Month: toukokuu 2011

Kissakuvahaaste 155: Pöytä

Pitkästä aikaa osallistutaan kissakuvahaasteeseen! Aiheena tällä kertaa pöytä, ja onko se kielletty paikka vai ei. No, meillähän ei ymmärretä sanaa ”ei” ja muutenkin tuo keittiön pöytä on noiden ainoa paikka ulos tähystämiseen, joten hyppikööt kuinka paljon lystäävät.

0

Vappu tuli ja meni

En viitsi enää lupailla tiheämpää päivitystahtia, kirjoitellaan sitten kun huvittaa. Mutta nyt teemana on parin viikon takainen, suomalaisten perinteinen viinabilepäivä, eli vappu. Itse pidin pikkuiset pirskeet kaksiossani muutamalle ystävälleni, joiden mukana tuli myös kolme koiraa: Nita ja Noomi sekä Taika. Kissojen alkuhämmennyksen lievettyä eivät ne hirveästi piskeistä enää välittäneet, vaikka pitivät välimatkan suurena.

Ei vapussa sen ihmeempää kissojen osalta, mutta saatte kuvia katseltavaksi. Yhtäkään kuvaa en ole itse tällä kertaa ottanut, joten kaikki alla olevat on Anni Teen käsialaa.

Mitäs muuta… En olekaan tainnut kertoa Muusan sterilisaatiosta, jossa se kävi 15.4.. Kaikki meni leikkauksen osalta hyvin, ja haava on parantunut ongelmitta. Kauluria tai sukkapukuja ei tälläkään kertaa saatu mukaan, joten elämä jatkui suurinpiirtein normaalina jo samana iltana.

Ellei Meli olisi päättänyt olla tuntematta Muusaa. Muusassa oli niin hirveä eläinlääkärin löyhkä pari päivää, että Melineiti ei yksinkertaisesti suostunut uskomaan saman kissan tulleen takaisin. Pari päivää leikkauksesta oltiinkiin siis takaisin alkupäivissä: Meli murisi ja sähisi ja löi tassullaan, ja Muusa yritti olla välittämättä. Toipilas pääsi pariksi yöksi nukkumaan mun kanssa kahdestaan makkariin, kun en uskaltanut noita jättää kahdestaan yöksi. Vain pari päivää se kuitenkin taas kesti, ja nyt ollaan taas kuin ei olisi mitään tapahtunut.

Kissanhiekoista sen verran, että luovuin lopullisesti Rainbown paakkuuntuvasta hiekasta. Kissafoorumeilla on niin hirveästi hehkutettu Ökoplussaa, eli puupohjaista, mutta paakkuuntuvaa, hiekkaa.

Olen Ököä käyttänyt nyt reilun kuukauden, ja olen todella tyytyväinen. Hiekkasotkut vähenivät kerralla, enää ei tarvitse lakaista hiekkoja kuin laatikon ympäriltä. Puun haju on myös miellyttävä, vaikka hiekka voisi kuitenkin sitoa muut hajut paremmin. Ei pöllyä paljon, joka näin allergikolle on todella tärkeä ominaisuus. Mikä parhainta, tuo paakkuuntuu yllättävän hyvin. En olisi uskonut hyvää paakkuuntumista tuollaiselle puulle, mutta kyllä se vaan toimii. Hintakaan ei kirpaise yhtään, se tulee itseasiassa halvemmaksi kuin Rainbow. Joten en kyllä vaihda enää pois Ököä!

Nyt on siis löydetty number one hiekka, molemmat tytöt käytetty eläinlekurissa leikeltävänä, ja vatsaongelmatkin tainnutettu kokonaan. Vatsaongelmat lähtivät niinkin yksinkertaisella asialla kuin raa’alla kanalla. Voin kummallekin antaa melkein mitä vaan sapuskaa, kunhan saavat myös raakaa kanaa päivän aikana, eikä löysäilyä ole enää näkynyt. Olen tosi iloinen, että pystyin palaamaan takaisin Carnyyn. Tällä hetkellä nuo syövätkin pääosassa Carnya ja raakaa kanaa, välillä turvottelen myös loppuja kuivamuonia (Felidae Chicken & Rice) tuolta kaapista.

Ruokatilanne on siis toistaiseksi aika hyvä, vaikka hampaiden tilanne onkin vähän mietityttänyt. Sain kuitenkin tänään haettua ensimmäistä kertaa kanansiipiä, ja Muusa ainakin vetää innoissaan. Meli ei ole vielä koskenut, mutta uskon että jos se innoissaan järsii ruokaryhmän tuoleja, niin eiköhän kanansiipeäkin. Luulisi ainakin maistuvan paremmalta!


Siipi se on, vaikka kalalta näyttääkin.

Eli toistaiseksi kaikki on hyvin kissojen elämässä. Muusan turkki tuntuu lentävän ilmaan, mutta keväiseen karvanlähtöön sain onneksi avuksi halppisfurmiksen. Äitini osti sen aikaa sitten itselleen, mutta tykkää enemmän tavallisesta harjasta, joten käydessäni äitienpäivänä kotikotona otin sen itselleni.

Ei kai tässä sitten muuta raportoitavaa. Sen voisin vielä paljastaa, että itselläni kasvaa koirakuume jatkuvasti…

0

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