Month: joulukuu 2012

11 kysymyksen haaste

Aika on ollut vähän rajallista, jonka vuoksi en ole ehtinyt tähän Kolmen muuttujan heittämään haasteeseen vastata. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Mitä mieltä olet roturisteytyksistä? Näetkö tässä tulevaisuuden?
Kyllä mä olen sitä mieltä, että jos roturisteytyksillä saataisiin tulokseksi terveempi rotu, niin ehdottomasti sitten kokeilemaan. Mulle rotu ei ole tärkeä, vaan se, että on terve ja hyväluonteinen koira. Esimerkiksi jos saksanpaimenkoiria alettaisiin risteyttämään belggareiden tai muiden terveempien rotujen kanssa terveyden edistämiseksi, niin olisin enemmän kuin mielissäni.

Mitä koiralajia et koskaan haluaisi kokeilla? Miksi?
Tosi vaikee kysymys, mutta ensimmäiseksi tulee mieleen metsästys. Tiedän kyllä metsästyksen hyödyt, mutta itse oon niin eläinrakas etten voi tappaa edes hämähäkkiä, joten itse en pystyisi koiran kanssa toimimaan metsällä. Tykkään kyllä metsästysroduista ja etenkin karhukoirat on lähellä sydäntä, mutta ei mua kyllä saisi kirveelläkään metsälle hirvien perään. 😀

Oliko oma/omat rotusi terveempiä, parempi luonteisempia ja miellyttävämpiä kuin nykypäivänä?
Onhan noi saksanpaimenkoirat mennyt tosi huonompaan suuntaan vuosien varrella, joten kyllä on ollut. Tänäpäivänä on aivan liikaa luonneongelmaisia ja terveydeltään sairaita, huonoluustoisia sakuja.

Millaiset rodut miellyttävät silmääsi, miksi?
On tosi harvoja koirarotuja mistä en tykkäisi yhtään, mutta kaikista eniten tykkään ulkonäöltä sellaisista, mitkä on mahdollisimman liioittelemattomia. Näyttelylinjaiset sakemannit on aivan hirveen näkösiä mun mielestä, mutta kuitenkin tykkään Tianankin ulkonäöstä tosi paljon sen terveen näköisen rakenteen vuoksi. Tykkään muutenkin susimaisten rotujen ulkonäöstä; valkoinenpaimenkoira, saksanpaimenkoira, alaskanmalamuutti, siperianhusky, ceskoslovensky vlcak, saarloos wolfhond jne. Sitä vähemmän jalostetun näköinen sen parempi.

Rakastan myös isoja molossityyppisiä koiria, kuten esimerkiksi kaukasianpaimenkoiria, tiibetinmastiffeja ja pyreneittenmastiffeja.

Oletko huolissasi rotusi terveystilanteesta? Miksi/Miksi et?
Eiköhän kaikki tiedä saksanpaimenkoirien terveystilanteen. ;D Kyllä sille pitäisi jotain alkaa tekemään.

Mitä asioita haluaisit parantaa itsessäsi, jotta olisit entistä parempi koiranomistaja?
Paremmat hermot, ehdottomasti. Mulla on tosi huonot hermot ja välillä ei meinaa tulla mistään mitään, kun itellä palaa pinna. Paremmat refleksit olisi myös olla hyvä olemassa, jäädyn paikalleni tukalassa tilanteessa, kun en yhtäkkiä osaa tehdä mitään. Sitten mietitään jälkikäteen mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä toisin.

Miten koirasi reagoi kun tulet kotiin työ-/koulupäivän jälkeen?
Häntä viuhtoen vastaan.

Tunnetko koirastasi olevan paljon apua vaikeina hetkinä?
Kyllä se olemuksellaan lohduttaa, mutta jos ihan totta puhutaan, niin paljon suurempia lohduttajia on nuo kissat. Mä tykkäänkin sanoa, että kissat pitää mun henkisen terveyden kunnossa ja koira fyysisen.

Miten sinulla on koirasi palkinnot esillä, vai onko ollenkaan? Jos ei ole, niin miten asettelit ne? Kuvaa olis kans siisti saada!
No ei nyt noin kakaralla vielä… Vastahan se täytti tänään 10 kuukautta…

Miten koirasi reagoi vieraisiin koiriin?
Jos ei ole lihapullaa mukana, niin yleensä se tykkää ilmoittaa olemassaolostaan korvia huumaavalla haukulla. Kuitenkin se pelkää kaikista pienimpiäkin koiria, joten pelkoansa se vaan huutaa.

Stressaatko/Ahdistaako kisa-/näyttelytilanteet vai tunnetko pelkkää tervettä jännitystä? Miksi/Miksi ei?
Ei oo tarvinnut mennä vielä minnekään. Jos joskus tarvii (toivottavasti edes sinne BH-kokeeseen), niin saan varmaan paniikkikohtauksen ennen meidän vuoroa. 😀 Oon ihan järkyttävä hermoilija.

——
Mä en ehdi nyt valitettavasti keksimään uusia kysymyksiä, joten vastatkaa noihin ylläoleviin, jos haluatte. Haastan taas kaikki, jotka lukee tämän postauksen.

0

Murkkuikä, onko sitä?

