Year: 2011 (page 1 of 3)

Aktivointia ja namia

♫ Kidneythieves – Zerospace

Molemmat tytöt rakastavat kuivamuonaa ja tekevät sen eteen melkeinpä mitä tahansa. Yksi syy tähän intohimoon voi olla se ettei nuo saa sitä kuin harvoin nameina. Ihan ruokana ne saa sitä vain turvotettuna eikä se silloin tietenkään ole niin hyvää.

Muistin äidillä ollessa, että jossakin siellä pitäisi olla vanha kissojen aktivointipallo tallessa. En muista mistä sen olen saanut vai kenties ostanut, mutta äidin pojat eivät siitä ole koskaan innostuneet, joten toin sen tytöille. Kokeilin sitä jo Mäntsälässä, ja Meli sitä pyöritteli jo siellä innoissaan. Muusaa ei siellä tuo kiinnostanut.

Eilen laitoin pallon täyteen Golden Eaglea ja molemmat pyörittelivät sitä innoissaan. Muusallakaan ei kauaa mennyt, kun tajusi mitä pitää tehdä muonaa saadakseen ja nopeasti se pallo olikin tyhjä.

1

Pienemmän prinsessan synttärit


Muusakin täytti 29.7. vuoden, harmi etten ole kaiken tohinan keskellä ehtinyt synttäripostausta ennemmin tekemään.

Lahjaksi harmaa veijari sai saman paketin kuin Meli kuukausi sitten, eli uuden ruokakupin ja leluhiiren.

044p

Parhain synttärilahja Muusalle oli kuitenkin se, että äiti sai kissojensa ulkotarhan valmiiksi ennen kuin me ehdittiin lähteä takaisin kotiin.

Melikin tajusi ulkotarhan ihanuuden.


0

Taas kolmistaan

Paljon on tapahtunut heinäkuun alun jälkeen. Lähdettiin Mäntsälään kotipaikkaan ja neljän kollipojan luokse kolmeksi viikoksi, ja siellähän sitä tapahtumaa riitti. Kaikki kissat tulivat toimeen ilman tappeluja, Meli vain pisti poikia ojennukseen sähinällä ja kynsillään, ja Muusa vältteli poikien liian lähelle menemistä.

Kite taas oli kuin kotiansa olisi mennyt, ja niin se loppujen lopuksi menikin. Meli ei suostunut Kiteä sietämään äidilläkään yhtään sen enempää kuin täällä ensimmäisten viikkojen aikana, vaan aina vaan antoi pelkkää sähinää ja murinaa, jos tuli lähelle. Aina kun Kite yritti leikkiä, Meli huusi kuin sikaa tapettaessa. Ei kivaa siis kummallekaan.

Punainen poika löysi kuitenkin leikkikaveria kaikista neljästä pojasta, jotka kaikki ottivat sen ongelmitta vastaan. Jopa Monni tykästyi Kiteen, vaikka se ei ole koskaan pitänyt muista kissoista kuin Melistä (ja Meli pitää jostain syystä Monnista) ja siskon kissasta Rontista. Ainoastaan Mörkö meinaa Kitelle näyttää vähän kaapin paikkaa, mutta kuten allaolevasta kuvasta näkyy, ei näytä sitäkään hirveästi pojan läsnäolo haittaavan.

Kaikista parhaimman kaverin Kite sai kuitenkin Romeosta, jonka kanssa se riehui kunnolla.

Näin Kite sitten jäi Mäntsälään, ja minä palasin Vantaalle vain tyttöjen kanssa. Itkuhan siinä meinasi tulla, mutta olen aidosti sitä mieltä ettei Kite voisi tulla onnelliseksi täällä. Se tarvitsee niin paljon energiaa ja leikkikaveria, eikä sillä olisi täällä kerrostalokaksiossa mitään muuta tekemistä kuin varoa tyttöjen kynsiä ja repiä kirjahyllyn kirjoja. Mäntsälässä sillä on sentään neljä kaveria, joiden kanssa saa painia isossa omakotitalossa ja purkaa energiaansa. Jos tuo Meli sietäisi sitä yhtään enempää, niin eiköhän sen energiaa olisi voinut purkaa vaikka aktivointilautaan tai valjaiden kanssa ulkoiluun, mutta koska tuo pieni känkkäränkkä ei yksinkertaisesti suostu sitä sietämään, niin parempi kaikkien kannalta näin.

