Ei mikään mukava aamu

Päivä ei ole alkanut hyvin. Herätessä pää oli räkää täynnä ja nenä tukossa, olin eilen unohtanut taas kerran ottaa pillerin – mikä ei todellakaan ole mun tapaista, en ymmärrä mistä nää unohtelut on alkanut.

Päätin lähteä Tianan kanssa uudestaan pellolle, mutta sekin meni ihan plörinäksi. Tein ihan tahallani tosi vaikean jäljen, jotta näen tuon tason ja mistä jatketaan. No, tuota ei jostain syystä jäljestäminen kiinnostanut tänä aamuna yhtään. Ensimmäiset ruuat syötyään alkoi leikkimään kepillä, millä merkkaan jäljen aloituksen. Siinä seisottiin ja ihmeteltiin hetki, kunnes näytti että vihdoin se nenä menee maahan. Ennen ensimmäistä kulmaa tuo kuitenkin kadotti innostuksen sekä jäljen eikä kumpaakaan enää löytynyt. Seilailtiin siinä sitten pitkin peltoa ja välillä vähän ruokaa löytyi, mutta enemmän ilmavainulla. Luovutin.

En tästä lannistunut, vaan tein viereiselle pellolle tosi helpon jäljen. Ruokaa melkein joka askeleelle ja vain pari kulmaa ja loppuun vielä pallon motivoimaan. Huonosti meni silti. Ruoka ei kiinnostanut yhtään eikä siispä myöskään jälki ja taisi unohtaa, että otin pallon mukaan. Käskin jäljelle ja etsimään palloa, mutta tuo vaan pyöri ympyrää ja veti joka ilmansuuntaan vuoron perään. Luovutin jälleen.

Tiana meni irti päästyään suoraan jäljen aloitukseen ja aloin kattelemaan, että nytkö se sitten yksinään alkaa seuraamaan jälkeä, mutta turha toivo. Lopulta etsi rakkaan pallonsa ilmavainulla ja sai samalla vähän ruokaa nassuunsa.

Suurin osa aamuruoasta jäi sitten pellolle. Eiköhän me nyt pidetä muutaman päivän tauko ja teen loppuviikosta tuolle pelkkää alkutreeniä. Ruokaa joka askeleelle ja lisätään vaan matkaa. Kulmia alan tekemään sitten, kun tuon jäljestys vaikuttaa tosi varmalta. Tosin vetihän se kulman tosi hienosti eilen pallonmetsästyksessäkin, mutta mieluummin silti liian helppoa kuin liian vaikeeta, niin ainakin innostus pysyy kummallakin!

Taitaa myös mörköikä ellei ihan murkkuikäkin olla tuloillaan, sillä alkoi yllättäen huutamaan kahdelle eri mummolle ja KIVIKASALLE. Sisällä on myös alkanut haukkumaan yhtäkkiä äänille, mitä en tietenkään itse kuule ollenkaan.

Jos jotain hyvää pitää löytää tästä aamusta, niin yksi koira tuli vastaan ja sen ohi mentiin imuttamalla täysin hiljaisesti karvat alhaalla. Jee!

0

4 Comments

  1. Mä oon tehny Costolle jälkiä aika paljon, mutten vielä ajatellukaan tekeväni sille kulmia. : D Serpentiinijälkeen ois tarkotus siirtyä, mutta pitäs löytää paikka, missä saisin maastomerkeistä katottua, että mihin niitä mutkia teen tai kohta ollaan hukassa. Pituutta jäljellä oli viimeksi 200 askelta ja se oli eka jälki, miltä rupesin jättämään ruokaa pois, kun ei se kuitenkaan syö joka askeleelta. Sitte se rupeski tekemään hukkia niillä huikeilla yhen tai kahen askeleen tyhjillä. Huhuh, hankalaa tämä jälkiharrastus! : D

    • Mä oon vähän sekasin ton Tianan kanssa, kun toisaalta se jäljestää ihan hemmetin hyvin ja nuo joka ruoka-askeleen suorat tuntuu olevan sille aivan liian helppoja – menee nenä maassa alusta loppuun vauhdilla. Ja toissapäiväinen pallonmetsästys mentiin nenä maassa kulmasta huolimatta, vaikkei ollut edes ruokaa koko jäljellä! Pallo on iso motivoija näille pallohulluille.

