Hermot menee

Olen alkanut miettimään voisiko Tianalla olla hermoissa vikaa. Tähän päivään mennessä olen kaikki asiat pistänyt huonon sosiaalistamisen ja sen nuoren iän ja mun osamaattomuuden piikkiin, mutta lukiessa hermoheikkojen koirien ominaisuuksia, löydän niistä todella paljon samaa kuin Tianasta.

Ensimmäiset pari viikkoa jouduin väkisin raahaamaan sitä pihapiirin ulkopuolella eteenpäin, kun 7-viikkoinen marsu ulisee ja yrittää väkisin kiivetä jalkaa pitkin syliin. Siinä vaiheessa mietin, että kasvattaja olisi voinut viedä pentuja vähän enemmän maailmalle. Sen jälkeisistä kuukausista en oikein itse muista mitään, mutta jossain vaiheessa alkoi remmirähinä. Mulla meni kuukausia, että sain sen pois. Nyt rähinän aiheuttaa yleensä puskan takaa tulevat koirat, jotka siis pelästyttää yhtäkkiä tulemisella. Silti täysin ongelmitta ei meidän ohitukset mene kuitenkaan, koska Tianalla on aina hirveä kiire päästä ohitettavien koirien ohi. Se vetää korvat luimuun ja hirveän kiskomisen, ja kaikesta tästä tulee vaan fiilis, että tuo pelkää ja haluaa päästä tilanteesta äkkiä pois. Viime talvena lensin perseelleni, kun joku fleksimuija päästi kaksi koiraa iholle ja Tiana väkisin kiskaisi mun eteen yrittäen päästä karkuun. Sen ensimmäisen reaktio on siis lähteä karkuun.

Uudet asiat aiheuttavat epäluuloisuuden ja pelon. Tästä ei ole kauaa, kun käveltiin meidän tavallisella lenkkipolulla ja tien viereen oli ilmestynyt työmaamerkki. Tiana pelkäsi sitä. Se on myös pelännyt tien viereistä kivipaalua pimeällä ja erikoista postilaatikon pidikettä. Eilen kuului ulkoa jäätelöauton melodia ja se sai tuon ulvomaan kuono taivasta kohti. Se alkoi ulvoa eilen myös takapihalla, vaikka itse en kuullut mitään. Jos tulen hammasharja suussa vessasta, niin tuo pelkää sitäkin tapahtumaa.

Kierrokset nousee todella nopeasti nollasta sataan ja silloin tuohon ei saa mitään tolkkua. Esimerkiksi, jos se lenkillä on pelästynyt jotain, ja se alkaa kiskoa, niin siihen ei saa mitään reaktiota. Se ei kuule eikä näe mitään, ainoa tavoite on päästä läähättäen eteenpäin. Tätä jatkuu hetken aikaa, kunnes se palautuu normaaliksi. Yleensä kierrosten noustessa alkaa piippaaminen/huuto, ja sen voi aiheuttaa sisällä vaikkapa kissojen riehuminen. Melin ei tarvitse kuin murista jossain, niin Tiana aloittaa hysteerisen ulinan, mitä ei meinaa saada hiljaiseksi millään. Vaimenee komentaessa, mutta ihan kuin se ei pystyisi hiljenemään kokonaan.

Yksi suurin kierrosten nostattaja on minun oma sisko. Sisko on todella paljon mukana meidän arjessa ja nähdään melkein päivittäin. Se käy myös useasti meidän kanssa lenkeillä, jolloin Tiana on pahin kiskoja. Mun on ihan turhaa yrittää lähteä siskon kanssa lenkille ilman kuonopantaa, kun koira on alusta loppuun niin kierroksilla, ettei se ymmärrä yhtään mitään. Jos lähden Tianan kanssa kahdestaan, niin en kuonopantaa tarvitse. Välillä se käppäilee perässä kuin nöffi, välillä se haluaa haistella kaikki mahdolliset puskat ja välillä sillä on kiire eteenpäin. Mutta jos kiire tulee, niin saan sen kiskomisen loppumaan.

Siskon ollessa mukana se vetää kuitenkin niin kierroksille, ettei kiskomista saa mitenkään loppumaan. Tämä voi johtua siitä, että alkuun sisko kääntyi loppusuoralla omaan kotiinsa ja me tietysti Tianan kanssa jatkettiin itse kotiin. Tämä oli aluksi ihan järkyttävää, olen kerran raahannut ulvovaa ja kiljuvaa koiraa puol kaupunkia kotiin, kun se meni niin hysteeriseksi siskon lähdettyä. Mä uskon vahvasti, että tuo kiskominen johtuu osittain siitä, että Tiana pelkää sen lähtevän jossain vaiheessa. Nykyään siskon lähdettyä se aluksi yrittää kiskoa perään, mutta lopettaa, kun vedän sille iloista ”mennään kotiin!” -mantraa tai komennan vaan sitä eteenpäin. Tien erkanemisen jälkeen Tiana lopettaa myös kiskomisen kuin seinään. Tätä ei tapahdu kuin siskon kanssa, vähän koiralle tuntemattomampi lenkkiseura ei kiinnosta.

