Year: 2011 (page 2 of 3)

Milka käymässä


© Anni T.

Ystäväni tuli vähän aikaa sitten koiransa Milkan kanssa kyläilemään muutamaksi viikoksi. Kissat eivät koirasta hirveästi välitä vaan antavat tassua, jos tunkee pitkän kuononsa liian lähelle. Eipä Meli kuitenkaan tänään välittänyt, vaikka Milka päätti kömpiä viereen sohvalle.

0

Kissakuvahaaste 155: Pöytä

Pitkästä aikaa osallistutaan kissakuvahaasteeseen! Aiheena tällä kertaa pöytä, ja onko se kielletty paikka vai ei. No, meillähän ei ymmärretä sanaa ”ei” ja muutenkin tuo keittiön pöytä on noiden ainoa paikka ulos tähystämiseen, joten hyppikööt kuinka paljon lystäävät.

0

Vappu tuli ja meni

En viitsi enää lupailla tiheämpää päivitystahtia, kirjoitellaan sitten kun huvittaa. Mutta nyt teemana on parin viikon takainen, suomalaisten perinteinen viinabilepäivä, eli vappu. Itse pidin pikkuiset pirskeet kaksiossani muutamalle ystävälleni, joiden mukana tuli myös kolme koiraa: Nita ja Noomi sekä Taika. Kissojen alkuhämmennyksen lievettyä eivät ne hirveästi piskeistä enää välittäneet, vaikka pitivät välimatkan suurena.

Ei vapussa sen ihmeempää kissojen osalta, mutta saatte kuvia katseltavaksi. Yhtäkään kuvaa en ole itse tällä kertaa ottanut, joten kaikki alla olevat on Anni Teen käsialaa.

Mitäs muuta… En olekaan tainnut kertoa Muusan sterilisaatiosta, jossa se kävi 15.4.. Kaikki meni leikkauksen osalta hyvin, ja haava on parantunut ongelmitta. Kauluria tai sukkapukuja ei tälläkään kertaa saatu mukaan, joten elämä jatkui suurinpiirtein normaalina jo samana iltana.

Ellei Meli olisi päättänyt olla tuntematta Muusaa. Muusassa oli niin hirveä eläinlääkärin löyhkä pari päivää, että Melineiti ei yksinkertaisesti suostunut uskomaan saman kissan tulleen takaisin. Pari päivää leikkauksesta oltiinkiin siis takaisin alkupäivissä: Meli murisi ja sähisi ja löi tassullaan, ja Muusa yritti olla välittämättä. Toipilas pääsi pariksi yöksi nukkumaan mun kanssa kahdestaan makkariin, kun en uskaltanut noita jättää kahdestaan yöksi. Vain pari päivää se kuitenkin taas kesti, ja nyt ollaan taas kuin ei olisi mitään tapahtunut.

Kissanhiekoista sen verran, että luovuin lopullisesti Rainbown paakkuuntuvasta hiekasta. Kissafoorumeilla on niin hirveästi hehkutettu Ökoplussaa, eli puupohjaista, mutta paakkuuntuvaa, hiekkaa.

Olen Ököä käyttänyt nyt reilun kuukauden, ja olen todella tyytyväinen. Hiekkasotkut vähenivät kerralla, enää ei tarvitse lakaista hiekkoja kuin laatikon ympäriltä. Puun haju on myös miellyttävä, vaikka hiekka voisi kuitenkin sitoa muut hajut paremmin. Ei pöllyä paljon, joka näin allergikolle on todella tärkeä ominaisuus. Mikä parhainta, tuo paakkuuntuu yllättävän hyvin. En olisi uskonut hyvää paakkuuntumista tuollaiselle puulle, mutta kyllä se vaan toimii. Hintakaan ei kirpaise yhtään, se tulee itseasiassa halvemmaksi kuin Rainbow. Joten en kyllä vaihda enää pois Ököä!

