Year: 2013 (page 2 of 10)

Vihdoin viikonloppu

Lähtekää kaikki pariksi tunniksi metsään, siellä on aivan ihana ilma. Mentiin kuvailemaan systerin tekemiä aivan ihania sormikkaita sen omaa blogia (ei ole vielä valmis, muuten saisitte linkin) varten, mutta löytyihän sieltä muutakin kuvattavaa. Ei mitään ihmeellistä, mutta tuosta viimeisestä lehtihässäkästä jotenkin tykkään.

Loppuilta meneekin sitten tilausulkoasujen parissa, taidan tästä lähteä keittämään teetä.

0

Elokuun viimeiset päivät

Huvittavaa heittää tämä postaus heti Syyskuu -postauksen jälkeen, mutta kun muistin nämä muokkaamattomat kuvat vasta nyt… Joten menkäämme aikakoneeseen ja siirtykäämme kaksi viikkoa taaksepäin.

Nämä otin iltalenkillä 30. päivä. Oli tarkoitus lähteä ennen auringonlaskua, mutta pahainen meni pilveen ennen kuin ehdin kaivaa kameran repusta.

Ylläolevat kuvat on otettu seuraavana päivänä. Olen todella huono muokkaamaan kuvien värejä jälkikäteen, joten antakaa armoa… Luulin näiden onnistuvan muutenkin paljon paremmin, yhyy. Liikekuvissa on selvästi vielä harjoittelemista.

0

Syyskuu

Lähdettiin äitillä käymään ja tylsyyden iskiessä painuin kuvaamaan. Aurinko oli justiinsa laskemassa, joten sain aivan ihanat värit pariin ekaan kuvaan. Tikkakuvat eivät laadultaan iske, mutta pitäähän sitä nyt kuvata, kun se eteen tulee poseeraamaan!

0

Shetlantilaisten haaste

Petra heitti meille haasteen, joten vastataan nyt sitten.

Haasteen säännöt:

– Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
– Keksi 11 uutta kysymystä.
– Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
– Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät. 
Kysymykset, jotka saimme:


1. Pystytkö olemaan koiriesi kanssa johdonmukainen ja täsmällinen koulutuksessa, vai sorrutko välillä menemään helpomman kautta (esim. vetämisen kanssa, jaksatko harjoitteluvaiheessa aina reagoida epätoivottuun käytökseen vai saatatko sallia hihnan kiristyä kiireisellä aamulenkillä)?
– Pyrin olemaan aina johdonmukainen ja tiedän kuinka tärkeää se on, mutta kieltämättä saatan väsyneenä/ärtyneenä/kiireessä/younameit vetää sieltä mistä aita on matalin ja antaa olla. 

2. Kuinka kiinnostunut olet koirien ruokinnasta? Syynäätkö esimerkiksi ruokapussien kyljet tarkkaan, vai ostatko sitä mitä sattuu saamaan?  
Syynään todella, todella, tarkkaan. Vaikka ite söisin viikon pelkkää leipää, niin lemmikit syövät aina parasta mitä pystyn tarjoamaan. Jos olisi tilaa kunnon pakastimelle, niin kaikki barffais. Tällä hetkellä tyydyn syöttämään mahdollisimman laadukasta teollista raa’an lihan kanssa. Tosin Tianalla kun on noita kutinaongelmia, niin sille syötän tällä hetkellä Brit Carea lihan kanssa, joka on sopinut tuolle onneksi hyvin. Kissat syövät nykyään Carnya ja lihaa 50/50, koska vuoden barffausyrityksen jälkeen eivät silti suostu syömään kaikkia lihoja.

3. Uskotko siihen, että esimerkiksi liian vahva penturuoka vääntää jalkoja? Vai pidätkö sitä enemmän normaalina kehitysvaiheena, joka poistuu kasvun myötä? 
– Pidän sitä normaalina kehitysvaiheena, en usko että ruoka pystyy alkaa vääntelemään jalkoja mihinkään suuntaan ellei puutostilat ole aivan hirveitä.

