Month: kesäkuu 2013 (page 2 of 3)

Pollywogs

Vein koiraa uimaan ja samalla löysin pienen lätäkön, missä oli nuijapäitä enemmän mitä olen koskaan nähnyt. Näissä kuvissa on vain murto-osa siitä paljoudesta.

0

Uimaan!

Onneksi mulla on koira, joka rakastaa uimista. Hellepäiville joutuisi muuten laittamaan kellon soimaan varmaan kuudelta, että ehtisi lähteä koiran kanssa lenkille ennen helleaaltoa. Mutta koska myös uiminen on hyvää liikuntaa ja se on jotain mitä Tiana rakastaa, niin meillä ei ole ongelmaa! Haluaisin vaan itsekin päästä uimaan, mutta inhoan julkisia uimarantoja eikä Orimattilassa ole ainuttakaan koirarantaa. Käyn uittamassa Tianaa kosken varrella, minne menee pieni polku läheisestä puistosta. Täydellinen uintipaikka koiralle, ihmiselle ei todellakaan. Sinne vievä polku on myös niin lehviston peitossa, että saadaan olla tuolla ihan rauhassa – harva jaksaa rämpiä oksien läpi sinne. Ihan kuin viidakon läpi menisi!

Kamera tietysti oli myös mukana matkassa. Tosin tein sen virheen, että heitin kameran asetuksista vähän lisää terävyyttä ja se kusi sitten näiden kuvien laadun. Oppihan taas jotain kantapään kautta! 😀


Eiks mulla olekin kaunis virtahepo?

Kehtasin viedä puiston lampeekin uimaan. Piti kuitenkin lähteä kiireellä, kun tajusin sorsilla olevan poikaset. Ei toi sorsista oikeastaan välitä, mutta en halua pesintää tieten tahtoen häiritä.

0

Eiks nyt oo kesäkuu?

Mustikka marjoo heinäkuusta jopa lokakuulle kasvupaikasta riippuen.

Wikipedia, you are wrong! Nyt on kesäkuu ja lähimetsä alkaa olla jo täynnä mustikkaa. Oli pakko maistaa kuinka raaoilta ne maistui ja vielä mitä, ihan syötäviä jo!

Melkein unohdin hehkuttaa, sillä kävin hakemassa postista mun 20-vuotis syntymäpäivälahjani. Eli Canon EOS 60D:n!

Vielä ei kuvan laatu ole sen parempaa kuin 400D:llä, mutta kyllä tää tästä. En oo ehtinyt vielä perehtyä kunnolla, mutta ainakin pystyy kuvaamaan suuremmalla ISO-arvolla. Ylläoleva hämppis on kuvattu ISO 400:lla, joskin muokkasin sitä myös aika rankasti. Mustikat ISO 800:lla.

0

With Canon you can

ISO 800
ISO 800

Hain postista tänään iiihanan paketin, nimittäin Canon EOS 60D:n! Oli kiire päästä lataamaan akku ja painua mettään kokeilemaan miten sujuu uuden kameran käyttö. Etenkin ISO-arvolta, kun mua 400D:ssä on ärsyttänyt eniten jo ISO 200:n kohina. Joten nämä kuvat on otettu ihan testimielessä arvolta ISO 400-800. Oisin kyllä luullut kohinan olevan hieman vähempää, mutta toisaalta kattelin netistä testikuvia ja tulin siihen tulokseen, että joko mä en vaan osaa a. kuvata tai b. muokata kuvia. No mutta, harjoitus tekee mestarin!

ISO 800
ISO 800
ISO 400
ISO 400
ISO 800
ISO 800
ISO 800
ISO 800

ISO 500
ISO 500
ISO 800
ISO 800
ISO 800
ISO 800

0

No more nineteen

Eilen oli mun synttärit, jonka takia on ollut vähän tohinaa eikä oo ehtinyt istuu tietokoneella. Outoo ajatella, että mun ikä alkaa nykyään kakkosella. 😀 Enhän mä edes ehtinyt olla kauhea teini!

Mutmut, laitetaas nyt ensin taas vähän lenkkikuvia toissaillalta.





Pidän ystävien kanssa synttärijuhlat viikonloppuna, eli juhannuspippalot menee hienosti siinä samalla. Eilen ei käynyt kuin perhe, joten väännettiin ruokaa ja kahvia.

Sisko väänsi mustikkapiirakkaa, mä väänsin ekaa kertaa ite Marianne Cheesecaken. Onnistu tosi hyvin, vaikka itse sanonkin! Toi on ehdottomasti mun lempikakku, täytekakuista en oo ikinä välittänyt.

Taidankin lähteä hakemaan palan jääkaapista ennen lenkille lähtöä. Meinasin laiskotella tänään ja mennä vaan lähimetsään kuvailemaan koiran kanssa.