Nyt on siis löydetty number one hiekka, molemmat tytöt käytetty eläinlekurissa leikeltävänä, ja vatsaongelmatkin tainnutettu kokonaan. Vatsaongelmat lähtivät niinkin yksinkertaisella asialla kuin raa’alla kanalla. Voin kummallekin antaa melkein mitä vaan sapuskaa, kunhan saavat myös raakaa kanaa päivän aikana, eikä löysäilyä ole enää näkynyt. Olen tosi iloinen, että pystyin palaamaan takaisin Carnyyn. Tällä hetkellä nuo syövätkin pääosassa Carnya ja raakaa kanaa, välillä turvottelen myös loppuja kuivamuonia (Felidae Chicken & Rice) tuolta kaapista.

Ruokatilanne on siis toistaiseksi aika hyvä, vaikka hampaiden tilanne onkin vähän mietityttänyt. Sain kuitenkin tänään haettua ensimmäistä kertaa kanansiipiä, ja Muusa ainakin vetää innoissaan. Meli ei ole vielä koskenut, mutta uskon että jos se innoissaan järsii ruokaryhmän tuoleja, niin eiköhän kanansiipeäkin. Luulisi ainakin maistuvan paremmalta!


Siipi se on, vaikka kalalta näyttääkin.

Eli toistaiseksi kaikki on hyvin kissojen elämässä. Muusan turkki tuntuu lentävän ilmaan, mutta keväiseen karvanlähtöön sain onneksi avuksi halppisfurmiksen. Äitini osti sen aikaa sitten itselleen, mutta tykkää enemmän tavallisesta harjasta, joten käydessäni äitienpäivänä kotikotona otin sen itselleni.

Ei kai tässä sitten muuta raportoitavaa. Sen voisin vielä paljastaa, että itselläni kasvaa koirakuume jatkuvasti…

0

Uusia ruokakokeiluja

Kyllä, taas! Märkäruoka on nyt pysynyt kokonaan Carnyssa, olen jättänyt Feline Portat kauppaan (sen hinnan vuoksi, olenhan pihi opiskelija). Kokeilin siis totuttaa kissat uudestaan Carnyyn, ja onneksi onnistuin siinä. Vatsat ovatkin nyt pysyneet erinomaisena Carny Kittenillä, aikuisten kattien ruoka vähän pehmittää, mutta muuten on sekin ok. Ostan mielummin aikuisten ruokaa, koska niitä saa 400 gramman purkeissa = kilohinta pienempi. Nuo kuitenkin ovat jo sen verran isoja, että mielestäni voivat alkaa pikkuhiljaa aikuisten ruokaa maistelemaan.

Kuivamuonaa ei kuitenkaan olla vielä löydetty, jos edes löydetään. Luulin onnistuneeni Felidaen kanssa, mutta Melin maha alkoi valittaa Hill’sin lähdettyä seasta. Muutama päivä sitten kokeilin tuota uudestaan, ja veti molemmat ruikulle. Siispä luovutan taiston ja raahaan tuon reilun 3 kilon säkin äidin kissojen syötäväksi.

Olen päätynyt kaikenmaailman ruokakokeilujen jälkeen siihen teoriaan, että Melillä on kananmuna-allergia. Tuossa Hill’sin i/d -ruuassa ei ole kananmunaa, ja se kävi hyvin. Olen kokeillut myös Hill’sin tavallista ja Almo Naturen eläinkauppamuonaa, ja ne molemmat kelpasi ruikkupepuille. Noissa kaikissa on kuitenkin lihaprosentti niin syntisen pieni, etten näe noiden syöttämisessä mitään järkeä – mielummin vaikka pelkkää märkäruokaa.

