Month: kesäkuu 2011

Hiirulaisia ja kanansiipiä

Ahkeroin! Eli otin kameran käteeni ja yritin innostaa vähän noita lahnoja, miksikä myös kissoiksi kutsutaan, liikkeelle. Tai itseasiassa yhtä lahnaa, eli Kiteä, kun mulla on siitä hävettävän vähän kuvia ja tarvisin jotain materiaalia blogin ja kotisivujen uudistamista varten.

No okei, tuli Muusastakin otettua pari kuvaa.


Meli ei muuta tehnyt kuin nukkunut, niin siitä ei tällä kertaa saanut mitään julkaisun arvoista kuvaa.

On mulla tällä kertaa muutakin kivaa kerrottavaa, eli ihkuttelen taas kerran ruuasta! Kävin eläinkaupassa ostamassa tytöille kanaa pitämään vatsat kunnossa, ja sieltä lähti kanamassan lisäksi kilo kanansiipiä ja kolme pakastehiirtä koossa fuzzy (myyjä kylläkin selitteli fausteista, mutta googlettelun perusteella ne voisivat olla fuzzyja). Noiden lisäksi ostin pussin Golden Eagle Holisticia, kun Felidae on loppupuolella. Enhän mä kuivamuonaa yleensä anna kuin nameina ja satunnaisesti märkäruuan loppuessa turvotettuna, mutta eipähän lopu ihan heti. Vaikka onhan tuolla Ziwi Peak pussikin syömättömänä…

Takaisin kanaan. Kitelle ei ole kelvannut ainakaan toistaiseksi kanamassa yhtään (ellei sitten syö aina öisin, kun ei ole muutakaan kupissa), mutta laitoin Muusaa varten sulamaan kanansiiven ja ei mennyt aikaakaan kuin KITE vei sen tiskialtaasta. Se veti siiven nassuunsa alta aikayksikön eikä jäljelle jäänyt kuin pienen pieni luunpala. Tästä olen toooosi iloinen, koska mulle on tärkeetä syöttää kissoille myös raakaa lihaa ja on tosi hyvä, että Kitelle kelpaa sentään jotain. Syö se kaupan jauhelihaakin, mutta siivistä saa hampaatkin töitä. Kunpa vaan Melikin tajuaisi niiden ihanuuden…

Hiirten suhteen olin tosi epäilevä, kun olen niin paljon nähnyt juttua nirsoilevista kissoista niiden suhteen. Kite tietysti niille nyrpisteli, mutta Meliä sentään vähän kiinnosti. Jos olisin antanut aikaa, niin tiedä vaikka olisi syönytkin. Meinasi kuitenkin alkaa leikkimään ennemminkin. Muusa taas vetäs mahaansa kaikki kolme. Se kun ensin haisteli vähän ensimmäistä hiirulaista ja uskalsi maistaa, niin sen jälkeen se näytti samalta kuin minä Maraboun minttukrokantti -suklaalevyn ääressä. Yhtä nopeasti se kaikki hiiret vetikin kuin minä suklaani, hahaha.

Kalliita hiiret kieltämättä ovat, mutta voihan noita aina satunnaisesti ostaa Muusalle herkutteluksi. Hyvä kuitenkin ettei rahat menneet hukkaan!

0

Tilannepäivitystä

Kuvia ei valitettavasti ole antaa (koska olen laiska), mutta tilanne on kissojen kesken parantunut huomattavasti. Kite on jo leikkinyt vähän Melin kanssa, ja ainoa sähisijä on enää Muusa. Muusakin kyllä jo haistelee ja on selvästi utelias, mutta taitaa tyttöstä vähän vielä pelottaa vieras poika. Ärinät ovat kuitenkin loppuneet melkein kokonaan, ja Kite kiertää kämppää uteliaana.

Vähän se vielä aristelee tyttöjä ja koiraa, mutta uskon viimeisetkin arkailut lähtevän viimeistään ensi viikolla, kun kämppä rauhoittuu täysin Milkan palatessa takaisin Lahteen Annin kanssa. Ei tuo kuitenkaan enää edes pelkää koiraa, ihan puskee ohi mennessään. Milka haluaisi vain niin paljon leikkiä, ja kissoja sen pitkän kuonon tökkiminen ärsyttää.

