Month: marraskuu 2013

Marraskuun viimeinen päivä

Huomenna alkaa jo joulukuu, huhheijaa. Taas se aika vuodesta, kun manaan etten alkanut ostelemaan joululahjoja jo kesällä. Pimeyden takia kuvausinnostus on ollut ihan nollissa, mutta kaverikuva koirista oli pakko ottaa viime viikonloppuna. Anni nimittäin kävi kylässä sileäkarvaisen collien Milkan kanssa. Ajattelin etteivät nuo nartut tulisi ollenkaan toimeen, mutta kaikki meni tosi hyvin ilman turhia ärinöitä.

Sisko käski ottaa tänään kameran mukaan sukkien kuvausta varten ja siinä samalla napsin äitin kissoista kuvia. En muista olenko koskaan esitellyt noita poikia sen kummemmin, mutta nyt sitten.


Monni on vanhin, täytti viime toukokuussa kuusi vuotta.


Mörkö täytti syyskuussa myös kuusi, se otettiin nopeasti Monnin kaveriksi.



Poju on neljä vuotias ja se tuli aikoinaan toiselta siskoltani.




Vanhimmat lukijat muistavat varmaan Kiten, joka tuli minulle ystävän kautta pari vuotta sitten. Kite ei kuitenkaan tullut koskaan Melin kanssa toimeen, jonka vuoksi äitini otti sen. Se oli hyvä päätös, Kite on selvästi kotonaan äitini luona ja nauttii elämästään. Siitä on kuoriutunut rapsutuksia rakastava poika, vaikka aluksi sitä ei lääppiminen kiinnostanut yhtään.

0

KISSOJA!

Siitä on muuten aikaa, kun viimeksi on ollut puhe kissoista. Tuollahan noi kolme pällistelevät sivupalkissa, mutta jostain syystä Tiana on päässyt silti ylihuomiolle. Eilen kuitenkin kaivoin pitkästä aikaa lisäsalaman kaapista ja vaihdoin vanhan kunnon viiskytmillisen kameran nokkaan, joten nyt sitten kissoja!

Muusa on yhtä läski kuin ennenkin. Vuoden barffitappelu ei auttanut mitään, en tiiä saanko tuota kattia sopusuhtaiseksi koskaan. Nyt mennään 50/50 suhteella märkäruokaa ja lihaa.



Meli on vihdoin ja viimein alkanut tykkäämään Tianasta ja sietää se Damoniakin jo vähän paremmin, vaikka kiusaamista on vieläkin päivittäin. Sain kissatarhan takapihalle, joten se on pikkuisen vähentänyt kähinöitä.


Damon on ottanut Tianan entisistä ongelmista mallia ja alkanut kutisemaan. Ihon nykiminen ja kapsutus on ollut sellaista showta, että löin kirppulääkkeet niskaan vähä aika sitten. Ei auttanut mitään, joten kirppuja ei ainakaan ole. Tosin olishan ne ollut jo kaikissa muissakin… Nyt on lohiöljykuuri menossa, saas nähä jos se auttaa samallalailla kuin auttoi Tianalla viime syksynä. Jos ei sekään mitään eroa tee, niin pitää lähteä elukkatohtorille.


0

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