Month: syyskuu 2012 (page 1 of 2)

Perfektionisti kuittaa

Mua on ärsyttänyt jo vähän aikaa toi mun Picasan kuva-albumi ja eilen meni totaalisesti hermo. Mua ärsyttää, kun kansioihin ei saa laitettua alikansioita ja koska haluan kansion kohteen kaikkien kuvien löytyvän sen kansiosta, niin esimerkiksi kolmen koiran yhteiskuvat saa laittaa kolmeenkin eri kansioon. Tämän lisäksi en tykkää yhtään Picasan ulkonäöstä.

Olin jo eilen tilaamassa kuvat.fin käyttäjätunnusta (koska rakastan sen ulkonäköä kaikin puolin), mutta en saa itseäni maksamaan 36 euroa vuodessa vain siitä, että voin lataa kuvat nettiin (varsinkin kun sen pystyy tekemään myös ilmaiseksi).

Tein sitten kompromissin. Tein Googleen uuden tunnuksen (oli muuten vaikeampaa kuin normaalisti löytää nimimerkki, mikä ei olisi jo käytössä) ja olen nyt vuorokauden melkein taukoamatta siirtänyt kuvia tuonne. Nyt kansiot ovat järjestyksessä päivämäärän mukaan ja yksittäisten eläinten kuvia pääsee kattelemaan tunnisteiden avulla. Tosin Petsiessähän noita on vielä helpompi selailla eläimen mukaan. Varsinkin nyt, kun tungin tunnukselleni myös kaikki äitini eläimet. Laatuhan ei ole mitä parhainta, mutta tuskinpa se ketään kiusaa – päivämäärän mukaan voi etsiä kyseisen kuvan Picasasta jos niin paljon häiritsee.

Uusi Picasa-albumini löytää täältä. Vaihdan linkin myös tuonne sivupalkkiin, että sen löytää myös tarvittaessa jatkossa.

Epäselvää on vielä mitä teen tuolle entiselle Picasa-albumille. Kuvia en pysty sieltä noin vaan poistamaan, kun tämänkin blogin suurinpiirtein kaikki kuvat ovat linkitetty sieltä. Joten kaipa ne on pakko jättää sinne ihmettelemään ja poistaa vaan sellaiset kansiot mistä ei pitäisi olla linkitelty kuvia.

0

Ihana syksy

Rakastan syksyä. Saa vetästä lämpöpeiton harteille ja juoda kannullisen teetä ilman että tukehtuu kuumuuteen. Pimeydestä en tykkää ja talvea suorastaan inhoan, mutta syksy on mulle parhain vuodenaika. Se jopa inspiroi kuvaamaan, koska mikä olisi kauniimpaa kuin ruskaloisto?

Alla on sekaisin eilisiä että tämän päiväisiä kuvia. Käveltiin äitin kanssa eilen kaksi tuntia metsässä ja iso niittykin tuli vastaan, jossa oli tarpeeksi valoa kameralle.

Ihanaa syksyä!




0

Haastettu!

Mut haastettiin ensimmäistä kertaa ikinä, joten tottakai siihen pitää tarttua innolla! Tämä ei ole niinkään eläimiin suunnattu haaste, mutta koska en jaksa jaaritella omasta elämästäni sen tarkemmin, niin otan vapauden tehdä tästä elukoihin suunnatun.

10 vuotta sitten…
Olin 9-vuotias lapsonen. Olin pari vuotta sitten saanut oman ensimmäisen lemmikkini Topi-marsun 7-vuotis synttärilahjaksi. Kai muitakin jyrsijöitä (gerbiilejä ja hamsteri) oli jo 10 vuotta sitten. Aatu, eli bologneseuros Citarican Alfredo Cee oli myös ehtinyt jo saada FIN MVA -tittelinsä ja olla isänä kahdeksalle pentueelle.

5 vuotta sitten…
Eli vuonna 2007. Äiti sai ajatuksen ottaa mulle oma koira. Kyllä, sen idea! Mä en edes ajatellut omaa koiraa, kun talossa oli jo valmiiksi Aatu ja Rici-schäfer oli tullut vuonna 2004. Pitkän rotumietinnän jälkeen taloon tuli Wanhan Purolan Halloween, eli musta snautserityttö Sade. Vaikka Saden papereissa lukeekin mun nimeni, niin Sadesta tuli kuitenkin kokonaan äidin koira.

En muista miten me päädyttiin ottaa myös meidän ensimmäinen kissa, mutta niin myös Monni-maatiainen tuli kuukausi ennen Sadea. Nämä lapsoset riehuivat pentuina tosi paljon keskenään, vaikka nykyään eivät toisistaan enää välitäkään. Myös Mörkö-kissa tuli joulukuussa 2007 Monnille kaveriksi.

