Month: lokakuu 2010 (page 1 of 2)

0

Kissakuvahaaste 142: Ensimmäinen päivä/kuva

Nyt on meidänkin vuoro aika osallistua ensimmäistä kertaa kissakuvahaasteeseen! Aiheena tällä kertaa ensimmäinen päivä, ja otetaan käsittelyyn ensimmäisenä tullut Meliai:

Yllä oleva ei ihan ensimmäisestä päivästä ole, mutta ensimmäisiltä kuitenkin. Aivan ensimmäiseltä päivältä on Melistä otettu vain surkeaakin surkeampi webbikamerakuva:

Muusan ensimmäisestä vuorokaudesta on sentään kuvia, sillä alla olevat on otettu seuraavana päivänä kotiin hausta:

… mutta on mulla silti surkea kännykkäkuva junamatkalta näytettävänä:

0

Kuvailua

Sain otettua kameran käteen, ja alla parhaimmat otokset neideistä. Muusan ja Meliain Picasa-kuva-albumeista voi mennä katsomaan lisää.

Meliai on nyt viikkoa vaille neljä kuukautta, ja kuvasta näkee kuinka iso tyttö se on. Muusasta löytyy rakennekuvia sen galleriassa.

0

Omnomnomnom

Olen jo pitkän aikaa silmäillyt kissojen kotiruoan klassikkoa, eli Rafaelon kiusausta, mutten ole saanut aikaiseksi kokeilla. Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni, ja vedin reseptin viidenteen osaan, eli laitoin kilon kiusausta uuniin paistumaan.

Itse en ole kokkailun mestari (hyvä että saan edes itselleni ruoan tehtyä), mutta tuo onnistui tosi hyvin ja neideillekin maittaa! Itse asiassa napostelin tuosta eilen vähän itsekin, joka tosiaan kertoo maittavuudesta. 😀 Ihmisten ruokaa tuo ei kuitenkaan ole, ennen kuin vetää mausteet mukaan, mutta syötävää ihan naturelinakin.

Kaikista parhain tuossa on se, että tuo on niin helppo ja nopea tehdä, että jopa minä kahdeksan tunnin koulupäivien jälkeen jaksan alkaa väkertää tuota pakkaseen. Suosittelen kokeilemaan!


Maittavan aterian jälkeen kelpaa ruokalepo

0

I travel half the world to say: ”  You are my muse”

♫ Muse – I Belong To You [+ Mon Cœur S’ouvre À Ta Voix]

Koulu vie aikaa niin paljon ettei pitkiä blogitestejä ehdi tai jaksa kirjotella. Mutta nyt tietopaketti Muusasta!

Kotiintulo & Meliin tottuminen

12-viikkoinen maatiaisneito Muusa kotiutui Tuusulasta viime maanantai-iltana, niin kuin tiistaina jo kuvia siitä laitoin. Sain tiedon kyseisestä pentueesta hyvältä ystävältäni, jonka koiran kasvattajalla olivat pennut. Otin sen jälkeen tähän kasvattajaan yhteyttä ja ahkeran yhteydenpidon jälkeen pentue kuulosti juuri sopivalta itselleni. Kävipä minulla myös niin hyvä tuuri, että olin ensimmäinen varaaja, ja sain siis valita kolmesta tytöstä minulle sopivimman.

Muusan lisäksi pentueessa on siis kaksi naarasta ja kaksi urosta. Pentujen emä on kaunis sinikilpikonnakuvioinen maatiainen, ja pennut ovatkin suurin osa harmaita. Mustavalkoinen tyttö on ainoa, joka erottui joukosta värillään. Muusan tavoin sinisiä (harmaa) olivat kaksi urosta, toinen kokonaan sininen ja toisella kasvoissa valkoista. Yksi tytöistä oli emän tavoin kaunis sinikilpikonna.

Muusa vaikutti pentueesta heti rohkeimmalta riiviöltä, joten uskoin sen olevan juuri täydellinen Meliain seuraksi. En voi kuitenkaan sanoa etteikö väri olisi vaikuttanut myös valintaan: rakastan venäjänsinisiä, joten totta kai hopeanhohtoinen ja silkinpehmeä turkki aiheutti ihastusta.

Junamatka ei ollut kuin kymmenisen minuuttia, ja koska asun juna-aseman vieressä, niin matka ei hirveän pitkä ollut. Kotiin tullessa annoin kissojen vähän aikaa haistella toisiaan kantokopan verkon läpi ja päästin sitten harmaan neidon pois.

Melin ensimmäinen reaktio, joka jatkui myös ensimmäiset päivät, oli pelko. Käsittämätöntä miten voi pelätä pienempää naarasta, joka ei edes huomioinut Meliä alkuun mitenkäään! Kuitenkin vasta eilen pelko vaihtui uteliaisiin leikkiyrityksiin.

Rehellisesti sanoen olisin toivonut tyttöjen tottuvat toisiinsa nopeammin, nimittäin vasta eilen nuo alkoivat riehumaan ja leikkimään kunnolla ilman sen kummempia murinoita ja sähinöitä. Vieläkin on Muusan puolelta hieman ärinää, kun Meliai sitä retuuttaa vähän liian kovaa, mutta osaa sekin sentään puolustautua.

Nimi

Mainitsin tiistain merkinnässä kärsineeni kovasta nimikriisistä, mutta oikeasti Muusa-nimi on ollut takaraivossani jo pitkän aikaa. Minulla oli jo äidillä asuessani ajatuksena, että jos joskus otan naaraskissan (äidin kaikki kissat ovat kastraattiuroksia), niin sen nimeksi tulee Muusa. Melin kohdalla tämä ei kuitenkaan täyttynyt, koska se ei muistuta mielestäni mitenkään muusaa.