Melin luonteen tiedostaen ainakin tiedän, että jos tulen joskus vielä kolmatta kissaa ottamaan, niin se on oltava pentu. Alunperinhän ajattelin pelastavani löytöeläintalosta jonkun kissaparan, mutta tämän jälkeen en todellakaan. Eiköhän se seuraava kissa ole joskus vuosien päästä devon rex, mistä olen haaveillut jo varsin kauan.

0

pojupoo

0

Mitä sitä ei tekis kissojen takia…

Melin kanssa käytiin taas eläinlääkärillä. Mun naama kissojeni kanssa on varmaan jo syövyttyny sen aseman henkilökunnan mieleen, kun ravataan siellä jatkuvasti. Tällä kertaa Melin mahapatin takia, jonka epäilin olevan helmikuun sterkkauksesta tullut tyrä. Tyrähän se myös oli, tosin onneksi ei leikattavaa sorttia – reikä on (ollut) niin pieni, että läpi on päässyt vain rasvaa. Seurailla täytyy tietysti ettei tuo patti suurene tai kissa ala aristelemaan sitä. Tämä on kuitenkin onneksi hyvin epätodennäköistä, joten ei onneksi mitään tarvitse tehdä. Käynti oli myös mun lompakkoni onnekseni ilmainen!

Tuhlasin kuitenkin parikymppiä Feliwayn täyttöpulloon. Alkuperäinen haihdutin on ostettu jo pari vuotta sitten Romeon tultua äidille, ja nyt päätin kokeilla sitä poistamaan mun kissalaumani loput ongelmat. Äidin kissalauman kanssa tulokset oli hyviä eikä tuo täyttöpullo hirveästi maksa, joten täytyyhän tuota tietysti kokeilla.

Harmi vaan en oikein tiedä onko tuo pari vuotta vanha haihdutin enää kovin käyttökelpoinen. Äsken laitoin seinään ja nyt on huoneistossa sellainen käry ettei meikäläisen migreeniherkkä pää oikein siedä sitä… En muista yhtään oliko pari vuotta tällaista ongelmaa, mutta kummaltahan se tuntuu saada migreeniä kissojen neniin tarkoitetusta aineesta.

Jos tuosta löyhkästä ei välitä, niin mites olis tämän kämpän kuumuus. En tiedä viitsinkö pitää ilmastointilaitetta samaan aikaan päällä, koska eikös loogisesti ajateltuna tuon Felin aineet mene kuuman ilman mukana pihalle? Ahdistava ajatus kuitenkin olla täällä + 30 asteen helteessä, kun vieressä seisoo ilmastointilaite. Kissatkin tykkää varmasti olla mielummin viileässä ilmassa kuin helteessä, joten täytyy nyt miettiä kantsiiko noita pitää päällekäin päällä vai ei.

Kissojen kähinät ei kuitenkaan ole pahentuneet, joten periaatteessa tuo Feli nyt ei ole mikään pakkojuttu. Tyttöjen puolelta on kuitenkin edelleen sähinää Kiteä kohtaan ja etenkin Meli meinaa vielä äristä sille, joten mielelläni tuota Feliä kuitenkin pitäisin pistorasiassa puksuttamassa – eikä nyt tee mieli heittää rahojakaan hukkaan.

0

Pikkuprinsessa 1 vuotta!


Pikkuinen Meli-vauva täytti tänään vuoden! Kuvasta näkee tytön synttärilahjat, eli uuden leluhiiren ja ruokakupin – molemmat pinkkejä niin kuin prinsessalla pitää olla. Kakkua päivänsankari ei valitettavasti saanut, mutta tällä helteellä tuskin mitkään pöperöni olisi maistunutkaan.