Kaapissa on vielä totutusta odottamassa Ziwi Peakin munaton muona. Kokeilin antaa tuota jo suoraan, mutta veti vatsat kunnolla sekaisin, joten seuraavalla kerralla aloitellaan rauhallisesti. Tuo vaikuttaisi kaikin puolin erinomaiselta ruualta, joten täytyy toivoa, että saisin tuon totuttetua pikkuhiljaa. Jos tuokaan ei tuota tulosta, niin sitten lyön hanskat tiskiin ja jätän kuivamuonan ostamisen muille.

0

Leikkauksen jälkeisiä kuulumisia

Taas vierähti kuukausi, hupsista keikkaa! 😀 Eipä tässä ole mitään ihmeempiä tapahtunutkaan, ellei Melin sterilisaatiota oteta lukuun. Samalla tuli hoidettua vihdoinkin se tehosterokotus, mikä jäi hoitamatta syksyllä näiden ripuloinnin vuoksi.

Tytön leikkaushaava on parantunut hyvin eikä siitä enää edes huomaa, että sille on jotain tehty. Pelkäsin siis ihan turhaan! Pari tuntia sain odotella, että sain kissan viedä kotiin. Sillä välillä tuli ainakin liikuntaa, kävelin nimittäin koko pari tuntisen ympäri Vallilaa ja kävin McDonaldsissa juomassa kahvit.

Huomenna täytyy varailla leikkausaika Muusalle. Pikkuinen aloitti kiimansa heti Melin leikkauksen jälkeen ja tänään alkoi myös merkkailu. Kaksi kertaa olen saanut tänään sänkyvaatteet pestä, enkä inhoa mitään niin paljon kuin pestä kusisia sänkyvaatteita. Olisin vain toivonut, että olisin säästynyt merkkailulta kokonaan. Olisin halunnut viedä Muusan leikattavaksi vasta keväämällä, kun lämpömittari näyttää reilusti plussaa.

Mutta ei mahda mitään, ainakin pääsee tuonkin kiimoista kertaheitolla eroon. Täytyy vaan toivoa, että kaikki menee yhtä hyvin kuin Meliain kohdalla.

0

Pelottava perjantai

Jos sitä vähän aktivoituis taas tämän blogin kanssa, kun on jotakin kerrottavaakin.

Meliailla on nimittäin huomenna suuri päivä: katti pääsee leikkauspöydälle sterilisoitavaksi. Olen saanut sen kahden viikon välisistä kiimoista ihan tarpeeksi, joten huomenna vihdoin lähtee köyhän opiskelijan rahat. Tuolle annetaan rokotus samalla, joten sitten on vihdoinkin se tehostekin hoidettu. Seuraavana potilaana Muusa, mutta se ei ole onneksi vielä alkanut kurisemaan!

Minulla itselläni on aika epämääräiset tunteet tuon leikkauksen kanssa. Jos kaikki menee hyvin ja sujuvasti, niin molempien elämä helpottuu huomattavasti. Kuitenkin mua pelottaa itse leikkauksen sujuminen, siinähän on aina omat riskinsä. Tunteita nostattaa myös julkisilla kulkeminen: saanko nukkuvan kissan kotia lämpimänä ja mahdollisimman nopeasti? Pakkasta ei pitäisi huomenna hirveästi olla, mutta reilu kymmenenkin on kissan kannalta ihan tarpeeksi.

Ajatellaan, että leikkaus ja tulomatka sujuvat hyvin. Mites sitten se hemmetin kauluri, jota pitää pitää 10 päivää leikkauksen jälkeen? Voin jo kuvitella miten Meliparka on ihan kauhuissaan sen kanssa. Sukkapuku kuulostaa paljon paremmalta, mutta mistäs sellaisen tähän hätään löytää?

Tekisi mieli jäädä ensi viikolla kotiin vahtimaan kipeää kattia, mutta itselläni on menossa nyt neljäs antibioottikuuri tänä talvena ja lomapäiviä on otettu sairastumisen vuoksi niin paljon, ettei oikein voisi enää olla koulusta pois.

