Year: 2012 (page 2 of 7)

Ei se ole saksanpaimenkoira, se on saksanhaukkuja

Mitä ihmettä mä ton koiran haukkumisen kanssa oikein teen? Taas on sellainen ilta, jolloin tekisi mieli hakata vaan päätä seinään, kun menee niiiiiiin hermot. Tiana on äänekkäämpi kuin kymmenen suomenpystykorvaa. Enkä edes ymmärrä miten se voi olla mahdollista, kun me tullaan 12 kerroksisesta kerrostalosta tänne kaksikerroksiseen pientaloon, missä kuuluu paljon vähemmän ääniä kuin Vantaalla.

Tuo siis huutaa käytännössä kaikelle. Se huutaa sillekin, että pidän Meliä tai Muusaa sylissä. Tai jos Meli yhtään murahtaa Damonille (mitä se tekee jatkuvasti, kun tuo kakara vaan kiusaa välittämättä mitään isompien selkäsaunoista). Tai jos joku tulee rappuset liian kovaa alas. Tai jos ulkoolta/tietokoneelta/telkasta kuuluu koirien ääntä tai jotain muuta kovaa meteliä. Jostain syystä naapurien biletys ei sitä häiritse kuitenkaan yhtään, siihen se on vissiin HOASilla tottunut.

Mulla alkaa menemään tohon haukkumiseen totaalisesti hermo enkä tiedä ollenkaan mitä mun pitäisi tehdä. Ja jos mulla menee hermot, niin odotan koska naapureilta menee ja me saadaan häätölappu. Naurettavaa, että meidän yhteiselossa ei oikeastaan ole mitään muuta ongelmaa kuin tuon äänekkyys ja se on ainut asia mille en osaa tehdä mitään.

Pitääkö mun hommata tuolle joku sitruunapanta? Ei hirveästi innosta.

HAU HAU HAU. Pitäisiköhän mun alkaa syöttämään tolle Hau-Hau Championia, koska todellinen haukkumisen champion tuo on.

0

Kiveillään

Oon huomannut, että luultavasti suurimmasta osasta Tianan kuvista löytyy kivi. Tiana joko istuu, seisoo tai makaa sen kiven päällä, mutta jonkunlainen kivi yleensä löytyy. Sen kunniaksi oli ihan pakko ottaa pari lisää. Lupaan, että tästä lähtien yritän keksiä jotain monipuolisempaa.


OMG, ei kiveä!

0

Eläinlääkäriin taas vaihteeksi


Pitihän se prinsessa peitellä lämpimien vällyjen väliin.

Tällä kertaa ei mitään vakavaa. Kävin poistattamassa Melin hammaskivet vihdoin ja viimein, sekin on pitänyt tehdä jo keväästä asti. Parempi kuiteski myöhään kuin ei milloinkaan, suu ei ollut ehtinyt onneksi tulehtua ja rahaa ei mennyt niin paljoa kuin luulin (huh!). Kiveä oli silti aika paljon ja kuulemma tiukassakin, vaikka merilevää olen tuolle jo monta viikkoa syöttänyt. Ei ollut tehonnut ainakaan noihin kiviin mitenkään pehmentävästi. Eläinlääkäri oli kovin ihmeissään, että näin nuorelle kissalle on ylipäätään hammaskiveä tullut.

Eläinlääkäri käski ostamaan Dentiseptiä apteekista ja sivellä sitä yläikeniin pari kertaa viikossa. Pitäisi ehkäistä hammaskiven tuloa, toivottavasti tehokkaasti – en haluaisi alkaa jokaista kissaa (ja koiraa) viemää vuosittain kiven poistoon. Dentiseptissä on kaikenlisäksi ihana vaniljainen tuoksu. Koko kissa tuoksuu nyt vaniljalle, kun lekuri laitto tuota ainetta aamulla.


Unisuudesta huolimatta on jaksanut vahtia jo naapureita ikkunasta.

0

#100

Sadas postaus! Ja aiheena on – yllätys yllätys – kuvat. 😀

Siinä päivän parhaimmat, loput löytyvät täältä.

0

Autumn is a second spring when every leaf is a flower.

Autumn is a second spring when every leaf is a flower.
~Albert Camus

0

Kyllä se kasvaa ja oppii


Tiana viikkoa vaille 8 kuukautta. Se on jopa oppinut kestämään asettelun! Tästä kyllä suurin kiitos kuuluu Lindalle, se jaksoi tapella tuon kanssa paikalla pysymisestä paljon kauemmin kuin minä ja oppi taisi mennä kerrasta tuon kakaran kalloon, kun nyt ei ollut mitään ongelmia jalkojen vääntelyn kanssa.