Yritin ottaa kovasti synttärikuvia, mutta kuumuuden vuoksi kissat eivät päivällä muuta tee kuin nuku, joten vähän hankalaa oli saada liikkeelle kameran eteen.

En voi uskoa, että mun vauvani on jo vuoden. Aika on mennyt ihan hirvittävän nopeasti!

0

Hiirulaisia ja kanansiipiä

Ahkeroin! Eli otin kameran käteeni ja yritin innostaa vähän noita lahnoja, miksikä myös kissoiksi kutsutaan, liikkeelle. Tai itseasiassa yhtä lahnaa, eli Kiteä, kun mulla on siitä hävettävän vähän kuvia ja tarvisin jotain materiaalia blogin ja kotisivujen uudistamista varten.

No okei, tuli Muusastakin otettua pari kuvaa.


Meli ei muuta tehnyt kuin nukkunut, niin siitä ei tällä kertaa saanut mitään julkaisun arvoista kuvaa.

On mulla tällä kertaa muutakin kivaa kerrottavaa, eli ihkuttelen taas kerran ruuasta! Kävin eläinkaupassa ostamassa tytöille kanaa pitämään vatsat kunnossa, ja sieltä lähti kanamassan lisäksi kilo kanansiipiä ja kolme pakastehiirtä koossa fuzzy (myyjä kylläkin selitteli fausteista, mutta googlettelun perusteella ne voisivat olla fuzzyja). Noiden lisäksi ostin pussin Golden Eagle Holisticia, kun Felidae on loppupuolella. Enhän mä kuivamuonaa yleensä anna kuin nameina ja satunnaisesti märkäruuan loppuessa turvotettuna, mutta eipähän lopu ihan heti. Vaikka onhan tuolla Ziwi Peak pussikin syömättömänä…

Takaisin kanaan. Kitelle ei ole kelvannut ainakaan toistaiseksi kanamassa yhtään (ellei sitten syö aina öisin, kun ei ole muutakaan kupissa), mutta laitoin Muusaa varten sulamaan kanansiiven ja ei mennyt aikaakaan kuin KITE vei sen tiskialtaasta. Se veti siiven nassuunsa alta aikayksikön eikä jäljelle jäänyt kuin pienen pieni luunpala. Tästä olen toooosi iloinen, koska mulle on tärkeetä syöttää kissoille myös raakaa lihaa ja on tosi hyvä, että Kitelle kelpaa sentään jotain. Syö se kaupan jauhelihaakin, mutta siivistä saa hampaatkin töitä. Kunpa vaan Melikin tajuaisi niiden ihanuuden…

Hiirten suhteen olin tosi epäilevä, kun olen niin paljon nähnyt juttua nirsoilevista kissoista niiden suhteen. Kite tietysti niille nyrpisteli, mutta Meliä sentään vähän kiinnosti. Jos olisin antanut aikaa, niin tiedä vaikka olisi syönytkin. Meinasi kuitenkin alkaa leikkimään ennemminkin. Muusa taas vetäs mahaansa kaikki kolme. Se kun ensin haisteli vähän ensimmäistä hiirulaista ja uskalsi maistaa, niin sen jälkeen se näytti samalta kuin minä Maraboun minttukrokantti -suklaalevyn ääressä. Yhtä nopeasti se kaikki hiiret vetikin kuin minä suklaani, hahaha.

Kalliita hiiret kieltämättä ovat, mutta voihan noita aina satunnaisesti ostaa Muusalle herkutteluksi. Hyvä kuitenkin ettei rahat menneet hukkaan!

0

Tilannepäivitystä

Kuvia ei valitettavasti ole antaa (koska olen laiska), mutta tilanne on kissojen kesken parantunut huomattavasti. Kite on jo leikkinyt vähän Melin kanssa, ja ainoa sähisijä on enää Muusa. Muusakin kyllä jo haistelee ja on selvästi utelias, mutta taitaa tyttöstä vähän vielä pelottaa vieras poika. Ärinät ovat kuitenkin loppuneet melkein kokonaan, ja Kite kiertää kämppää uteliaana.

