Month: maaliskuu 2012

Lisää kuvia

014p-001

035p

012p

018p

0

The evening star is shinin’ bright. So make a wish and hold on tight. There’s magic in the air tonight, and anything can happen.

Tässä on Tiana, reilu 7-viikkoinen saksanpaimenkoiratyttö Hellraiser Kalina. Pikkuprinsessa muutti perheeseen torstaina, joten olen jälleen koiraihminen ihan omasta takaa. Tämä ei sentään ollut herätepäätös, vaikka siltä voi tuntuakin, sillä alustavaa varausta olen tehnyt neidistä jo viime syyskuussa. Mähän olen elänyt koko elämäni koirien kanssa ja vaikka vannoin etten ota huiskuhäntää yksin muutettuani, niin tulihan se koiraikävä kuitenkin nopeasti.

Suunnittelin ottavani aluksi sekarotuisen ja viime kesänä otinkin erään 9 kuukautta vanhan sekarotuisen kodinvaihtajan luokseni. Se osoittautuikin hyvin aggressiiviseksi (puri siskoani ja yritti raivoisasti hyökätä tämän kimppuun ilman mitään syytä) ja pelkäsi kaupungin hälinää. Jouduin palauttamaan sen entiselle omistajalleen ja päätin, että jos koira tulee, niin se tulee sitten kunnon kasvattajalta ja hyvistä vanhemmista.

Sen jälkeen aloin miettimään rotua. Perheessäni on ollut aina saksanpaimenkoiria ja schäfer on aina ollut minulle se ykkösrotu, mutta mietin onko minusta kuitenkaan kouluttamaan niin aktiivista palveluskoiraa. Näyttelylinjainen ei tullut kuuloonkaan, en kestä katsoa niiden rakennetta. Eli jos se saku olisi, niin sen olisi oltava hyväluonteinen ja suoraselkäinen. Aloin miettimään kuitenkin muita, ns. ”helpompia” rotuja ja vaihtoehdoiksi jäi pinseri ja hollanninpaimenkoira.

Hollanninpaimenkoiran haluan vain yhdestä tietystä kennelistä, joiden koirat on kunnon harrastuskoiria. Loppujen lopuksi luonne ei siis eronnut kauas siitä sakusta. Sitten aloin miettimään, että jos kerran olen valmis panostamaan koiraan, niin onko mun järkeä alkaa etsimään kakkosvaihtoehtoa vain sen takia etten ole varma osaanko tarpeeksi hyvin. Mulla on teoriaa paljon koulutuksesta ja tiedän suunnilleen miten opetetaan mikäkin asia ja pidän lemmikkini hyvin. Eli vaikka taloon astelisi dobermanni, niin tiedän tekeväni kaikkeni sen eteen ihan sen takia, että tiedän olevan pakko.

Eli aloin sitten kuitenkin käymään sakukenneleitä läpi ja päädyin Hellraiseriin. Siellä oli tulossa tänä vuonna mahtavista vanhemmista pentue, ja otin yhteyttä. Minulla oli myös se holskukennel viimeiseen asti vaihtoehtona, mutta sen pentue ei onnistunutkaan. Sitä ennen minulla oli suorastaan kriisi, kun en osannut päättää kummasta otan, jos molemmat pentueet toteutuu. Holskupentue ei kuitenkaan toteutunutkaan ja sakupentue toteutui, joten kohtalo päätti puolestani. Kävin katsomassa sakupentuja että vanhempia ja rakastuin vanhempiin (ja pentuihin tietysti) täysin. Keltaisen pannan omaava viliskantti iski pennuista eniten ja niin se lähti mukaani viime torstaina.

Tianan nimi tulee Disney-prinsessasta, koska toi on aika prinsessa luonteeltaan. Pitäisi koko ajan olla vaan sylissä eikä lattialla ole yhtään niin kivaa kuin sängyllä tai sohvalla. Olen alkanut ehdollistamaan tuota jo naksuttimeen ja tulevaisuudessa tähdätään BH-kokeeseen. Sitä ennen pitää vaan kerrata säännöt kunnolla… Harrastuksista minua kiinnostaa pk-jälki ja -haku, mutta aletaan ainakin tokoilemaan. En tiedä onko minusta ihan kisakentille, minulle tärkeintä on se, että koira saa tarpeeksi aktivointia. Toistaiseksi opetellaan vaan perusjuttuja ja katotaan minne päin tästä aletaan menemään.

Alan siis Tianan johdosta päivittelemään kissojen kotisivuja ja tätä blogia koiraystävälliseksi. Pitää keksiä sopivampi nimi ja vaihtaa blogin ulkka.

0

Kattihaaste #12: Pentukuva

Tällä kertaa kattihaasteena on pentukuvat ja niitähän riittää aivan liiaksi. Valitsen parhaimmat tähän.

Tässä ensimmäiset kuvat neideistä. Melin kuva on otettu sen kasvattajalla, neiti oli tuolloin vasta 9 viikkoa. Muusan kuva on otettu kännykällä kotimatkalla junassa, siitä johtuu hirveä laatu.

Meli löytyi netin kautta, tarkemmin Apulasta, ja on täältä Vantaalta myös. Muusa tuli kaverin kautta, joka kertoi koiransa kasvattajalla olevan kissanpentuja. Olin ensimmäinen ottaja, joten sain valita omani ensimmäinen. Meli on ollut sylivauva tulostaan asti, joten valitsin riesuimman ja itsenäisimmän. Ei se ihan niin mennyt, Muusastahan tuli jopa enemmän sylivauva kuin Melistä…


Tytöt ensimmäisinä päivinä kotona.

Ja sitten vähän isompina.

0

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