4. Minkä luonteenpiirteen poistaisit koirastasi/koiristasi, jos saisit valita? 
– Epävarmuuden.

5. Minkä hetken haluaisit elää uudestaan koirasi/koiriesi kanssa? 
– Kaikki pentuajan ulkoilut. Moni asia on mennyt niissä pieleen. Olisi pitänyt sosiaalistaa enemmän ja totuttaa paremmin uusiin asioihin ja pitää parempi kuri lenkillä jajajaja….

6. Onko koiraharrastus aiheuttanut kyyneliä tai harmaita hiuksia? Jos kyllä, niin miten. 
– Harmaita hiuksia paljonkin, kun joskus tulee fiilis ettei vaan osaa kouluttaa jotain asiaa pois.

7. Hoidatko koirasi täysin itse, vai saatko esim. lenkitysapua tai rahallista avitusta perheenjäseniltä/ystäviltä jne?
– Täysin itse, vaikka apua tarvittaessa saankin. Esimerkiksi olen ollut tämän viikon sairaana, joten Tiana oli alkuviikon äidilläni hoidossa.

8. Tykkäätkö ostella uusia tarvikkeita ja leluja, vaikka kaapeista löytyisikin käyttökelpoisia tuotteita? 
– Tykkään.

9. Mikä antaa motivaatiota harrastamiseen? 
– Nähdä kuinka koira rakastaa sitä mitä tehdään.

10. Löytyykö koiriltasi viralliset terveystulokset? Miksi kyllä, miksi ei?
Ei löydy vielä, mutta tämän syksyn aikana kyllä. Haluan ehdottomasti kuvauttaa koiran, varsinkin nyt, kun sisaruksilla on ilmennyt huonoja lonkkatuloksia.

11. Millä perusteella valitsit koirasi/koiriesi kasvattajan? 
– Tähän olen vastannut ennenkin, mutta halusin etsiä kasvattajan, jolta on mahdollista saada terve ja tervepäinen koiran. No, Tianan kohdalla en sano, että nuo kaksi kriteeriä täydellisesti onnistuivat, mutta maailman paras koira tuo silti on enkä ole päivääkään katunut sen ottamista.

Seuraaville kysymykset:

  1. Millä perusteella valitsit koirasi rodun?
  2. Mikä on koirasi parhain piirre?
  3. Missä tunnet onnistuneesi parhaiten koirasi kanssa?
  4. Mikä on sellainen koirarotu, mistä haaveilet, mutta et ole voinut ottaa tai et pystyisi ottamaan tällä hetkellä?
  5. Mitä harrastuslajia haluaisit kokeilla koirasi kanssa?
  6. Tunnetko tehneesi jotain virheitä koirasi kanssa ja jos olet, niin mitä ne ovat?
  7. Tunnetko huonoa omaatuntoa, jos lähdet jonnekin pitemmäksi aikaa ja joudut jättämään koirasi hoitoon?
  8. Miten olet valinnut koirasi nimen?
  9. Kuinka paljon ulkoilet koirasi kanssa? Kuinka pitkiä lenkkejä teet vai panostatko enemmän aivotyöhön ja vapaana juoksemiseen?
  10. Tykkäätkö opettaa koirallesi turhia temppuja vai haluatko mieluummin panostaa lajikohtaisiin suorituksiin?
  11. Omistatko mieluummin yhtä vai useampaa koiraa kerralla?

Haastan:
Kiira ja Kiharat
Rakkimus
Koiran haukuntaa
Tassujen tahdissa
Peppi ja Pihla
My Sweet Revenge
Valonnäyttäjä
Arkea valkoisen kanssa
Voi Jehna!
Niittipanta naulakossa
Luca ja Mila

0

Wait a sec!

Vähäisen ajanpuutteen ja blogien hiljaisuuden vuoksi päätin yhdistää tämän wannabe-valokuvausblogini kanssa. Totuushan on se, että tännekin heitän suurimmaksi osaksi kuvia, joten tuntuu typerältä heittää elukkakuvat tänne ja loput toiseen blogiin.

Eli. Ulkoasussa ja sivuissa tapahtuu muutoksia, joten älä pelästy, jos sivut heittää välillä kuperkeikkaa. Kokeilin äsken kokonaan uutta ulkoasua, mutta tulin siihen tulokseen, että jätän ainakin toistaiseksi tämän nykyisen – pienillä muutoksilla tietenkin.

