No niin. Eläinlääkärissä käyty ja tässähän onkin taas seuraaviksi viikoiksi hommaa.

Toisessa korvassa olikin yllättäen hiiva ja tulehdus, siihen saatiin kolmen viikon korvatipat. Tiana tykkää, kun saa tiputella korvaan kaksi kertaa päivässä ja sitten vielä kerran päivässä putsata se. Nätisti se osaa olla ettei siinä mitään, mutta kyllähän siitä silti näkee, että Tianan mielestä homma on ihan perseestä.

Alapäätään se on myös lurputtanut todella kauan ja nyt se on mennyt niin raivokkaasti, että lekuri tutki senkin ja otti papa-kokeen. Mitään ei näytteistä löytynyt, mutta saatiin siihen kutinaa lievittävä kortisonisumute. Toi korvan hiiva ja alapään raivokas nuoleminen on allergian merkkejä, joten mun täytyy nyt miettiä kunnolla ton ruokinta. Oon tota jo kerran käyttänyt joulukuussa sen alapään nuolemisen vuoksi ja silloin jutskailtiin lekurin kanssa, että pitää alkaa pitää tarkka ruokavalio. Saisi vaan noi kaikki muut uskomaan ettei koiralle anneta mitään ylimääräistä nakeista pullanpalasiin… Hemmetti vie.

Nythän toi on syönyt vieläkin sitä Golden Eaglen isojen rotujen penturuokaa lihan kanssa, mutta Zooplussasta tuli Taste of the Wildin säkki ja kokeilen mitä se siihen sanoo. Viljamössöjähän en ole tuolle koskaan antanut, namitkin ovat olleet aina mahdollisimman lihapitoisia (esim. keitetyt broiskun sydämet on Tianan superherkku). Ei siis enää naudan luita eikä nakkeja, nyt pyrin vaan antamaan kuivamuonan lisäksi harvinaisempia lihoja kuten poroa ja hirven luita. Ne ei ainakaan uskoisi allergisoivan.

Ontuvasta jalasta ei onneksi löytynyt kuvauttamisen tarvetta. Luut ja nivelet on kunnossa, mutta luultavasti jänne tärähtänyt. Siihen hoidoksi lepo ja päivittäinen kipulääke. Ainakin viikko pitää olla pelkällä hihnalenkillä, että ontuminen loppuu kokonaan. Tosi mahtavaa, kun tuo on tottunut loputtomaan riehumiseen ulkona ja enää ei saakaan juosta ja temmeltää. Pitää keksiä edelleen aivotyötä, joka on melkein mahdotonta, kun tuolle parhain palkka treenauksessa on leikkiminen.

Rahaa ei sentään onneksi paljoa mennyt ja vakuutus auttoi taas. Mun kohdalla vakuutuksesta on kyllä suuri hyöty, kun mulle tulee nää kaikista huono-onnisimmat elukat aina. Tiana oli myös yllättävän hienosti odotushuoneessa. Nyt kun ollaan maleksittu taas pari viikkoa äitillä korvessa, niin olin ihan varma sen tulevan hulluksi koirista ja vilinästä ja uudesta paikasta. Mutta ei mitään, oli tosi nätisti vaikka koiria tuli ja meni! Olin tosi tyytyväinen mun tytön puolesta.

0