Taas vierähti kuukausi, hupsista keikkaa! 😀 Eipä tässä ole mitään ihmeempiä tapahtunutkaan, ellei Melin sterilisaatiota oteta lukuun. Samalla tuli hoidettua vihdoinkin se tehosterokotus, mikä jäi hoitamatta syksyllä näiden ripuloinnin vuoksi.

Tytön leikkaushaava on parantunut hyvin eikä siitä enää edes huomaa, että sille on jotain tehty. Pelkäsin siis ihan turhaan! Pari tuntia sain odotella, että sain kissan viedä kotiin. Sillä välillä tuli ainakin liikuntaa, kävelin nimittäin koko pari tuntisen ympäri Vallilaa ja kävin McDonaldsissa juomassa kahvit.

Huomenna täytyy varailla leikkausaika Muusalle. Pikkuinen aloitti kiimansa heti Melin leikkauksen jälkeen ja tänään alkoi myös merkkailu. Kaksi kertaa olen saanut tänään sänkyvaatteet pestä, enkä inhoa mitään niin paljon kuin pestä kusisia sänkyvaatteita. Olisin vain toivonut, että olisin säästynyt merkkailulta kokonaan. Olisin halunnut viedä Muusan leikattavaksi vasta keväämällä, kun lämpömittari näyttää reilusti plussaa.

Mutta ei mahda mitään, ainakin pääsee tuonkin kiimoista kertaheitolla eroon. Täytyy vaan toivoa, että kaikki menee yhtä hyvin kuin Meliain kohdalla.

0