En kuitenkaan lyönyt Muusaa heti lukkoon, vaan kävin monen monta kertaa teemanani olevan mytologian hahmoja läpi. Vaihtoehtoja ei paljoa ollut, mutta kissan nimeksi meinasi tulla Eifie. Se ei ole mytologiasta, mutta sillä on muuten minulle fanimerkitystä. ”Eifie” on kuitenkin vaikea lausua, ja siitä olisi tullut nopeasti Eivi, joka ei minua hirveästi miellytä.

En ajatellut laittavani Muusaa erään ystäväni takia, koska hän oli (on) hirveästi sitä vastaan (tulee kuulemma mieleen silmälasipäinen nörttityttö. Eli minä?), ja ajattelin kaikkien muidenkin sitten olevan.

Nimikriisin huipulla, ja kyllästyttyäni huutelemaan nimetöntä kissaa, päätin olla välimättä kenenkään muiden mielipiteistä ja ristiä tytön Muusaksi. Se sitä paitsi sopii teemaan, onhan muusa kreikkalaisen mytologian nymfi – aivan kuin meliae. Se myös viittaa lempibändiini Museen, ja jopa sarjiskissa Karvisen (mistä myös pidän) rakkaaseen Arleneen, jonka nimi suomennetaan monesti Muusaksi.

Päätökseni jälkeen huomasin tämän ystäväni olevankin ainoa, joka ei voi sitä sietää – tai ainakin ainoa, joka kehtaa sen sanoa ääneen. Ja mitä minä muiden mielipiteistä, eihän se heidän kumppani yli kymmentä vuotta ole.

0

Meli se vaan kasvaa

Verrataapas vähän.

Meliai, 12 viikkoa:

Meliai, 15 viikkoa:

Miten voi kasvaa kolmessa viikossa noin paljon?

0

Welcome home, Muse!

Eilen se toinen kissa sitten tuli, ja tyttö sai nimekseen Muusa. Mulla oli aivan hirveä nimikriisi, ja alkoi jo pännimään nimettömän huutelu, mutta nymfiksi sekin sitten sai jäädä. 😀

Kuvia kuvia:


Lisää täällä ja Petsiessä.

0

0

Lapsi on terve, kun se leikkii

Melillä on paljon leluja, joista kaikki on ostettuja. Olen ajatellut väkertävän tuolle jotakin itse, mutta minulla on aika rajalliset välineet (= ei mitään) enkä ole vielä mitään tekemistä keksinyt. Pennussa on kumminkin se hyvä puoli, että se keksii leikittävää ihan mistä tahansa.

Esitelläänpä kumminkin ostetut lelut ja niistä suosikit.

Helinähiiret

Helinähiiristä kuuluu nimen mukaisesti helisevää/rapisevaa ääntä. Nämä maksavat noin euron/kpl eläinkaupassa, ja ovat joka kissan suosikkileluja. Olen huomannut Melin ja äidin kaikkien neljän kissan rakastavan etenkin valkoisia hiiriä. Olisi hauska tietää, mikä siinä valkoisessa viehättää.

Virkatut hiiret

Virkatut hiiret ovat tehnyt ystäväni Petra S (tekee myös tilauksesta, winkwink). ja minusta nuo ovat vallan ihania. Meli on samaa mieltä, etenkin tuosta sinisestä pullukasta – ja sen myös näkee sen silmästä. Näissä kaikissa on pieni kulkunen, sinisillä sisällä ja vaaleanpunaisilla hännän päässä.

Sulkahiiret

Sulkahiiret ovat vähän isompia ja äänettömiä. Yleensä tällaiset eivät ole kissojen mieleen (ainakaan äitini kissojen) äänettömyytensä takia, mutta Melille ne ovat ainakin kelvanneet oikein hyvin. Lieneekö syy leikkisässä iässä vai erilaisessa persoonassa, sen näkee sitten kasvettua. Kuitenkin tytölle on riittänyt vain yksi hiiri, loput kaksi ovat vielä kuvan mukaisesti paketissa.

Leopardipallo

Leopardipallo on suunnilleen saman kokoinen kuin kuva, joten se on juuri sopivan kokoinen kissanpennun pyöriteltäväksi. Tässäkin lelussa on ääni houkuttimena: rapina kuuluu pallon pyöriessä. Meli pitää paljon pallon pyörityksestä, mutta ei se siltikään vedä vertoja hiirileluille.

Onkilelu

Klassinen onkilelu, jonka perässä jaksaa kaikki kissat juosta. Tällaisen pystyisi väkertämään itsekin helposti, tarvitaan vain kestävää narua, pitkä keppi ja jotain narun päähän. Itse en kuitenkaan viitsinyt tuhlata rahaa tarvikkeiden ostoon vaan suoraan leluun, ja hyvin on tytölle kelvannut. Kuvasta näkeekin, että leluun on kiinnitetty kulkunen, jota ainakin Meliai rakastaa.

Onkilelu käy myös mainiosti houkuttimena, kissa juoksee mistä vain kulkusen luokse.

0

Kasvua

Meliai on ollut talossa nyt kaksi viikkoa ja kolme päivää, ja nyt jo huomaa tytön kasvaneen sen tulosta. Onneksi on tuo kaveri ollut patistamassa kuvaamaan, joten voin jakaa kasvun kuvin.

4.9.2010, 9-viikkoa. Kuvat otettu kasvattajan luona.

27.9.2010, 12-viikkoa. Kuvat otettu kolme päivää kotia tulon jälkeen.

1.10.2010, 13-viikkoa. Kuvat (c) Petra S.

10.10.2010, 14-viikkoa.

11.10.2010, 14-viikkoa. Kuvat (c) Petra S.

0
Older posts

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