ja räpsin menemään vähän enemmän kuin yhden kuvan tunnissa. Tosin kaikilta tunneilta ei ole kuvaa lainkaan, joten ehkäpä se vähän tasapainottaa.

6.30 – 8.00


Kello soi 6:30 ja samalla kännykän ruudulla vilkkui muistutus tästä päivästä. Pomppasin ylös, nappasin kuvan Tianasta ja lähdin aamutoimiin. Selfieception vaatehuoneessa, aamupalaksi maapähkinä-banaani-reissarit (nami nami, kannattaa kokeilla!) sumuista kuvaa bussipysäkiltä ja koulumatka jatkui keskustaan.

8.00 – 9.00

Venasin keskustassa kyytiä Asikkalaan, joka oli tavalliseen tapaansa myöhässä. Kouluun päästyäni piti saada kahvia ja sitähän käytiin sitten keittämässä. Meillä on kaikille yhteinen kahvihuone, jossa jokainen voi halutessaan keittää kahvit ja kilkuttaa sitten kelloa, että kaikki muutkin halukkaat tietävät tulla ottamaan.

9.00 – 10.00

Aloitettiin päivä check in:llä noin ysiltä. Check in:ssä jokainen saa kertoa sen hetkisen fiiliksensä ja mitä aikoo päivän aikana tehdä. Meillä ei siis ole tiettyjä kursseja tai tunteja lainkaan, vaan suunnittelemme aikataulumme täysin itse. Ainoat pakolliset tunnit viikossa on ”treenit” maanantai- ja torstai-iltapäivisin, jossa käydään yhdessä läpi luokan (tai Piikipinä NY:n) tärkeitä asioita.

10.00 – 11.00

Koulussa edelleen. Tämä on meidän luokan seinällä ja siinä on hyvin yksinkertaisesti kerrottu mistä meidän tiimioppiminen koostuu. Iloisen oppimisen Tivoli tarkoittaa meidän opetusta. En voi sanoa koulun, koska me luonto-ohjaajat olemme toistaiseksi ainoita jotka tiimioppimista käyttää. Taidetaan itseasiassa olla ensimmäinen ammattikoulututkinto, jossa kokeillaan tiimioppimista. Muutamissa ammattikorkeissa tuota jo käytetäänkin, Jyväskylän Tiimiakatemia edelläkävijänä.

11.00 – 12.00

Yksi luokkalaisista halusi harjoitella ensi tiistain keikkaa varten ruokien tekemistä. Tarjolla oli alkuruuaksi lohikeittoa, pääruuaksi paistettuja juureksia ja pekoniin käärittyjä herkkusieniä, sekä jälkiruuaksi nuotiolla tehtyjä pannukakkuja vaahterasiirapilla. Niiiiin hyvää, kyllä noita kehtaa asiakkaillekin myydä! Alkuruuista en tajunnut nälissäni ottaa kuvaa.

12.00 – 14.00


Tuolla me syötiin ja juoruttiin. Aloitettiin iltapäivän treenit ruuan päätteeksi. Treenien aihe oli motivaatio, joka oli varmasti hyvin suuri näin viimeisenä päivänä ennen syyslomaa. Hehe, kuten porontaljasta näkee. Ai tylsää vai? Eikä!

14.00 – 15.00

Ei ole kuvaa, mutta koulun loppuminen ja kotimatka.

15.00 – 17.00


Mä en yleensä tykkää nukkua päiväunia, mutta nyt iski kotiin tullessa sellanen fiilis. Romahdin siis sohvalle, rapsuttelin nelijalkasia ja nukuin viiteen.

17.00 – 21.00

Istuin koneella yhdeksään asti. Korjasin tän blogin viimeisetkin rikkinäiset linkit, joka tarkoittaa sitä että jokaikinen kuva ja linkki pitäisi nyt toimia ensimmäisestä postauksesta saakka. Suurin osa kuvistahan oli rikki, koska ne oli linkitetty vanhasta Picasan tunnukselta, mitä ei ole ollut muutamaan vuoteen enää olemassakaan. Sen jälkeen lueskelin kunkkupytikka-ryhmää FB:ssä ja samalla juorusin chatissa. Kahdeksan jälkeen piti alkaa miettimään mihin sitä lähtisi lenkille ja geokätköthän sen tietenkin päättivät.

21.00 – 24.00


Mentiin bussilla keskustaan ja lähdettiin siellä kiertämään kätköjä. Aikaa meni taas odotettua kauemmin, olin katsonut valmiiksi 10 kätköä, mutta ehdin käymään vain puolilla niistä. Viimeisen kanssa tuli kiirekin, kun oli minuuteista kiinni ehdinkö juosta viimeiseen bussiin. Olisihan tuolta voinut kotiin kävelläkin, mutta iski hirveä nälkä ja bussilla saa kulkea miten lystää matkakortilla. Tuli käytyä ihan uusissa paikoissa ja taisi Tianallekin riittää kolmen tunnin köpöttelylenkki.