      Tosin ei tuokaan meinaa syödä joka askeleella. Ite oon kyllä käyttänyt raksuja, että voi olla ettei yksi tai kaksi raksua ole tarpeeksi kiinnostava, että niitä jäisi kaikki syömään. Pitää alkaa pilkkoa nakkeja ja kokeilla meniskö ne kaikki.

  2. Jos koiralla ei ole tarpeeksi moottoria ruokaa kohtaan, niin ei voi olettaa että sillä olisi moottoria jäljestääkkään. Ensin ahneus siihen ruokaan kuntoon, sitten vasta jäljelle. Saa vain pilattua aikaisemman osaamisen liian vaikeilla treeneillä ja jos koiralla ei ole motivaatiota.

    Ja vinkiksi, kiinnostusta siihen ruokaan voi hakea ihan luonnollisen pakon kautta. Sapuskan saa vain pellolta ja jäljestämällä. Jos jäljestys ei kiinnosta, lähdetään veks eikä väen vängällä yritetä jäljestää. Vahvistaa vain ei-haluttua käytöstä. Seuraavaan ruoka-aikaan sitten uusiksi, jos ei vieläkään kelpaa, niin sitten odotetaan taas seuraavaa ruokakertaa jne. Kyllä se koira lopulta alkaa jäljestämään ja syömään, jos ei, niin kyseessä on niin viallinen yksilö että joutaakin kuolla nälkään. 😉

    Ja ne valjaat/panta on päällä sitä varten, että sitä koiraa pystytään himmaamaan jos se missaa askelia. Jäljellä ei edetä ennen kuin joka askel on tsekattu, mä haluan että mun piski jäljestää tasan ja kaikki askeleet, ei vaan joka toista. Turhautuminen jarrutteluun myös tuttu juttu, jos piski lopettaa jäljestyksen eikä jatka oma-aloitteisesti, mennään jäljeltä pois. Ja käytetään taas luonnollista pakkoa. Kun on tarpeeksi nälkä, ei se peräs jarrutteleva muijakaan enää niin haittaa.

    Leluja en ite käytä jäljellä ikinä, se saa koiran vain turhaan kiiruhtamaan. Mulla tavotteena saada rauhallisesti ja varmasti jäljestävä koira, jolle itse jälki on palkka. Siksi jäljen lopussa en käytä ikinä minkäänlaista suurempaa palkkaa, koira vaan alkaa turhaa kiiruhtamaan sinne, ja tarkkuus kärsii. Jäljestys ei oo vauhtilaji.

    Ei millään pahalla, toin vain esiin omia näkökulmia/ajatuksia tästä jäljestyksen ihmeellisestä maailmasta. 😉

    • Pahalla en missään nimessä otakaan! Tiedän olevani ihan ummikko vähän kaikissa koiran kanssa harrastamiseen liittyvissä asioissa, joten otan tosi mielelläni neuvoja ja ohjeita viisaimmilta. Olen vain kiitollinen, että vaivauduit kommentoimaan. 🙂

      Mä en vaan itse ymmärrä miksi se on niin tärkeää syödä kaikki jäljeltä. Jos koira oikeasti on koko ajan nenä maassa muttei vaan ruoka maistu, niin mitä sillä on väliä? Eihän oikealla jäljelläkään (kisoissa) ruokaa maassa ole.

      Jotkut koirat menevät rynnimällä nenä maassa kepeille ruuasta välittämättä ja ”sen tason” näkee vasta keppien ja kulmien otettua mukaan. Tämän takia en ole pitänyt ruuan syömistä niiiiin tärkeänä vaan olen keskittynyt siihen, että se nenä pysyy maassa alusta loppuun ja pysyy siinä missä pitääkin.

Vastaa

Your email address will not be published.

*