Topi-marsu kuoli vanhuuteen kunnioitettavassa seitsemän ja puolen vuoden iässä. Se oli tosi kova paikka ja edelleen kaipuu marsuihin on kova.

3 vuotta sitten…
Vuosi 2009. Pidin henkisesti rankan peruskoulun jälkeen mitäänsanomatonta välivuotta ja otin todella rennosti. Tänä vuonna taloon tuli myös kolmas kissa Romeo ja siskon kissa Poju, koska ei tullut siskon omien kattien kanssa toimeen ollenkaan. Olin kokeillut myös paria kania Topin jälkeen, mutta mulle iskeneen allergian vuoksi jouduttiin kaneista luopumaan. Saivat kumpikin onneksi todella ihanat kodit.

1 vuosi sitten…
Olin omassa asunnossani Vantaalla aloittamassa lähihoitajakoulun toista vuotta. Meli ja Muusa olivat olleet vuoden ilahduttamassa arkea, mutta koirakuume oli kova. Sain päähäni kokeilla arkea 9 kuukautta vanhan kodinvaihtajaseropin kanssa, mutta sen aggressiivisuuden vuoksi jouduin palauttamaan sen. Tämä otti todella paljon koville, Eetu vaikutti todella ihanalta koiralta kaikin puolin, mutta hyökkäsi siskoni päälle varoittamatta ja tunsin etten ole tarpeeksi osaava omistaja sille.

Tuon jälkeen päätin etten enää kodinvaihtajia ota. Jos ottaisin koiran, niin ottaisin sen osaavalta kasvattajalta ja saisin sentään tietää suvusta ja sen terveystilanteesta. Aloin miettimään rotuja ja koska saksanpaimenkoirat ovat kuuluneet arkeeni pienestä lähtien, niin se oli tietysti se ykkösvaihtoehto.

Myös toinen kodinvaihtaja, eli Kite-kissa, tuli taloon ja lähti äidille tapeltuaan Melin kanssa kuukauden ilman tilanteen parannusta.

Kuluneena vuonna…
Alkuvuosi oli pelkkää jännitystä ja odotusta parin kasvattajan pentueiden suhteen. Odotin erästä hollanninpaimenkoirapentuetta Tianan pentueen lisäksi, mutta koska holskupentue ei toteunutkaan, niin kohtalo päätti puolestani ja taloon asteli Hellraiserin saksanpaimenkoira.

Kulunut vuosi onkin mennyt kunnon koiranomistajana olemisen opetteluun. Elämäntavat ovat kääntyneet päälaelleen (ehdottomasti positiivisesti!) ja arki on täyttynyt koirajutuista.

Keskeytin myös keväällä kouluni ja kesäkuussa muutin Orimattilaan. Damon tuli ilahduttamaan arkea ja riehumaan Tianan kanssa.

Eilen minä…
Makasin ja yskin sohvalla katsellen typeriä televisio-ohjelmia. Kirosin etteikö tämä hemmetin flunssa voisi jo loppua.

Tänään minä…
Yskin keuhkoni pihalle ja kiroan edelleen flunssaa. Tiana kaipaa treenausta ja kunnon lenkkejä ja minä vaan makaan enkä jaksa mitään. Suunnittelin kyllä kirjoittavani näistä äidin kissoista blogitekstin, mutta katsotaan jaksanko sitäkään.

Huomenna minä…
Luultavasti makaan koko päivän samalla lailla kuin nämä edellisetkin. Tosin pari asiaa on käytävä hoitaa kaupungilla oli kuumetta tai ei, blaah.

Ylihuomenna minä…
Toivottavasti terveenä jatkan arkea ja pääsen lähtemään täältä äidiltä eläinkatraani kanssa kotia.

Vuoden päästä minä…
Olen toivottavasti uuden alan koulussa tai töissä. Toivottavasti olen saanut Tianan kanssa paljon aikaiseksi, jotta alettaisiin olla lähellä BH-koetta ja ehkä jopa tokon alokasluokkaa.

Mä en jaksa haastaa ketään, joten jokainen halukas voi kopsata ja täyttää. 🙂

0

Koira kyllä tietää

Kävin tekemässä Tianalle 80 metrin suoran jäljen. Tuli vähän lyhyt, kun aamuruoka meinasi loppua kesken ja piti jättää maaliinkin palkinto. Tästä jäljestä jäi tosi epämääräiset fiilikset.