0

Tuleva kuva-artesaani

Pääsin kouluun, JEE! Hakijoita oli ihan hirveästi, vain 22 ihmistä valittiin ja mun nimi löytyi silti Salpauksen nettisivujen hyväksyttyjen listalta. En silti usko ennen kuin posti tuo kirjeen, ties vaikka joku samanniminen valittiin! Mutta jos hyvin käy, niin musta tulee kolmen vuoden päästä kuva-artesaani. Hei hei lähihoitajatutkinto, en jatka sinua enää ikinä. Kävin sitä nimittäin kaksi vuotta ja sitten riitti.

Mutta nyt oon onneni kukkuloilla, kuvallisen ilmaisun perustutkinto on juuri sitä mitä oon aina halunnut. Vuonna 2009 en päässyt audiovisuaalisen viestinnän perustutkintoon (media-assistentti), joka on aika samanlainen tutkinto kuin tuo kuva-artesaanin. Juhlin tätä eilen mutakakun ja Gazelan (vihreä viini, aivan mahdottoman hyvää) kanssa ja laihtari sai jäädä yhdeksi päiväksi.

Juhlin myös törsäämällä. Kävin keskiviikkona systerin kanssa Lahden Lanttilassa, josta löysin uudet kengät, kaksi mekkoa ja topin. Ne sain pariin kymppiin, mutta törsäsin silti eilen vielä Seppälään, josta löysin uudet ballerinat, kynsilakan ja korvikset. Yleensä oon tosi säästeliäs ja pärjään hyvin pienellä rahalla, vaikka mun kolme kissaa ja saksanpaimenkoira (niin ja gerbiilit) syö vaan parasta. No, syön sitten itse loppukuun vaikka pelkkää makaronilaatikkoa, no can do!



Lanttilasta! Vähän kulahtaneet, mutta saksilla langanpätkät siistiksi.


Saas nähdä kehtaanko käyttää näitä blingbling-kissoja, tosin munhan pokka kestää kaiken.

Kävin myös Tiimarissa hakemassa Damonille valokuva-albumin pohjan, kun ostin viimeksi liian pienen. Ostin nyt samanlaisen kuin tytöillä, oli vaan vähän hommaa peittää kaikki pinkit kohdat veke.

0

Ikuinen pentukuume


Eilisellä iltalenkillä, täällä lisää kuvia.

Pentukuume on kaikista pahin vitsaus. Etenkin mulla, kun aina edellisten kasvettua alkaa silmät muuttumaan sydämiksi nähdessäni koiran- ja kissanpentujen kuvia. No, ei mulle neljättä kissaa ole sentään tulossa. Noissa kolmessa on jo ihan tarpeeksi, etenkin nyt, kun Meli ja Damon on alkanut riitelemään kunnolla. Feliway on höyrynnyt pari päivää seinässä, täytyy toivoa sen rauhoittavan tilannetta. En tiedä mitä alan tekemään, jos se ei auta mitään. Meli vihaa Damonia niin paljon, että murisee jo pikkumiehen vain kävellessä ohi.

Mutta antaa kissojen nyt olla ja kinata, haluan purkaa koiranpentukuumettani. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että en ole ottamassa koiraa tänä vuonna enkä varmaan ensi vuonnakaan. Jos pääsen uudestaan opiskelemaan, niin ei mulla olisi edes toiseen koiraan varaa. Päinvastoin, täytyy alkaa kiristää budjettia entisestään.

Silti mulla on pieni kriisi, kun en tiedä mitä haluan. Mulle on ollut alusta asti selvää, että koiria on oltava kaksi. En nyt puhu yleisesti, vain omasta puolestani. Olen aina elänyt vähintään kahden koiran kanssa ja nähdessäni kuinka Tiana rakastaa Riciä, niin mulle on selvää, että haluan jossain vaiheessa Tianalle kaverin. Koira on kuitenkin perimmiltään laumaeläin ja henkilökohtaisesti näen Tianalla olevan kivempaa, jos olisi kaveri, jonka kanssa riekkua. Edelleen puhun vain omasta puolestani, en väitä etteikö koira voisi nauttia yksinolosta. On niitäkin koiria, jotka eivät tule kenenkään kanssa toimeen ja se on ihan ok. Meidän entinen bolognese oli juuri tällainen – se olisi pärjännyt erinomaisesti ainoana koirana.

Ei mulla ole kiire saada toista koiraa. Asiaa auttaa myös se, että mun mieli vaihtuu melkein päivittäin. Olen miettinyt toiseksi koiraksi valkoistapaimenkoiraa, briardia, beauceronia, rhodesiankoiraa ja jopa rescuekoiran otto on käynyt mielessä. Hollanninpaimenkoirakaan ei ole täysin unohtunut. Beuccukasvattaja mulla olisi jo valmiiksi valittunakin, mutta en tiedä olisiko musta sellaisen koiran omistajaksi. Etenkään tällaisessa tilanteessa, kun olen niin laiska harrastamaan.