Älkää kuitenka naurako, tämä oli ensimmäinen kerta koskaan, kun mä asettelen koiraa. Saati sitten rotua, jonka jalkoja pitää vääntää eri suuntiin. Saisi mun puolesta kaikki koirat esittää vapaasti, möh.

0

Vähän uutta jälleen

Tykkäsin edellisestä ulkoasusta paljon, mutta kyllästyn ulkoasuihin tosi nopeasti. Eilen tuli mieleen, että voisi vähän uudistaa blogin ilmettä ja tänään etsin uuden ulkoasun muokattavaksi. Uhriksi joutui Btemplates.comin Latte Blogger ulkoasu ja tällainen siitä tuli!

Toivottavasti tykkäätte! Pinkit tekstit meinaan vielä vaihtaa oranssiksi, mutta muuten on valmista.

0

Perfektionisti kuittaa

Mua on ärsyttänyt jo vähän aikaa toi mun Picasan kuva-albumi ja eilen meni totaalisesti hermo. Mua ärsyttää, kun kansioihin ei saa laitettua alikansioita ja koska haluan kansion kohteen kaikkien kuvien löytyvän sen kansiosta, niin esimerkiksi kolmen koiran yhteiskuvat saa laittaa kolmeenkin eri kansioon. Tämän lisäksi en tykkää yhtään Picasan ulkonäöstä.

Olin jo eilen tilaamassa kuvat.fin käyttäjätunnusta (koska rakastan sen ulkonäköä kaikin puolin), mutta en saa itseäni maksamaan 36 euroa vuodessa vain siitä, että voin lataa kuvat nettiin (varsinkin kun sen pystyy tekemään myös ilmaiseksi).

Tein sitten kompromissin. Tein Googleen uuden tunnuksen (oli muuten vaikeampaa kuin normaalisti löytää nimimerkki, mikä ei olisi jo käytössä) ja olen nyt vuorokauden melkein taukoamatta siirtänyt kuvia tuonne. Nyt kansiot ovat järjestyksessä päivämäärän mukaan ja yksittäisten eläinten kuvia pääsee kattelemaan tunnisteiden avulla. Tosin Petsiessähän noita on vielä helpompi selailla eläimen mukaan. Varsinkin nyt, kun tungin tunnukselleni myös kaikki äitini eläimet. Laatuhan ei ole mitä parhainta, mutta tuskinpa se ketään kiusaa – päivämäärän mukaan voi etsiä kyseisen kuvan Picasasta jos niin paljon häiritsee.

Uusi Picasa-albumini löytää täältä. Vaihdan linkin myös tuonne sivupalkkiin, että sen löytää myös tarvittaessa jatkossa.

Epäselvää on vielä mitä teen tuolle entiselle Picasa-albumille. Kuvia en pysty sieltä noin vaan poistamaan, kun tämänkin blogin suurinpiirtein kaikki kuvat ovat linkitetty sieltä. Joten kaipa ne on pakko jättää sinne ihmettelemään ja poistaa vaan sellaiset kansiot mistä ei pitäisi olla linkitelty kuvia.

0

Ihana syksy

Rakastan syksyä. Saa vetästä lämpöpeiton harteille ja juoda kannullisen teetä ilman että tukehtuu kuumuuteen. Pimeydestä en tykkää ja talvea suorastaan inhoan, mutta syksy on mulle parhain vuodenaika. Se jopa inspiroi kuvaamaan, koska mikä olisi kauniimpaa kuin ruskaloisto?

Alla on sekaisin eilisiä että tämän päiväisiä kuvia. Käveltiin äitin kanssa eilen kaksi tuntia metsässä ja iso niittykin tuli vastaan, jossa oli tarpeeksi valoa kameralle.

Ihanaa syksyä!




0

Haastettu!

Mut haastettiin ensimmäistä kertaa ikinä, joten tottakai siihen pitää tarttua innolla! Tämä ei ole niinkään eläimiin suunnattu haaste, mutta koska en jaksa jaaritella omasta elämästäni sen tarkemmin, niin otan vapauden tehdä tästä elukoihin suunnatun.

10 vuotta sitten…
Olin 9-vuotias lapsonen. Olin pari vuotta sitten saanut oman ensimmäisen lemmikkini Topi-marsun 7-vuotis synttärilahjaksi. Kai muitakin jyrsijöitä (gerbiilejä ja hamsteri) oli jo 10 vuotta sitten. Aatu, eli bologneseuros Citarican Alfredo Cee oli myös ehtinyt jo saada FIN MVA -tittelinsä ja olla isänä kahdeksalle pentueelle.

5 vuotta sitten…
Eli vuonna 2007. Äiti sai ajatuksen ottaa mulle oma koira. Kyllä, sen idea! Mä en edes ajatellut omaa koiraa, kun talossa oli jo valmiiksi Aatu ja Rici-schäfer oli tullut vuonna 2004. Pitkän rotumietinnän jälkeen taloon tuli Wanhan Purolan Halloween, eli musta snautserityttö Sade. Vaikka Saden papereissa lukeekin mun nimeni, niin Sadesta tuli kuitenkin kokonaan äidin koira.

