Month: elokuu 2011

Aktivointia ja namia

♫ Kidneythieves – Zerospace

Molemmat tytöt rakastavat kuivamuonaa ja tekevät sen eteen melkeinpä mitä tahansa. Yksi syy tähän intohimoon voi olla se ettei nuo saa sitä kuin harvoin nameina. Ihan ruokana ne saa sitä vain turvotettuna eikä se silloin tietenkään ole niin hyvää.

Muistin äidillä ollessa, että jossakin siellä pitäisi olla vanha kissojen aktivointipallo tallessa. En muista mistä sen olen saanut vai kenties ostanut, mutta äidin pojat eivät siitä ole koskaan innostuneet, joten toin sen tytöille. Kokeilin sitä jo Mäntsälässä, ja Meli sitä pyöritteli jo siellä innoissaan. Muusaa ei siellä tuo kiinnostanut.

Eilen laitoin pallon täyteen Golden Eaglea ja molemmat pyörittelivät sitä innoissaan. Muusallakaan ei kauaa mennyt, kun tajusi mitä pitää tehdä muonaa saadakseen ja nopeasti se pallo olikin tyhjä.

1

Pienemmän prinsessan synttärit


Muusakin täytti 29.7. vuoden, harmi etten ole kaiken tohinan keskellä ehtinyt synttäripostausta ennemmin tekemään.

Lahjaksi harmaa veijari sai saman paketin kuin Meli kuukausi sitten, eli uuden ruokakupin ja leluhiiren.

044p

Parhain synttärilahja Muusalle oli kuitenkin se, että äiti sai kissojensa ulkotarhan valmiiksi ennen kuin me ehdittiin lähteä takaisin kotiin.

Melikin tajusi ulkotarhan ihanuuden.


0

Taas kolmistaan

Paljon on tapahtunut heinäkuun alun jälkeen. Lähdettiin Mäntsälään kotipaikkaan ja neljän kollipojan luokse kolmeksi viikoksi, ja siellähän sitä tapahtumaa riitti. Kaikki kissat tulivat toimeen ilman tappeluja, Meli vain pisti poikia ojennukseen sähinällä ja kynsillään, ja Muusa vältteli poikien liian lähelle menemistä.

Kite taas oli kuin kotiansa olisi mennyt, ja niin se loppujen lopuksi menikin. Meli ei suostunut Kiteä sietämään äidilläkään yhtään sen enempää kuin täällä ensimmäisten viikkojen aikana, vaan aina vaan antoi pelkkää sähinää ja murinaa, jos tuli lähelle. Aina kun Kite yritti leikkiä, Meli huusi kuin sikaa tapettaessa. Ei kivaa siis kummallekaan.

Punainen poika löysi kuitenkin leikkikaveria kaikista neljästä pojasta, jotka kaikki ottivat sen ongelmitta vastaan. Jopa Monni tykästyi Kiteen, vaikka se ei ole koskaan pitänyt muista kissoista kuin Melistä (ja Meli pitää jostain syystä Monnista) ja siskon kissasta Rontista. Ainoastaan Mörkö meinaa Kitelle näyttää vähän kaapin paikkaa, mutta kuten allaolevasta kuvasta näkyy, ei näytä sitäkään hirveästi pojan läsnäolo haittaavan.

Kaikista parhaimman kaverin Kite sai kuitenkin Romeosta, jonka kanssa se riehui kunnolla.

Näin Kite sitten jäi Mäntsälään, ja minä palasin Vantaalle vain tyttöjen kanssa. Itkuhan siinä meinasi tulla, mutta olen aidosti sitä mieltä ettei Kite voisi tulla onnelliseksi täällä. Se tarvitsee niin paljon energiaa ja leikkikaveria, eikä sillä olisi täällä kerrostalokaksiossa mitään muuta tekemistä kuin varoa tyttöjen kynsiä ja repiä kirjahyllyn kirjoja. Mäntsälässä sillä on sentään neljä kaveria, joiden kanssa saa painia isossa omakotitalossa ja purkaa energiaansa. Jos tuo Meli sietäisi sitä yhtään enempää, niin eiköhän sen energiaa olisi voinut purkaa vaikka aktivointilautaan tai valjaiden kanssa ulkoiluun, mutta koska tuo pieni känkkäränkkä ei yksinkertaisesti suostu sitä sietämään, niin parempi kaikkien kannalta näin.

Melin luonteen tiedostaen ainakin tiedän, että jos tulen joskus vielä kolmatta kissaa ottamaan, niin se on oltava pentu. Alunperinhän ajattelin pelastavani löytöeläintalosta jonkun kissaparan, mutta tämän jälkeen en todellakaan. Eiköhän se seuraava kissa ole joskus vuosien päästä devon rex, mistä olen haaveillut jo varsin kauan.

0

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