0

Kissakuvahaaste 149: Hiiri/hiiret

Me ollaan laiskoteltu oikein olan takaa kissakuvahaasteen kanssa, mutta nyt meinasin osallistua. Vanhoilla kuvilla tosin jälleen, jotka kuitenkin avautuvat oikeaan kokoonsa niitä klikatessa.

Niin kuin kuvista näkyy: Meli ainakin tykkää hiiristä.

0

Funny Cats

Täytyy jakaa tämä video, nauroin niin paljon tätä katsellessa!

0

Tylsyyden tappoa

Niin siinä sitten kävi, että minäkin innostuin yrittämään temppujen opettamista kissoille. Tällä hetkellä kokeilun alla on ollut Muusa, joka mielummin repisi Applawsin raksut kotkan kynsillä käsistä kuin miettisi mitä pitää tehdä saadakseen niitä. Mutta en luovuta! Kyllä minä tuon harmaan harmin vielä istumaan saan käskystä, saatte vielä nähdä.

Äsken kävin hakemassa 3,6 kiloa Felidaen kana & riisi kuivamuonaa noille herkkävatsoille. Ja eilen kahden kilon Hill’sin i/d raksupussin, koska a) Felidae pitää totuttaa b) i/d loppui. Ja kaapissa on vielä tuo kahden kilon Applaws pussi, joka on noille liian vahvaa (tosin käy hyvin treenailuun, kun ei tule annettua niin paljoa kerralla). Noiden lisäksi löytyy vielä 400 gramman Hill’sin herkän kissan raksupussi, koska luulin tuon Felidaen tulemiseen menevän paljon kauemmin (tilasin Feliä erikseen Megaeläimestä). Eli mitäs tämä kaikki nyt tekee? 8 kiloa kuivamuonaa.

Kuivamuonan lisäksi kaapista löytyy seitsemän 400 gramman Feline Porta sensitive ruokaa ja kaksi Carny-purkkia, jotka ovat jääneet syksyltä. Eli kissoilla on nyt tällä hetkellä 11,2 kiloa ruokaa. Eiköhän me näillä vähän aikaa pärjätä. 😀

Nyt voisi testata josko 50mm ja salama toimisi tässä valossa. Aika huonolta näyttää, mutta tekee mieli kuvailla, joten kokeillaan ja nähdään.

0

Kuvia joululta

Kuvat tulevat nyt kuukauden myöhässä, mutta näiden laatu läpäisee just ja just mun julkaisukynnyksen, joten ette ole menettäneet mitään.

Olimme kissojen kanssa joulun äidilläni Mäntsälässä, ja koska myös siskoni tuli samalla kyydillä kissoineen, niin kissoja oli yhdessä talossa 8. Ihmeen hyvin kaikki tulivat toistensa kanssa toimeen, Meliai hieman liikaakin: neidillä osui kiima juuri joululle, ja äidin kastraattipojat innostuivat. Touhu menikin sitten siihen, että jouduttiin neidit erottamaan halukkaista pojista.

Kuvat saa oikeaan kokoon painamalla kuvan kohdalla oikeaa hiirinäppäintä ja valitsemalla ”näytä kuva”.


Rici tykästyi Muusaan, mutta Muusa ei oikein tykästynyt isoon saksanpaimenkoiraan. Myös Rontissa oli ihmettelemistä!


Vasemmalta: Monni, Poju ja siskon kissa Rontti.


Vasemmalta: Sade, Rici ja Aatu.

Kuvista puuttuu Mörkö ja Ukkeli -kissat, joista ei tullut kuvia otettua. Ukkeli on sen verran arka, että pysytteli mielummin omissa oloissaan varjoissa ja Mörkö ei vain tainnut linssin eteen osua.

0
Older posts Newer posts

© 2018 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑


Fatal error: Allowed memory size of 41943040 bytes exhausted (tried to allocate 12288 bytes) in /home/sateinen/public_html/blogi/wp-includes/Requests/Cookie.php on line 458