0

Mun koti on siellä missä mun sydän on

Käytiin sunnuntaina äitini synttäreillä ahmimassa voileipäkakkua ja kääretorttua. Nammmm! Eilen aloin kirjoittamaan näistä blogin päätähdistä esittelytekstejä ja Tianan yltiö-rehellinen romaani valmistuikin jo. Sitä pääsee lukemaan painamalla tuota sivupalkin kuvaa Tianasta. Loppujen esittelyt tulee pikkuhiljaa ja ehkäpä kirjotan itestänikin pari lausetta.

Asiasta toiseen, katsokaa kaikki tämä Mara katin tekemä lyhytelokuva! Uhratkaa tekin elämästänne 20 minuuttia, koska tuo on todella taitavasti tehty vakavasta aiheesta. Itse en ole koulukiusaamista kokenut, mutta tiedän tälläkin hetkellä tuhansien nuorten kuuntelevan haukkumista. Toivon todella, että tuo lähtee pyörimään nuorten keskuudessa, kun sen tekijä taitaa olla kovin suosittu YouTube-tähti. Itse törmäsin tuohon jo Facebookissa.

IMG_7847p

IMG_7941p

IMG_7863p

Sade-mummo. ♥

0

Kamalaa kiusaamista

Kehtasin kiusata kakaraa sen verran, että punnitsin sen mun hyvin kauniilla keittiövaa’alla (kyllä se vielä ulkonäöstään huolimatta toimii!). Käärmeethän ei mitään sylilemmikkejä ole ja etenkin poikasten turhaa käsittelyä pitäisi välttää, etteivät turhaan stressaannu. Tämän takia en ole tuota valokuvannut ollenkaan, vaikka tietysti kauheasti tekisi mieli.

Painoa siis tällä hetkellä 134 grammaa. Tietoa ahmiessani mulla jäi mieleen, että syötettävä rotta pitäisi olla noin 10% käärmeen painosta. Sen perusteella tuon pitäisi siis syödä 13,4 grammasta rottaa… Ei ihan toimi. Kasvattajan käskyjen mukaan tuo syö 20-25 grammasta tällä hetkellä ja torstaina sinne kitusiin menikin 27 grammanen. Toinen ohjenuora on syöttää käärmeen paksuimman kohdan kokoista rottaa ja sen mukaan me mennään.

0

Eläimellinen aikajana

Törmäsin Soopelimonstereissa Jeemcan tekemään aikajanaan lemmikeistä ja kopioin idean, koska why not. Muistelu on aina kivaa. Tästä tulee vaan piiiitkä postaus.

1993
synnyin rääkyvänä tähän maailmaan ja kotona odotti ainakin saksanpaimenkoira Jack (ei rek.). Mitäköhän mä tuolla kepillä suunnittelin… mitään muuta en Jackista muista kuin sen, että söin sen nappuloita.

1996-1999
1996 tuli perheeseen pyreneittenmastiffi Vaskipuron Tursas eli Turo. Turo oli kova poika karkailemaan ja kuolaamaan, siinä kaikki mitä siitä muistan.

Joskus samoihin aikoihin meillä oli myös punakorvakilpikonna Arttu, josta muistan sen ryömineen lattioilla ja syövän akvaariokalat. Hmm. Arttu annettiin aika nopeasti uuteen kotiin ja on käsittääkseni edelleen hyvissä voimissa serkullani.

arttu

Jack lopetetaan vanhuuteen joskus 98-99, ja me muutetaan omakotitalosta rivariin.

1999
Turo lopetetaan todella pahan nivelrikon vuoksi. Sitä ennen taloon saapuu kuitenkin yksi elämäni tärkeimmistä koirista, eli bolognese Citarican Alfredo Cee, Aatu. Muistan nähneeni Aatusta jotain pentukuvia joskus, mutta ei mitään käsitystä kenen valokuvakansiossa ne mahtaa olla.

Aatun kanssa tuli ensikosketukset koiramaailmaan, kun siitä tuli 2-vuotiaana Suomen muotovalio. Se on myös 8 pentueen isä.

2000
Saan 7-vuotis syntymäpäivälahjakseni ensimmäisen oman lemmikkini, marsun nimeltä Topi. Topi tuli Lahtelaisesta eläinkaupasta (Hopeakäpälä?), jonka myyjät eivät selvästikään tienneet marsujen laumakäyttäytymisestä. Ei tiedetty mekään.

