Kite kaapissa nukkumassa karkureissun jälkeen.

Kyllähän tuli pelästyttyä. Isäni kävi kaverinsa kanssa laittamassa mulle hyttysverkot ikkunoihin viime viikolla kissojen takia. Kehikkoa ei pystynyt tekemään, joten piti turvautua molemmin puoleiseen teippiin. Eihän se verkko sellaisella kauaa pysy, mutta tietysti unohdin tämän seikan viime yönä uneliaana, kun kävin laittamassa ikkunan sepposen selälleen kuumuuden vuoksi.

Noh, heräsin sitten puoli seitsemän tänä aamuna ja katsoin kelloa että onpas vähän. Samalla nään sivusilmällä kuinka Meli hyppää ikkunasta sisään. Siinä vaiheessa tuli pelko. Muusa nukkui onneksi vieressä, ihmettelen kylläkin miten se ei ollut ensimmäisenä pihalla – parhaiten se siellä viihtyy mun kissoista.

Kiteä ei kuitenkaan ollut missään. Pelästyin ihan hirveästi ja otin Tianan hihnaan ja lähdin pihalle etsimään. Ei tulosta, ei näkynyt vilahdustakaan oranssista kissasta. Loppujen lopuksi tulin takaisin sisään ja hain kuivamuonapussin kaapista. Menin heiluttamaan sitä pihalle ja huutamaan Kiteä ja yhtäkkiä se tulikin jostain puskemaan jalkaa.

Kiitin luojaa (joka on btw vähän tekopyhää kirkosta eronneena) ja nappasin kissan kainaloon ja juoksin äkkiä sisälle. En tiedä yhtään mitä olisin tehnyt, jos tuo ei olisi tullut takaisin. Kitehän ei ole koskaan tietääkseni ollut ulkokissa, joten en usko sen olisi osanneen varoa autoja ja talon vieressä kulkee vielä kohtalaisen vilkas autotie.

Tulihan pelästyttyä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.


Loppuun vielä kuva, mistä näkee ettei Meli kovinkaan paljon enää Kiteä vihaa (sänkyvaatteista en myönnä mitään, kaikki muut oli pesussa!).

0