Rotumietinnöissä mieli johtaa kuitenkin loppujen lopuksi aina saksanpaimenkoiraan. Schäfer on se mun ykkösrotu ja Tiana on ollut kaikkea sitä mitä uskalsin toivoa. Ongelma on vaan se, että en tiedä haluanko – tai tarvitsenko – toista käyttölinjaista saksanpaimenkoiraa. Mun tilanteelle voisi sopia vallan mainiosti myös sekalinjainen. Näyttelylinjaista en halua, yleensä niiden rakenne meinaa saada mulle oksennusrefleksin. Kultainen keskitie olisi tässä oikein hyvä; sekoitus ”seurakoiramaisempaa” näyttelylinjaista ja kevyttä käyttölinjaista.

Mistä tällaisen saksanpaimenen sitten löytää? Ei hajuakaan. Edelleen se terveys on mulle kaikki kaikessa enkä halua ottaa pentua yhdistelmästä, jossa lähisuvussa on lonkka- ja kyynärvikaa. Näin sairaassa rodussa en ymmärrä kasvattajia, jotka käyttää C-lonkkaista koiraa jalostukseen. Saati sitten kyynärvikaista. Haluan, että terveys on mahdollisimman priimaa ja tietysti myös pääkoppa on oltava kunnossa.

Kävin taas Suomen sakukasvattajia läpi ja edelleen mulla on vain muutama kennel, mistä voisin ottaa koiran. Kaikki nämä kasvattaa käyttölinjaisia, kuinkas muutenkaan. Monet kasvattajat eivät edes anna koiria muuhun kuin kisaavaan kotiin, jonka kyllä ymmärrän – onhan saksanpaimenkoira ensisijaisesti työkoira. Joten jos musta ei ole harrastamaan täysillä, niin onko mun vaihdettava rotua? Löydänkö ikinä sellaista rotua, joka sopii täydellisesti mulle?

0

Iltalenkki

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla koira. Oma karvainen ja nelijalkainen personal trainer, joka pakottaa ulos kämpästä vaikka olisi kuinka paska fiilis. Oon ollut ihan veto pois monta päivää ja vaan toivonut, että joku vois heittää mun energiapalkin sataan prosenttiin kuten Simssissä. En millään olisi jaksanut lähteä ulos, mutta Tiana näytti yhtä apaattiselta sohvan nurkassa kuin omistajansa ja tietokonekin päätti vielä ylikuumeta ja sammua, joten pakkohan se perse oli nostaa ylös ja lähteä.

Ja hyvä niin, fiilis parani kertaheitolla seittemän kilsan lenkillä.






0

Sunday breakfast

Yksi ystäväni vinkkasi tän reseptin vähän aikaa sitten ja sen jälkeen oon tehnyt näitä tosi monesti. Kantsii tsekata Blogilatesin muutkin reseptit, Casseylta löytyy vaikka mitä terveellistä ja herkullista.


Kaksi kananmunaa. Yksi banaani. Täyttävää. Terveellistä. Täydellistä.

0

Onko myrskyn edellä aina tyyntä?

Tänään aamulla oli vähän fiilis matalalla, joten tarpeeksi angstattuani aloin hulluna siivoamaan. Keittiökin on nyt niin siisti, että jopa äiti saa olla tyytyväinen!

Sitte alkoi ukkostamaan ja illalla salamoi jo kunnolla. Seitsemän aikoihin taukosi sen verran, että ehdin justiin käydä kaupassa ja olla koiran kanssa tunnin metsässä.


Yhdeksän aikoihin jyrinä jatkui ja nopeesti ukkonen tuli ihan talon päälle. Itse tykkään katsella salamoita ja ukkosen tuoma sade raikastaa ilmaa ihanasti. Mietin pitäisikö viedä kamera jalustoineen parvekkeelle ja kuvailla, mutta en usko, että olisin saanut mitään mun välineillä. Salamatkin vaikuttivat olevan lähinnä talon toisella puolella.

Mutta ei se mitään, keitin synkän illan kunniaksi pannullisen teetä.

Teepallon ketju lähtee aina, joten laitoin sen väärinpäin ja toiseen päähän laitoin lohikäärmekorun. En muista onko tuo ollut alunperin kaulakoru, vähän aikaa se on ollut mulla myös kännykkäkoruna. Sopii mun mielestä kaikista parhaiten tähän tarkoitukseen!

0
Older posts Newer posts

© 2018 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