Kaikin puolin tilanne näyttää kuitenkin siltä, että olisi kotisivujen ja tämän blogin uudistuksen aika. Uusi nimi (koska Meliaes, Muses & Kites ei oikein onnaa…) ja tiedot Kitestä pitäisi keksiä ja kirjoittaa, mutta mielikuvitus ei ole kaveri.

Ehkä kuitenkin jotain keksin, vai olisiko teillä ehdotuksia uuteen nimeen?

0

Kiti, Kitu, Kita, Kite, Kit…

Sain kuulla ystävältäni Lindalta, että sen koiran Nitan kasvattajalla – eli myös Muusan kasvattajalla – olisi leikattu kolli vailla kotia. Se on ollut asumassa erään mummon luona, joka ei enää valitettavasti pystynyt sitä pitämään. Itselläni on ollut mietinnässä ottaa kolmas kissa löytöeläintalosta tai vaihtoehtoisesti kokeilla Monnia kaupunkielämään, mutta koska sattumalta tuli tällainen tilaisuus eteen, niin päätin kokeilla.

Punatiikeri on tottunut nimeen Kiti, joka olisi muuten ihan kelpaava nimi, mutta mielestäni aivan liian femiininen pojalle. Nimeä ei paranna se, että Monni oli aluksi myös Kiti ennen kuin se huomattiin urokseksi. Aloitimme Annin kanssa siis nimimietinnät missä olisi Kit -alku.

Ensin mietinnässä oli Kitsune, joka tarkoittaa japaniksi kettua ja kansainvälisesti kettuhenkeä, mutta ei se minusta tuolle sovi. Loppujen lopuksi päädyin Kiteen, joka tarkoittaa englanniksi haarahaukkaa tai muuta haukkusukua. Sitä on myös helppo huudella!

En voi kuitenkaan sanoa varmasti, että Kiti-Kite jää taloon. Se on aivan valloittava herra, joka selvästi rakastaa rapsutusta ja silittelyä, mutta toistaiseksi tuo ei rakasta Meliä eikä Muusaa eivätkä tytöt todellakaan sitä. Ensimmäisenä iltana sen tosiaankin ymmärtää, ja pidän tietysti peukut pystyssä, mutta en kuitenkaan anna itseni tuudittua ajatukseen tuon jäämisestä ennen kuin nään tuon ja tytöt elävän sovussa. Toistaiseksi se ei ole muuta kuin sähinää ja murinaa, mitä on ollut Melin ja Muusankin välillä alkuvaiheessa (ja Muusan sterkkauksen jälkeen) – ei siis mitään epänormaalia todellakaan.

Koskaan ei kuitenkaan voi tietää mitä kissat meinaa, kun kaikki ovat kuiteski sen verran vanhoja. Kitikite on syntynyt jo 20.10.2008, eli tulee lokakuussa jo kolme ja mun neitonihan täyttää ensi kuussa vuoden. Meli itseasiassa jo 1.7.! Muusahan on syntynyt loppukuusta, eli sen 1-v synttäreitä vietetään vasta 29.7. Isoja kaikki kuitenkin, joten kaverustuminen ei välttämättä ole niin helppoa kuin pentuna.

Pidän kuitenkin toiveet ylhäällä ja seurailla tilannetta. Peukut ylhäällä, että tykästyvät toisiinsa alkupäivien ärinöiden jälkeen!

0

Kuviakuviakuvia

Anni innostui ottamaan kuvia.

0

Milka käymässä


© Anni T.

Ystäväni tuli vähän aikaa sitten koiransa Milkan kanssa kyläilemään muutamaksi viikoksi. Kissat eivät koirasta hirveästi välitä vaan antavat tassua, jos tunkee pitkän kuononsa liian lähelle. Eipä Meli kuitenkaan tänään välittänyt, vaikka Milka päätti kömpiä viereen sohvalle.

0

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