Vähän se vielä aristelee tyttöjä ja koiraa, mutta uskon viimeisetkin arkailut lähtevän viimeistään ensi viikolla, kun kämppä rauhoittuu täysin Milkan palatessa takaisin Lahteen Annin kanssa. Ei tuo kuitenkaan enää edes pelkää koiraa, ihan puskee ohi mennessään. Milka haluaisi vain niin paljon leikkiä, ja kissoja sen pitkän kuonon tökkiminen ärsyttää.

Kaikin puolin tilanne näyttää kuitenkin siltä, että olisi kotisivujen ja tämän blogin uudistuksen aika. Uusi nimi (koska Meliaes, Muses & Kites ei oikein onnaa…) ja tiedot Kitestä pitäisi keksiä ja kirjoittaa, mutta mielikuvitus ei ole kaveri.

Ehkä kuitenkin jotain keksin, vai olisiko teillä ehdotuksia uuteen nimeen?

0

Kiti, Kitu, Kita, Kite, Kit…

Sain kuulla ystävältäni Lindalta, että sen koiran Nitan kasvattajalla – eli myös Muusan kasvattajalla – olisi leikattu kolli vailla kotia. Se on ollut asumassa erään mummon luona, joka ei enää valitettavasti pystynyt sitä pitämään. Itselläni on ollut mietinnässä ottaa kolmas kissa löytöeläintalosta tai vaihtoehtoisesti kokeilla Monnia kaupunkielämään, mutta koska sattumalta tuli tällainen tilaisuus eteen, niin päätin kokeilla.

Punatiikeri on tottunut nimeen Kiti, joka olisi muuten ihan kelpaava nimi, mutta mielestäni aivan liian femiininen pojalle. Nimeä ei paranna se, että Monni oli aluksi myös Kiti ennen kuin se huomattiin urokseksi. Aloitimme Annin kanssa siis nimimietinnät missä olisi Kit -alku.

Ensin mietinnässä oli Kitsune, joka tarkoittaa japaniksi kettua ja kansainvälisesti kettuhenkeä, mutta ei se minusta tuolle sovi. Loppujen lopuksi päädyin Kiteen, joka tarkoittaa englanniksi haarahaukkaa tai muuta haukkusukua. Sitä on myös helppo huudella!

En voi kuitenkaan sanoa varmasti, että Kiti-Kite jää taloon. Se on aivan valloittava herra, joka selvästi rakastaa rapsutusta ja silittelyä, mutta toistaiseksi tuo ei rakasta Meliä eikä Muusaa eivätkä tytöt todellakaan sitä. Ensimmäisenä iltana sen tosiaankin ymmärtää, ja pidän tietysti peukut pystyssä, mutta en kuitenkaan anna itseni tuudittua ajatukseen tuon jäämisestä ennen kuin nään tuon ja tytöt elävän sovussa. Toistaiseksi se ei ole muuta kuin sähinää ja murinaa, mitä on ollut Melin ja Muusankin välillä alkuvaiheessa (ja Muusan sterkkauksen jälkeen) – ei siis mitään epänormaalia todellakaan.

Koskaan ei kuitenkaan voi tietää mitä kissat meinaa, kun kaikki ovat kuiteski sen verran vanhoja. Kitikite on syntynyt jo 20.10.2008, eli tulee lokakuussa jo kolme ja mun neitonihan täyttää ensi kuussa vuoden. Meli itseasiassa jo 1.7.! Muusahan on syntynyt loppukuusta, eli sen 1-v synttäreitä vietetään vasta 29.7. Isoja kaikki kuitenkin, joten kaverustuminen ei välttämättä ole niin helppoa kuin pentuna.

Pidän kuitenkin toiveet ylhäällä ja seurailla tilannetta. Peukut ylhäällä, että tykästyvät toisiinsa alkupäivien ärinöiden jälkeen!

0

Kuviakuviakuvia

Anni innostui ottamaan kuvia.

0
Older posts

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