Täällä ollaan

IMG_0505p
Viime viikolla käytiin luokan kanssa nopealla päiväretkellä Asikkalan Aurinkovuorella. Oon tykännyt tosi paljon tuosta koulusta, jopa niin paljon ettei viiden aamuherätykset ole tehneet pahaa. En olisi ikinä uskonut sanovani näin, en ole koskaan ollut mikään aamuihminen. 😀 Alunperin mulla olikin suunnitelmissa mennä koulun asuntolaan asumaan, mutta oma sänky ja oma koti on vaan bussimatkojen arvoiset. Olen miettinyt myös asunnon etsimistä Vääksystä, mutta se autottomana eläminen niin kaukana mietityttää liikaa. Koulun puolesta tulee myös olemaan sen verran retkeilyä, että lemmikeiden hoidon järjestäminen olisi Vääksyssä vaikeampaa.

Toistaiseksi pysyn siis vielä täällä. Ainoa ongelma on vaan Tiana, joka on äitillä hoidossa maanantaista perjantaihin. En tykkää yhtään, että mun koiraa hoitaa joku muu kuin minä, mutta pakko mikä pakko. Mulla on päivät 12-tuntisia, joten ei tuo pärjäisi millään yksinään. Tiana kuitenkin tykkää, kun saa riehua aamusta iltaan Viton kanssa. 😀 Onneksi mulla ei ole (ainakaan toistaiseksi) perjantaisin lainkaan koulua, joten tänäänkin äiti toi Tianan heti aamusta.

Meli on myös äitillä, tosin en tiedä kuinka kauan. Se tulee vieläkin huonosti toimeen Damonin kanssa (Damon hyppää leikillään päälle ja Meli huutaa sen alla eikä mahda mitään), joten äiti haluaa välttämättä pitää sen siellä. Parempi sen on siellä olla, mutta ikävähän tässä on.

IMG_0513p
Mutta jos nyt vähän ilosempaa meininkiä. Tämmöstä puuntuhoojan toukkaa kissat maisteli viime viikolla, mutta sylkimäärän perusteella ei siitä ollut välipalaksi. Heitin ton menemään pois tarhan rakenteista, mutta toi koko elukka haisee oudolle ja musta tuntuu että se tuli takaisin ja haisee nyt jossain terassin lauteiden alla. Hyi.

Käytiin Tianan kanssa iltalenkillä ja otin kameran mukaan, mutta tietysti aurinko lähti heti kun päästiin metsään. Olisi vaan pitänyt lähteä heti päivällä eikä jättää taas viime tippaan.
IMG_0684p

IMG_0624p

IMG_0613p

IMG_0599p

IMG_0580p

IMG_0670p

IMG_0431p

0

2 Comments

  1. Huh, kyllä on pitkää päivää, joten tosi hyvä, että tykkäät teidän koulusta! 🙂 Mukavaahan se varmasti on Tianalle kun saa olla kavereiden kanssa sinun poissaollessa, vaikka toki kurjaa, kun joudutte olemaan erossa niin pitkään.

    Tsemppiä Melin ja Damonin suhteen! Meillä on ollut vähän samaa tilannetta Rakun ja Noran kanssa, minkä vuoksi Nora ei leiki ainakaan painileikkejä enää Rakun kanssa. Rakulle on toiminut kiellot ainakin osittain ja Nora itsekin pitää huolta, ettei Raku pääse päälle. Olisihan se ihana, jos kisut voisivat painia sopuisasti. Ehkä vielä joku päivä päästään siihen tilanteeseen. 🙂

    • Kirsi

      14.9.2014 at 20:31

      Mä en tiedä yhtään mitä tekisin Melin ja Damonin kanssa. Muusa sentään ärähtää sen verran kovaa, että äijä uskoo, mutta Meli ei mahda sille mitään. En ole ihan varma onko se jotain valtataistelun tyyppistä vai ihan vain leikkimistä (yleensä tuo alkaa silloin, kun äijä vetää rallia), mutta Feliwayt on kokeiltu ja Tianakin menee aina erottamaan katit toisistaan. Kolmas vaihtoehto on minä suihkepullon kanssa, mutta ei se siitä ole miksikään muuttunut – ja tätä on jatkunut siis jo kuukausia. Ihan hyvin ne muuten tulee toimeen, mutta tuo niskaan pomppiminen on se ongelma. Noiden kokoerokin on sen verran suuri, että on kuin pantteri pomppis ilveksen päälle.

Vastaa

Your email address will not be published.

*

© 2018 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