Osoite ei tule muuttumaan mihinkään, joten no hätä.

EDITEDITEDIT 14.9.

Noniin, nyt on valmista. Eli siirsin valokuvausblogini kaikki kirjoitukset tänne, koska tuntui turhalta aloittaa täysin puhtaalta pöydältä sen kanssa. Vähän on siis erikoisen näköistä, mutta mitäpä tuosta – lemmikeitä koskevat postaukset löytyy seasta tunnisteiden avulla ja kyllähän tämä jatkossa selkenee!

0

Sparx the Dragonfly

T. Spyro-fani.

0

Saari korkealla

Tajusin etten ole laittanut Korkeasaaressa otettuja kuvia ollenkaan, vaikka reilu kuukausi sitten käytiin siellä kaverin kanssa. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!





Loput löytyy täältä, noita on aika paljon.

0

Wake me up when september ends

Green Day – Wake Me Up When September Ends

Kiire on hirveintä maailmassa. Monet ihmiset hallitsee sen, jopa nauttii siitä, mutta minä en. Mä en osaa elää tuli hännän alla, vaan tarviin aikaa rauhoittumiseen, ihan vaan pelkkään olemiseen. Mun arki tällä hetkellä on kaikkea muuta. Lähden kotoolta puoli seitsemältä ja tulen takaisin kuuden jälkeen. 12 tuntia liikenteessä ja sen jälkeen pitää jaksaa lähteä vielä kunnon lenkille ja pitää koti asuttavassa kunnossa. Pakko saada vielä untakin kalloon, muuten seuraava päivä menee päänsärkyisessä sumussa ja energiaa on vielä vähemmän. Meinaan tulla hulluksi.

Aamulla kellon soidessa sammutin sen ja jatkoin unia. Hyvä oppilas! Menin jo yhdeksältä nukkumaan ja heräsin ennen yhtätoista. Univelkaa taisi olla aika määrä, kun tuli nukuttua melkein 14 tuntia. Teki silti hyvää, tuntuu että koko kroppa olisi herännyt.

Oltiin koulun kanssa Naumin retkeilyalueella, Sysmässä, tällä viikolla ja sain kuvailtua siellä pikkuisen. Muuten valokuvaus on jäänyt, kun ei vaan ehdi eikä viikonloppuisin jaksa.








0

Hermot menee

Olen alkanut miettimään voisiko Tianalla olla hermoissa vikaa. Tähän päivään mennessä olen kaikki asiat pistänyt huonon sosiaalistamisen ja sen nuoren iän ja mun osamaattomuuden piikkiin, mutta lukiessa hermoheikkojen koirien ominaisuuksia, löydän niistä todella paljon samaa kuin Tianasta.

Ensimmäiset pari viikkoa jouduin väkisin raahaamaan sitä pihapiirin ulkopuolella eteenpäin, kun 7-viikkoinen marsu ulisee ja yrittää väkisin kiivetä jalkaa pitkin syliin. Siinä vaiheessa mietin, että kasvattaja olisi voinut viedä pentuja vähän enemmän maailmalle. Sen jälkeisistä kuukausista en oikein itse muista mitään, mutta jossain vaiheessa alkoi remmirähinä. Mulla meni kuukausia, että sain sen pois. Nyt rähinän aiheuttaa yleensä puskan takaa tulevat koirat, jotka siis pelästyttää yhtäkkiä tulemisella. Silti täysin ongelmitta ei meidän ohitukset mene kuitenkaan, koska Tianalla on aina hirveä kiire päästä ohitettavien koirien ohi. Se vetää korvat luimuun ja hirveän kiskomisen, ja kaikesta tästä tulee vaan fiilis, että tuo pelkää ja haluaa päästä tilanteesta äkkiä pois. Viime talvena lensin perseelleni, kun joku fleksimuija päästi kaksi koiraa iholle ja Tiana väkisin kiskaisi mun eteen yrittäen päästä karkuun. Sen ensimmäisen reaktio on siis lähteä karkuun.