Ensinnäkin onnistuin hukkaamaan jäljen aloituskepin kokonaan. Joku oli vienyt mun löytämän ison kepin ja jouduin etsimään uuden, minkä paikkaa sitten en enää löytänyt ollenkaan. Tianaa ei mun säheltäminen haitannut, se löysi jäljen vaikkei mulla itselläni ollut siitä enää hajuakaan.
Jäljen löytymisen jälkeen tuo alkoi vetää kuin höyryjuna nenä maassa. Minä en tiennyt ollaanko enää jäljelläkään, mutta välillä maassa näkyvät nappulat paljastivat että koira kyllä tietää.

Kiire tuolla myös oli. Laitoin joka askeleelle ruokaa, mutta ei niistä kiinnostanut kuin muutamat. Liina venyi ja paukkui, kun tuo veti suoraan maaliin ja söi siellä sitten palkintonsa. Tähän täytyy mainita, että maalia ei kuitenkaan näkynyt millään lailla, että kyllä tuo nenä maassa sinne jäljesti.

Joten nyt oon taas kerran ihan ulalla miten mä jatkan. Tuntuu tosi turhauttavalta laittaa joka askeleelle ruokaa, kun ei tuo niitä edes syö. Kuitenkin se meni silloin ihan sekasin, kun kokeilin laittaa joka toiselle askeleelle. Se oli kuitenkin ainut kerta, joten onhan se voinut olla vain huonokin päivä.

Mun täytyy kuitenkin miettiä nyt tarkkaan mitä sitten. Kyllä mä niitä kulmia alan nyt kuitenkin ottaa mukaan, en vaan niin teräviä. Toi kuitenkin jäljestää niin tasaisesti nenä maassa, että mä en usko kulmien tuottavan tuolle hirveästi vaikeuksia.

Mutta mites se ruoka sitten? Pitäskö mun miettiä tuolle jotain vaihtoehtoja, laittaa vaikka leluja jäljelle? Tosin mä en usko senkään olevan parhain vaihtoehto tuolle leluhullulle, mä uskon että ensimmäisen lelun jälkeen ei jälki kiinnosta enää yhtään. Pitäiskö mun sitten laittaa vaikka lihapullia jäljen alkuun enemmän ja vähentää sitten jäljen loppua kohden ja maaliin sitten vaikka koko aamuruoka? Se voisi innostaa pysymään jäljellä, vaikkei koko ajan ruokaa olisikaan. Hmm, sitä voisi kokeilla seuraavaksi.

Menee miten menee, kyllä toi kuitenkin on tehty tähän lajiin. Jollain viisaammalla tuo olisi varmasti jo valmis kisoihin. 😀

0

Tianasta kasvoi nainen

Tianalla alkoi tänään ensimmäiset juoksut. Tai oikeastaan jo eilen, kattelin jo eilen illalla mitä ihmeen ruskeita pilkkuja makkarin lattiassa on, mutta laitoin ne Tianan kuratassujen piikkiin. Tänään ne olivat vaan lisääntyneet ja vessapaperilla pyyhkäisy toi varmuuden – mun pienellä tytöllä on ensimmäiset juoksut. Eihän tuo ole täyttänyt vielä edes kahdeksaa kuukautta. Tiedän kyllä että monilla alkaa heti puolen vuoden jälkeen, mutta jos mä jotain inhoan nartuissa niin juoksuja. Olisi voinut pantata noita vielä edes pari kuukautta, möh.

Kävin ostamassa eläinkaupasta juoksuhousut ja tajusin samalla kysyä liinojen perään ja niinpä 10 metrin liina tarttui mukaan. Jospa meidän jälkiharrastus alkaa ottaa kunnolla tuulta purjeisiin, kun ei enää tarvitse tuolla lyhyellä hihnalla säheltää!

Muiden koirien ohittaminenkin on nyt mennyt kuin vettä vaan. Olen jatkanut koirien ohi menemisestä imuttamalla eikä tuo enää nostele edes karvojaan. Jee!

0

Kissoja

Vihdoinkin jaksoin laittaa kameran laulamaan sisällä. Eli kuvia kissoista! Lisää löytyy gallerioista.

IMG_5889p

IMG_5903p

IMG_5807p

IMG_5775p

IMG_6008p

IMG_5982p

0

Ei mikään mukava aamu

Päivä ei ole alkanut hyvin. Herätessä pää oli räkää täynnä ja nenä tukossa, olin eilen unohtanut taas kerran ottaa pillerin – mikä ei todellakaan ole mun tapaista, en ymmärrä mistä nää unohtelut on alkanut.