Murrosikä on yleinen sana koiramaailmassa. ”Mun koira on ihan hirvee, mutta se onkin nyt murkkuiässä”, ”tää on tullu ihan hirveeksi, murkkuikä hemmetti” ja niin edelleen. Mutta onko murkkuikää olemassa? Alkaako koira koettelemaan omistajan hermoja vaan sen vuoksi, että se ”on nyt siinä iässä”? Joillekin koirille ei tule murkkuikää ollenkaan. Mutta onko se vaan hyvää tuuria vai hyvän koulutuksen aikaansaannosta?

Munkin kaverit on kuullut mun valittavan monta kertaa, että Tiana on nyt murkkuiässä. Eräs ongelmakoirakouluttaja kuitenkin on sanonut, että murkkuikää ei ole olemassa, on vain osaamattomia koirankouluttajia. Mä en väitä, että olisin osannut kouluttaa tuota alusta asti oikein. Jos väittäisin, valehtelisin. Meillä on ongelmia vielä monessa asiassa enkä kiistä sitä ja nyt vielä entiset ongelmat ovat palanneet. Olen syyttänyt siitä julkisesti murkkuikää, vaikka mielessäni epäilen, että se on mun omaa epäonnistumista eikä teinikoiran vittuilua.

Tiana oli kova remmirähjä, josta olen täälläkin maininnut. Sain sen jo yhteen otteeseen pois, mutta nyt se on palannut entistä pahempana eikä entiset keinot meinaa enää auttaa. Se ei huuda aggressiivisuutta, se huutaa epävarmuuttaan. Jos se pääsee haistelemaan vastaantulevaa koiraa, niin häntä alkaa heilumaan ja se nöyristelee toisen koiran edessä. Tuossa on vain tietysti se ongelma, että lenkillä ei kuulu tutustua muihin koiriin, joten vastaantuleviin koiriin tutustuminen ei todellakaan ole vaihtoehto. Etenkin, kun täällä pikkukylässä suurin osa on vielä pahempia remmirähjääjiä kuin tuo.

Remmirähjäys on siis vieläkin meidän suurin ongelma, vaikka luulin päässeeni siitä jo eroon. Syytän tästä murkkuikää, mutta jospa kyse onkin siitä, että lopetin edellisen koulutuksen liian aikaisin? Nyt pitää vaan keksiä varma keino, jolla tuo loppuu lopullisesti.

Toinen tullut ongelma on se, että mun takapihan rajat ei enää ole tuolle selvät. Mä asun kaksikerroksisessa talossa, joka tuo mieleen enemmän kaksikerroksisen rivarin. Mulla on iso takapiha, jota ei kuitenkaan ole rajattu kuin välissä olevilla aidoilla. Tiana on tähän asti ymmärtänyt missä rajat menee ja jostain syystä se ei vasemman puolen naapurin pihalle mene, mutta oikean puolimmaisen raja on hämärä. Se saa naapurin puolelta aina äkkilähdön mun toimesta, mutta jostain syystä se ei meinaa vaan ymmärtää aina että sinne ei mennä. Se saa palkan joka kerta, kun se tottelee, mutta silti se saattaa tehdä äkkispurtin ja mennä repimään naapurin puolella olevia puskia. Eh?

Sillä on myös aina ollut vahva luoksetulo ja se saa palkan aina, kun tulee luokse, mutta nyt se välillä meinaa olla kuuro TÄNNE-käskyllekin. Tämän vuoksi se saakin olla nyt takapihalla liinassa siihen asti, kun rajat ovat taas selvät.

Olen kuitenkin huomannut, että tuon käytös on pahentunut sen jälkeen, kun aloitin työharjoittelun. Tuo tarkoittaa sitä, että aikaa jää vähemmän koiran kanssa touhuamiseen. Etenkin mun kohdalla, kun mulla menee aina vähän aikaa tottua arkeen ja ajankäytön hallintaan. Aikaiset aamut ja aikainen nukkumaanmeno väsyttää mua, joten olen pahemmassa tapauksessa aamusta iltaan väsynyt eli myös hermostunut. Ja koska olen hermostunut, niin mulla on vielä huonommat hermot kuin normaalisti ja huonot hermot ei tee koskaan hyvää koirankoulutukselle.

Töiden tuomat lyhyemmät lenkit ja aivotyön vähentäminen tietysti tarkoittaa sitä, että Tiana pursuaa energiaa entistä enemmän ja se heijastuu arkeen huonoilla tavoilla. Se on alkanut jopa kiskomaan lenkeillä, mitä se ei ole ikinä tehnyt. Uskon, että myös nuo niin sanotun murrosiän tuomat ongelmat vähenisivät suuresti sillä, että jaksaisin töiden jälkeen panostaa myös tuon energianpurkamiseen. Kyllähän se järkikin sanoo ettei siitä mitään tule, jos pitkiin vapaana oleviin lenkkeihin tottunut koira yritetään kertaheitolla saada riittämään kahteen muutaman kilometrin hihnalenkkiin vieläpä ilman aivotyötä päivisin.

Tämän tekstin pointti? Ei tuolla mitään murkkuikää ole, omistaja on vaan laiska.

0

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