Muuten tuo kyllä palautuu todella nopeasti asioista. Se on pelästynyt kunnolla asioista, mutta en ole koskaan huomannut, että se muistaisi niitä enää seuraavalla kerralla. Sille voi sanoa myös kovasti ilman nokkiinsa ottamista. Tosin mun ei tarvitse sisällä kuin mulkaista sitä oikealla tavalla, niin se tehoaa paremmin kuin jämäkkä ”ei”. Meillä ei muutenkaan ole mitään ongelmia asioiden perille menemisen kanssa, tuo kyllä uskoo, kun sille sanotaan. Ellei ne kierrokset viiletä sitten siellä sadassa.

0

4 Comments

  1. Anonymous

    18.8.2013 at 16:44

    Tosi harmi että tälläistä ilmennyt. Omalla koirallani on huono hermorakenne, tsekkasin netistä mitä meinaa ja täysin kuin koirani. Siedätystä tehty pennusta asti ja aivan kaikkea mutta eih, ei see siittä hirveesti muutu joten tiedän minulla olevan herkkähermoinen koira. Apuahan en osaa antaa kun en tilanteesta tiedä enenpään. Toivottavasti ei pahene ettei arki mene ihan kamalaksi :s Ja menis ohi mitä Tianan kanssa päätätkin tehdä.

  2. Huonohermoisen koiran kanssa kamppailleena suosittelisin sulle ettet huomioi piippaamista/ulvomista. Käännä koiralle selkä ja touhua omiasi. Rauhalliset kehut kun hiljenee edes hetkeksi. Piippaamisella ei saa mitään, ei edes kieltoa eikä pääse mihinkään esim. ovesta ulos. Meillä on auttanut koiran rauhoittamiseen kotona/autossa etten huomioi ja kun on hetkenkin hiljaa sanon rauhallisella äänellä ”mene nukkumaan” Koiralle on tietenkin opetettu mitä sana nukkuminen tarkoittaa. Vetämiseen, johtui se sitten innostuksesta, hermostumisesta, pelosta etc. niin älä liiku vetämällä. Pysähdy aina kun remmi kiristyy ja jatka matkaa vasta kun löystyy. Kun koira pillastuu jostain esim. tuo teidän työmaamerkki, älä hyssyttele älä sano mitään. Kävele rauhallisesti pelottavaa kohdetta kohti mutta älä kisko koiraa perässäsi. Voit rohkaista sitä seuraamaan nyppäämällä remmistä. Kosketa pelottavaa kohdetta ja muista kehua koiraa rauhallisesti kun se uskaltaa lähestyä ”mörköä”. Vältä koiraa kiihdyttäviä juttuja kuten pallon/fisbeen ym. heittämiset, jahtaamisleikit, vetoleikit. Parasta leikkiä stressaantuneelle koiralle on rauhalliset leikit, joissa pitää käyttää nenää; namien/lelujen etsiminen. Jäljestys on hyvä harrastus. Tärkeintä huonon hermorakenteen omaavan koiran kanssa on olla itse rauhallinen. Kovat pakotteet, huutaminen ja hermojen menettäminen vain pahentavat tilannetta. Koiralta ei saa vaatia liikoja eikä sitä pidä altistaa liialliselle stressille. Suosittelen myös homeopaattisia lääkkeitä. Etsi käsiisi lähin koirien homeopaatti 🙂 Tsemppiä ja toivottavasti saatte Tianan hermot kuriin.

  3. Piippaaminen on siitä hankala juttu, ettei koira välttämättä edes älyä piippaavansa. Tiana on vielä nuori ja paljon on tehtävissä, onneksi. Aksukin on tasaantunut iän myötä. Paljon on helpottanut kaupungista poismuutto ja toisaalta varmasti kastraatio. Aksu on myös aina tukeutunut muihin koiriin voimakkaasti ja rauhallisesti uusiin juttuihin suhtautuva Jäynä on ollut sille hyvää seuraa. Aksu ei esimerkiksi pelkää enää huulirasvapuikkoa 😀 Tsemppiä teille!

  4. Laiskakakka vois vähän aktivoitua blogin kanssa 😀
    ps. http://shetlantilainen.blogspot.fi/2013/09/haaste-nro-2.html

Vastaa

Your email address will not be published.

*

© 2018 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