Päätin lähteä Tianan kanssa uudestaan pellolle, mutta sekin meni ihan plörinäksi. Tein ihan tahallani tosi vaikean jäljen, jotta näen tuon tason ja mistä jatketaan. No, tuota ei jostain syystä jäljestäminen kiinnostanut tänä aamuna yhtään. Ensimmäiset ruuat syötyään alkoi leikkimään kepillä, millä merkkaan jäljen aloituksen. Siinä seisottiin ja ihmeteltiin hetki, kunnes näytti että vihdoin se nenä menee maahan. Ennen ensimmäistä kulmaa tuo kuitenkin kadotti innostuksen sekä jäljen eikä kumpaakaan enää löytynyt. Seilailtiin siinä sitten pitkin peltoa ja välillä vähän ruokaa löytyi, mutta enemmän ilmavainulla. Luovutin.

En tästä lannistunut, vaan tein viereiselle pellolle tosi helpon jäljen. Ruokaa melkein joka askeleelle ja vain pari kulmaa ja loppuun vielä pallon motivoimaan. Huonosti meni silti. Ruoka ei kiinnostanut yhtään eikä siispä myöskään jälki ja taisi unohtaa, että otin pallon mukaan. Käskin jäljelle ja etsimään palloa, mutta tuo vaan pyöri ympyrää ja veti joka ilmansuuntaan vuoron perään. Luovutin jälleen.

Tiana meni irti päästyään suoraan jäljen aloitukseen ja aloin kattelemaan, että nytkö se sitten yksinään alkaa seuraamaan jälkeä, mutta turha toivo. Lopulta etsi rakkaan pallonsa ilmavainulla ja sai samalla vähän ruokaa nassuunsa.

Suurin osa aamuruoasta jäi sitten pellolle. Eiköhän me nyt pidetä muutaman päivän tauko ja teen loppuviikosta tuolle pelkkää alkutreeniä. Ruokaa joka askeleelle ja lisätään vaan matkaa. Kulmia alan tekemään sitten, kun tuon jäljestys vaikuttaa tosi varmalta. Tosin vetihän se kulman tosi hienosti eilen pallonmetsästyksessäkin, mutta mieluummin silti liian helppoa kuin liian vaikeeta, niin ainakin innostus pysyy kummallakin!

Taitaa myös mörköikä ellei ihan murkkuikäkin olla tuloillaan, sillä alkoi yllättäen huutamaan kahdelle eri mummolle ja KIVIKASALLE. Sisällä on myös alkanut haukkumaan yhtäkkiä äänille, mitä en tietenkään itse kuule ollenkaan.

Jos jotain hyvää pitää löytää tästä aamusta, niin yksi koira tuli vastaan ja sen ohi mentiin imuttamalla täysin hiljaisesti karvat alhaalla. Jee!

0

Ensimmäinen peltojälki

Käytiin me se peltojälki tekemässä. Aloitin helpolla, 30 metriä suoraa, ja liian helpoksi se Tianalle osoittautuikin. Tuo veti sen parissa minuutissa ilman mitään ongelmia. Yhdessä vaiheessa olin varma, että nyt mennään vähän väärään suuntaan, mutta eipäs mentykään – koira oli täysin jäljellä, mä vaan olin kävellyt vähän vinoon yhdessä kohtaa.

Tuo osoittautui liian helpoksi, niin päätin tehdä vielä leikkimielisen pallonmetsästyksen. Ruuat lähti edellisellä jäljellä, joten en odottanut tästä yhtään mitään. Leikillä vaan, onnistuu tai ei. Laitoin Tianan taas kiinni ja kävelin viemässä pallon pellolle. Tein yhen suoran kulman. Matkaa en mitannut, mutta veikkaisin jotain 50 metriä.

Eipä tuossakaan mitään ongelmia ollut, Tiana veti kuin höyryjuna nenä koko ajan maassa. Kulman kohdalla vähän pää nousi, mutta ilman ongelmia löysi jäljelle ja pallo löytyi nopeasti.

Tämä meni niin hyvin, että seuraavassa vedän tasoa paljon korkeammalle. Matkaa noin sata metriä ja kulmia, saas nähdä onnistuuko sitten niin helposti. Mun täytyy myös alkaa opettamaan tolle keppien ilmaisua, sitä ei olla edes vielä aloitettu. Tällä ei kuitenkaan mikään kiire ole, kun kisoihinhan me ei päästä ennen kuin BH ollaan suoritettu ja siihen tavoitteeseen kestää vielä tovi.

0

Lapset leikkii

0

Taking pictures is savoring life intensely, every hundredth of a second.





Loppuun vielä upea kuva puolivuotiaasta Tianasta (otettu 6.8.), jonka Linda asetteli ja mä painoin Lindan kamerasta nappulaa.

Mikä on sun suosikkisi?

0
Older posts

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