Joskus Topin jälkeen ostettiin eläinkaupasta roborovskinkääpiöhamsteri Minni. Se pelkäsi hemmetisti ja juoksi aina ihmisen nähdessään piiloon. Eipä se parin elinvuotensa aikana siitä mihinkään kesyyntynyt, mutta olihan se söpö.

2004
Aatun seuraksi haetaan saksanpaimenkoira Rici. Harmittaa ettei Ricistä ole mitään pentukuvia.

2004-2008
Gerbulit022 Gerbulit014

Sain ensimmäiset gerbiilini, Micin ja Maxin. Niiden poismenon jälkeen tulivat gerbiilit Frodo ja Jojo.

2007
Topi kuolee vanhuuteen 7,5 vuotiaana. Samana vuonna saan ensimmäisen koirani, snautseri Wanhan Purolan Halloweenin eli Saden. En muuten ymmärrä, miten sain nimeni sen papereihin 14-vuotiaana? Jännää. Alla oleva kuva on kasvattajalta Joensuusta.

Vuonna 2007 tulee taloon myös ensimmäiset kissat, Monni ja Mörkö. Ensin tuli Monni, sen jälkeen otettiin sille kaveriksi Mörkö.

2009
Gerbiilit kuolee vanhuuteen, Romeo-kissa haetaan perhetuttavalta.

2010
Muutto omaan kämppään Vantaalle ja tämän blogin alku. Sade jää äidin hoiviin ja 17-vuotias minä uhoaa ettei ota yhtäkään eläintä. Pari kuukautta sitä kesti, kun hain Melin kotiin. Kuukausi sen jälkeen Muusan. Poju-kissa tulee äidille siskoltani.

2011 Kite ja Kiten muutto äitille.
2012 Tiana ja Damon tietenkin! Aatu lopetetaan.
2013 Otan kaksi gerbiiliä. Romeo lopetetaan aivokasvaimen vuoksi.
2014 Gerbiilit lähtee uuteen kotiin pahentuneen allergiani ja kissojen vuoksi. Rici lopetetaan, Vito tulee äidille. Meli jää äidilleni.
2015 No, tiedättehän te!

Tästä tuli sekava romaani. Jostain syystä en enää ihmettele, miksi ala- ja yläasteelaiset kaverini väittivät meillä olevan eläintarha. Kuulemma mulla on nykyäänkin. Summa summarum, omassa kämpässäni asuu tällä hetkellä Tiana, Muusa, Damon ja Spike. Äidilläni Sade, Vito ja kissat Monni, Mörkö, Kite, Poju ja Meli. Onhan tossa kieltämättä elukoita.

0

Sinne meni

Elä katso, jos olet herkkä. Äitini kuulemma sai puistatuksen väristykset. Videolla siis koottu pätkä Spiken ensimmäisestä ateriasta kotona ja mun ensimmäinen käärmeen ruokkiminen… Sen huomaa videolta siinä vaiheessa, kun pinsetit lentää. Hahhahahah! Onneksi ovat kevyet. Loppuvideo on otettu Smartin ilmareiästä, joten sen takia sumeus. Halusin antaa syödä rauhassa.

Sain Tianalta myös sen tikin pois. Uskomattoman shown sain aikaiseksi yhden tikin poistamisesta, mutta onneksi koira jaksoi istua paikallaan ja sietää mun sähläyksen. Mutku en vaan meinannu nähdä mitään!

0

50 Shades of Pink

IMG_7636p

Musta koira ja pinkki sadetakki olikin yllättävän hankala kuvattava. Tosin syksy on jo täällä, tuli huomattua valon loppuessa metsästä jo viideltä. Olen pukenut takkia koiralle haavan takia, mutta en tiedä tarvisko sitä edes enää suojata. Eipä tuo takki menoa haittaakaan! Huomenna saan kuitenkin ottaa jo tikin pois. En ole ennen poistanut ainuttakaan tikkiä, joten vähän jännittää tuleeko siitä mitään.

Vielä enemmän kuitenkin jännittää antaa huomenna Spiken ensimmäinen ateria täällä. En ole ikinä ennen ruokkinut käärmettä, mutta toivottavasti jätkälle kelpaa rotta! Ajattelin jopa kuvata tapahtuman, onko täällä kiinnostusta näkemään sellaista vai meneekö mauttomaksi?

IMG_7761p

IMG_7775p

0
Older posts

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑


Fatal error: Allowed memory size of 41943040 bytes exhausted (tried to allocate 5760 bytes) in /home/sateinen/public_html/blogi/wp-includes/Requests/Transport/cURL.php on line 389