Uudet asiat aiheuttavat epäluuloisuuden ja pelon. Tästä ei ole kauaa, kun käveltiin meidän tavallisella lenkkipolulla ja tien viereen oli ilmestynyt työmaamerkki. Tiana pelkäsi sitä. Se on myös pelännyt tien viereistä kivipaalua pimeällä ja erikoista postilaatikon pidikettä. Eilen kuului ulkoa jäätelöauton melodia ja se sai tuon ulvomaan kuono taivasta kohti. Se alkoi ulvoa eilen myös takapihalla, vaikka itse en kuullut mitään. Jos tulen hammasharja suussa vessasta, niin tuo pelkää sitäkin tapahtumaa.

Kierrokset nousee todella nopeasti nollasta sataan ja silloin tuohon ei saa mitään tolkkua. Esimerkiksi, jos se lenkillä on pelästynyt jotain, ja se alkaa kiskoa, niin siihen ei saa mitään reaktiota. Se ei kuule eikä näe mitään, ainoa tavoite on päästä läähättäen eteenpäin. Tätä jatkuu hetken aikaa, kunnes se palautuu normaaliksi. Yleensä kierrosten noustessa alkaa piippaaminen/huuto, ja sen voi aiheuttaa sisällä vaikkapa kissojen riehuminen. Melin ei tarvitse kuin murista jossain, niin Tiana aloittaa hysteerisen ulinan, mitä ei meinaa saada hiljaiseksi millään. Vaimenee komentaessa, mutta ihan kuin se ei pystyisi hiljenemään kokonaan.

Yksi suurin kierrosten nostattaja on minun oma sisko. Sisko on todella paljon mukana meidän arjessa ja nähdään melkein päivittäin. Se käy myös useasti meidän kanssa lenkeillä, jolloin Tiana on pahin kiskoja. Mun on ihan turhaa yrittää lähteä siskon kanssa lenkille ilman kuonopantaa, kun koira on alusta loppuun niin kierroksilla, ettei se ymmärrä yhtään mitään. Jos lähden Tianan kanssa kahdestaan, niin en kuonopantaa tarvitse. Välillä se käppäilee perässä kuin nöffi, välillä se haluaa haistella kaikki mahdolliset puskat ja välillä sillä on kiire eteenpäin. Mutta jos kiire tulee, niin saan sen kiskomisen loppumaan.

Siskon ollessa mukana se vetää kuitenkin niin kierroksille, ettei kiskomista saa mitenkään loppumaan. Tämä voi johtua siitä, että alkuun sisko kääntyi loppusuoralla omaan kotiinsa ja me tietysti Tianan kanssa jatkettiin itse kotiin. Tämä oli aluksi ihan järkyttävää, olen kerran raahannut ulvovaa ja kiljuvaa koiraa puol kaupunkia kotiin, kun se meni niin hysteeriseksi siskon lähdettyä. Mä uskon vahvasti, että tuo kiskominen johtuu osittain siitä, että Tiana pelkää sen lähtevän jossain vaiheessa. Nykyään siskon lähdettyä se aluksi yrittää kiskoa perään, mutta lopettaa, kun vedän sille iloista ”mennään kotiin!” -mantraa tai komennan vaan sitä eteenpäin. Tien erkanemisen jälkeen Tiana lopettaa myös kiskomisen kuin seinään. Tätä ei tapahdu kuin siskon kanssa, vähän koiralle tuntemattomampi lenkkiseura ei kiinnosta.

Muuten tuo kyllä palautuu todella nopeasti asioista. Se on pelästynyt kunnolla asioista, mutta en ole koskaan huomannut, että se muistaisi niitä enää seuraavalla kerralla. Sille voi sanoa myös kovasti ilman nokkiinsa ottamista. Tosin mun ei tarvitse sisällä kuin mulkaista sitä oikealla tavalla, niin se tehoaa paremmin kuin jämäkkä ”ei”. Meillä ei muutenkaan ole mitään ongelmia asioiden perille menemisen kanssa, tuo kyllä uskoo, kun sille sanotaan. Ellei ne kierrokset viiletä sitten siellä sadassa.

0

We found a way to escape the day

MS MR – BONES

Käytiin maanantaina taas rannalla. Vilustuin ja makasin koko eilisen katellen Lostia.

0
Older posts Newer posts

© 2018 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