Mut haastettiin ensimmäistä kertaa ikinä, joten tottakai siihen pitää tarttua innolla! Tämä ei ole niinkään eläimiin suunnattu haaste, mutta koska en jaksa jaaritella omasta elämästäni sen tarkemmin, niin otan vapauden tehdä tästä elukoihin suunnatun.

10 vuotta sitten…
Olin 9-vuotias lapsonen. Olin pari vuotta sitten saanut oman ensimmäisen lemmikkini Topi-marsun 7-vuotis synttärilahjaksi. Kai muitakin jyrsijöitä (gerbiilejä ja hamsteri) oli jo 10 vuotta sitten. Aatu, eli bologneseuros Citarican Alfredo Cee oli myös ehtinyt jo saada FIN MVA -tittelinsä ja olla isänä kahdeksalle pentueelle.

5 vuotta sitten…
Eli vuonna 2007. Äiti sai ajatuksen ottaa mulle oma koira. Kyllä, sen idea! Mä en edes ajatellut omaa koiraa, kun talossa oli jo valmiiksi Aatu ja Rici-schäfer oli tullut vuonna 2004. Pitkän rotumietinnän jälkeen taloon tuli Wanhan Purolan Halloween, eli musta snautserityttö Sade. Vaikka Saden papereissa lukeekin mun nimeni, niin Sadesta tuli kuitenkin kokonaan äidin koira.

En muista miten me päädyttiin ottaa myös meidän ensimmäinen kissa, mutta niin myös Monni-maatiainen tuli kuukausi ennen Sadea. Nämä lapsoset riehuivat pentuina tosi paljon keskenään, vaikka nykyään eivät toisistaan enää välitäkään. Myös Mörkö-kissa tuli joulukuussa 2007 Monnille kaveriksi.

Topi-marsu kuoli vanhuuteen kunnioitettavassa seitsemän ja puolen vuoden iässä. Se oli tosi kova paikka ja edelleen kaipuu marsuihin on kova.

3 vuotta sitten…
Vuosi 2009. Pidin henkisesti rankan peruskoulun jälkeen mitäänsanomatonta välivuotta ja otin todella rennosti. Tänä vuonna taloon tuli myös kolmas kissa Romeo ja siskon kissa Poju, koska ei tullut siskon omien kattien kanssa toimeen ollenkaan. Olin kokeillut myös paria kania Topin jälkeen, mutta mulle iskeneen allergian vuoksi jouduttiin kaneista luopumaan. Saivat kumpikin onneksi todella ihanat kodit.

1 vuosi sitten…
Olin omassa asunnossani Vantaalla aloittamassa lähihoitajakoulun toista vuotta. Meli ja Muusa olivat olleet vuoden ilahduttamassa arkea, mutta koirakuume oli kova. Sain päähäni kokeilla arkea 9 kuukautta vanhan kodinvaihtajaseropin kanssa, mutta sen aggressiivisuuden vuoksi jouduin palauttamaan sen. Tämä otti todella paljon koville, Eetu vaikutti todella ihanalta koiralta kaikin puolin, mutta hyökkäsi siskoni päälle varoittamatta ja tunsin etten ole tarpeeksi osaava omistaja sille.

Tuon jälkeen päätin etten enää kodinvaihtajia ota. Jos ottaisin koiran, niin ottaisin sen osaavalta kasvattajalta ja saisin sentään tietää suvusta ja sen terveystilanteesta. Aloin miettimään rotuja ja koska saksanpaimenkoirat ovat kuuluneet arkeeni pienestä lähtien, niin se oli tietysti se ykkösvaihtoehto.

Myös toinen kodinvaihtaja, eli Kite-kissa, tuli taloon ja lähti äidille tapeltuaan Melin kanssa kuukauden ilman tilanteen parannusta.

Kuluneena vuonna…
Alkuvuosi oli pelkkää jännitystä ja odotusta parin kasvattajan pentueiden suhteen. Odotin erästä hollanninpaimenkoirapentuetta Tianan pentueen lisäksi, mutta koska holskupentue ei toteunutkaan, niin kohtalo päätti puolestani ja taloon asteli Hellraiserin saksanpaimenkoira.

Kulunut vuosi onkin mennyt kunnon koiranomistajana olemisen opetteluun. Elämäntavat ovat kääntyneet päälaelleen (ehdottomasti positiivisesti!) ja arki on täyttynyt koirajutuista.

Keskeytin myös keväällä kouluni ja kesäkuussa muutin Orimattilaan. Damon tuli ilahduttamaan arkea ja riehumaan Tianan kanssa.

Eilen minä…
Makasin ja yskin sohvalla katsellen typeriä televisio-ohjelmia. Kirosin etteikö tämä hemmetin flunssa voisi jo loppua.

Tänään minä…
Yskin keuhkoni pihalle ja kiroan edelleen flunssaa. Tiana kaipaa treenausta ja kunnon lenkkejä ja minä vaan makaan enkä jaksa mitään. Suunnittelin kyllä kirjoittavani näistä äidin kissoista blogitekstin, mutta katsotaan jaksanko sitäkään.

Huomenna minä…
Luultavasti makaan koko päivän samalla lailla kuin nämä edellisetkin. Tosin pari asiaa on käytävä hoitaa kaupungilla oli kuumetta tai ei, blaah.

Ylihuomenna minä…
Toivottavasti terveenä jatkan arkea ja pääsen lähtemään täältä äidiltä eläinkatraani kanssa kotia.

Vuoden päästä minä…
Olen toivottavasti uuden alan koulussa tai töissä. Toivottavasti olen saanut Tianan kanssa paljon aikaiseksi, jotta alettaisiin olla lähellä BH-koetta ja ehkä jopa tokon alokasluokkaa.

Mä en jaksa haastaa ketään, joten jokainen halukas voi kopsata ja täyttää. 🙂

0