En muista miten me päädyttiin ottaa myös meidän ensimmäinen kissa, mutta niin myös Monni-maatiainen tuli kuukausi ennen Sadea. Nämä lapsoset riehuivat pentuina tosi paljon keskenään, vaikka nykyään eivät toisistaan enää välitäkään. Myös Mörkö-kissa tuli joulukuussa 2007 Monnille kaveriksi.

Topi-marsu kuoli vanhuuteen kunnioitettavassa seitsemän ja puolen vuoden iässä. Se oli tosi kova paikka ja edelleen kaipuu marsuihin on kova.

3 vuotta sitten…
Vuosi 2009. Pidin henkisesti rankan peruskoulun jälkeen mitäänsanomatonta välivuotta ja otin todella rennosti. Tänä vuonna taloon tuli myös kolmas kissa Romeo ja siskon kissa Poju, koska ei tullut siskon omien kattien kanssa toimeen ollenkaan. Olin kokeillut myös paria kania Topin jälkeen, mutta mulle iskeneen allergian vuoksi jouduttiin kaneista luopumaan. Saivat kumpikin onneksi todella ihanat kodit.

1 vuosi sitten…
Olin omassa asunnossani Vantaalla aloittamassa lähihoitajakoulun toista vuotta. Meli ja Muusa olivat olleet vuoden ilahduttamassa arkea, mutta koirakuume oli kova. Sain päähäni kokeilla arkea 9 kuukautta vanhan kodinvaihtajaseropin kanssa, mutta sen aggressiivisuuden vuoksi jouduin palauttamaan sen. Tämä otti todella paljon koville, Eetu vaikutti todella ihanalta koiralta kaikin puolin, mutta hyökkäsi siskoni päälle varoittamatta ja tunsin etten ole tarpeeksi osaava omistaja sille.

Tuon jälkeen päätin etten enää kodinvaihtajia ota. Jos ottaisin koiran, niin ottaisin sen osaavalta kasvattajalta ja saisin sentään tietää suvusta ja sen terveystilanteesta. Aloin miettimään rotuja ja koska saksanpaimenkoirat ovat kuuluneet arkeeni pienestä lähtien, niin se oli tietysti se ykkösvaihtoehto.

Myös toinen kodinvaihtaja, eli Kite-kissa, tuli taloon ja lähti äidille tapeltuaan Melin kanssa kuukauden ilman tilanteen parannusta.

Kuluneena vuonna…
Alkuvuosi oli pelkkää jännitystä ja odotusta parin kasvattajan pentueiden suhteen. Odotin erästä hollanninpaimenkoirapentuetta Tianan pentueen lisäksi, mutta koska holskupentue ei toteunutkaan, niin kohtalo päätti puolestani ja taloon asteli Hellraiserin saksanpaimenkoira.

Kulunut vuosi onkin mennyt kunnon koiranomistajana olemisen opetteluun. Elämäntavat ovat kääntyneet päälaelleen (ehdottomasti positiivisesti!) ja arki on täyttynyt koirajutuista.

Keskeytin myös keväällä kouluni ja kesäkuussa muutin Orimattilaan. Damon tuli ilahduttamaan arkea ja riehumaan Tianan kanssa.

Eilen minä…
Makasin ja yskin sohvalla katsellen typeriä televisio-ohjelmia. Kirosin etteikö tämä hemmetin flunssa voisi jo loppua.

Tänään minä…
Yskin keuhkoni pihalle ja kiroan edelleen flunssaa. Tiana kaipaa treenausta ja kunnon lenkkejä ja minä vaan makaan enkä jaksa mitään. Suunnittelin kyllä kirjoittavani näistä äidin kissoista blogitekstin, mutta katsotaan jaksanko sitäkään.

Huomenna minä…
Luultavasti makaan koko päivän samalla lailla kuin nämä edellisetkin. Tosin pari asiaa on käytävä hoitaa kaupungilla oli kuumetta tai ei, blaah.

Ylihuomenna minä…
Toivottavasti terveenä jatkan arkea ja pääsen lähtemään täältä äidiltä eläinkatraani kanssa kotia.

Vuoden päästä minä…
Olen toivottavasti uuden alan koulussa tai töissä. Toivottavasti olen saanut Tianan kanssa paljon aikaiseksi, jotta alettaisiin olla lähellä BH-koetta ja ehkä jopa tokon alokasluokkaa.

Mä en jaksa haastaa ketään, joten jokainen halukas voi kopsata ja täyttää. 🙂

0
Older posts Newer posts

© 2018 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