Kevätriemua!

Eräänä sunnuntaina, kun vielä hanki kantoi ja aurinko paistoi, käytiin kaverin kanssa parin tunnin lenkillä. Nappasin samalla koirista uudet rakennekuvat. Tianastakin sai vihdoinkin hyvän rakennekuvan! Tiana rakastaa kaverini bordercollieta ihan hulluna, se on luottanut elämänsä aikana samanlailla vain yhteen toiseen koiraan – äitini saksanpaimenkoiraan Riciin. Ihan mahtavaa, että nyt ihan naapurissa asuu noin hyvä koirakaveri. Käydään usein aamuisin yhdessä lenkillä ja koirat saavat riehua ja painia metsässä niin paljon kuin sielut sietävät.






5

Kuvia viime viikolta

Torstaina paistoi aurinko.




Perjantaina alkoi satamaan vettä ja räntää, joten piti ottaa Tiana niminen aurinko mukaan.

1

Yöllinen räjähdys


”Moi kaikki! Mä vaihdoin viime yönä takkini! Urpo mutsi ei vaan tajunnut, että suunnittelin sitä, eikä se sitten oikein sumutellut mun boksia tarpeeksi. Mutsilla olikin tänä aamuna tosi kivaa keräillä mun vanhan nahan palasia ympäri boksia, mutta tiedätteks mitä! Sain kaikki pois ihan ite ja pääsin vielä seikkailulle mutsin kirotessa vieressä!”


0

VIP raksubaari

Damonin FHS-oireet (Feline Hyperesthesia Syndrome) ovat taas pahentuneet kevään alkaessa. En muista olenko selittänyt koskaan Damonin oireilua kunnolla, mutta sen ”kohtauksen” oireisiin kuuluu mouruaminen, juokseminen ympäri asuntoa, itsensä hysteerisenä nuoleminen, selän nykiminen ja lopulta Melin tai/ja Muusan päälle hyppääminen ja niskasta pureminen. Eläinlääkärissä ei ole selvinnyt mitään, kissalla ei ole mitään karvattomia kohtia ja loisetkin on poissuljettu. Eläinlääkäri uskoo käyttäytymisen johtuvan stressistä, minä oon miettinyt myös allergiaa. Tuo kun oksentaa yleensä kanasta ja kalkkunasta peräisin olevat lihat, jonka vuoksi ruokinta on ollut jo kuukausia pelkästään poroa, sikaa (sydäntä) ja nautaa. Välillä oireilu rauhoittuu pitkäksi aikaa, välillä se pahenee ja mietin itku silmässä olisiko kaikkien kannalta parempi etsiä sille uusi koti. Viime aikoina on taas ollut kovin epätoivoinen olo.

Mutta nyt muutaman päivän ajan on näkynyt valoa tunnelin päässä. Olen huomannut oireilun kohdistuvan ruoka-aikoihin ja minun kotiin tulooni. Olen yrittänyt ottaa tavoitteeksi leikkiä tai heitellä raksuja heti kotiin tullessa, mutta tuo ei ole niin paljon raksujen perään kuin tytöt (katselee vierestä kun kaikki muijat juoksevat raksujen perässä) eikä hermostuneena kiinnostu mistään leluistakaan. Paitsi laserista, mikä taas hermostuttaa sitä vaan enemmän, kun sitä ei saa kiinni.

Olen siis pohtinut, että mitä sitä keksisi. Mitä aktivointia keksin tarjota, kun mitkään lelut eikä namit kelpaa. Mutta kuitenkin ruoka-aikana sillä tuntuu olevan järjetön nälkä, saattaa jopa näykkäistä kädestä ellen anna herralle ruokaa tarpeeksi nopeasti. Päätinkin kokeilla antaa sen syödä mahansa täyteen. Lisäsin ruoka-annoksia ja mietin, että tälle kissalle koko ajan tarjolla oleva ruoka voisi olla ihan hyvä juttu. Mutta mihin laittaa ruokaa, ettei Tiana ja tytöt pääse niitä syömään? Kirjahyllyn päälle! Se on tasan ainoa paikka, mihin vain ja ainoastaan Damon pääsee hyppäämään.

Niinpä ensimmäistä kertaa koskaan ostin kissoille ison kuivamuonapussin, Devoted Cat Scottish Salmonin. Siinä ei ole tippaakaan kanaa, mutta 90% kalaa ja proteiinia hurjat 46% ilman mitään viljoja. Heitin yhden ruokakupin kirjahyllyn päälle ja laitoin sinne raksuja. Ensimmäisillä kerroilla äijä kävi syömässä kupin tyhjäksi, mutta nyt se on jo kahdessa päivässä alkanut tajuamaan että sieltä ei ruoka katoa mihinkään.

Ja tiedättekö? Ei ole ollut kohtauksen kohtausta muutamaan päivään. Otan mieluummin pulskan kuin ahdistuneen kissan. Toivon hartaasti, että tämä rauha jatkuu.


”Hmm, söisiköhän sitä lisää?”

1

Terraariohaaveita

Angelus Kuningaspytonit Spike ja Angelus ovat vielä toistaiseksi muovilaatikoissa. Spike asustaa tällä hetkellä Ikean sängynaluslaatikossa, missä viihtyy oikein hyvin – ruoka on yllättäen maistunut heti muutosta lähtien. Vaihdoin myös Angelin suurempaan, 31 litraiseen, smarttiin pari viikkoa sitten ja sekin on jatkanut syömistään ja kasvamistaan ongelmitta. Spike on nykyään yli kilon painoinen jötkäle, kakaraa en ole vähään aikaan punninnutkaan. Hitsin kaunis se kuitenkin on, niin kuin kuvasta näkee!

Eivät nuo kuitenkaan enää kauaa muovibokseissa voi olla. Spike varmasti viihtyisi isossa laatikossaan loppuelämänsä, mutta minä haluan kauniit terraariot! Aikomukseni on tämän kevään aikana ostaa molemmille 100x50x50cm kokoiset terraariot ja niiden alle Jyskistä valkoisen tv-tason. Olen viimeiset viikot miettinyt kuumeisesti terraarioiden sisustusta ja tutustunut jopa bioaktiiviisiin terraarioihin, missä on aidot kasvit ja ötökät hoitamassa jätösten siivoamisen. Ajatus biosta houkuttelee, mutta mietin stressaako kasveille tarvittava valo pytikoita. Tosin eiväthän ne valot yöllä olisi päällä ja pytikoiden luonnollisessa elinympäristössä savanneilla paahtaa päivällä aurinko. Suurempi ongelma taitanee olla kuitenkin se, että mitkä kasvit selviäisi yli kilon painoisista jötkäleistä… Keskustelupalstojen perusteella ei oikein muut kuin anopinkieli, aloe vera ja ehkä kultaköynnös. Voi olla, että jätän biohaaveet pytikoiden kohdalla pois ja jatkan suosiolla tekokasveilla. Aidot kasvit auttaisivat kuitenkin pitämään kosteutta mukavasti, täysin rutikuivaahan kuningaspytoneilla ei pitäisi olla.

Olen kerännyt erilaisia ideoita Pinterestiin ja tässä yksi suosikeistani:

En aio laittaa oksia enkä liaaneja pytikoiden kömpelyyden vuoksi, enkä myöskään aio etsiä tuollaista koristepäätä, mutta muuten tuo on todella hienon näköinen. En ole vielä päättänyt teenkö taustaa saumavaahdosta vai laitanko julistetaustan. Ehkä laitan toiseen julisteen ja kokeilen toiseen tehdä itse.

Tässä on brittiläisen DDREPTILES firman tekemä terraario kunkkupytikalle. Todella hieno! Uima-allas saattaisi olla hankala puhdistettava, mutta terraario muuten on hyvin inspiroiva. Taustaan upotettu puu on myös upean näköinen!

DDReptilesin bioaktiiviset terraariot ovat muutkin todella upeita, kannattaa tsekata!

0

Tiana 5 vee!

Niin se aika vaan kuluu! Tiana täyttää tänään 5 vuotta. Lahjoja ei tällä kertaa tullut ostettua, mutta Tintti on saanut paljon ulkoilua ja kakun sijaan kalkkunaa.

Hitsi, pallo unohtu!

0

Melin hammassyöpymä ja mysteerivaiva

Meli viime sunnuntaina

Osa 1: hammassyöpymä

Kävin marraskuun lopussa poistattamassa Meliltä hammaskivet. Hammaskivien lisäksi eläinlääkäri löysi Melin suusta pahat hammassyöpymät, joiden vuoksi jouduin varaamaan ajan Evidensiaan hammasröntgeniin ja syöpymähoitoihin. Kaksi hammasta poistettiin kruunuamputaatiolla ja vuoden päästä täytyy käydä kontrollissa tarkistuttamassa yksi hammas, jossa oli jo alkava kiillesyöpymä.

Täytyy myöntää, että en olisi tätäkin vaivaa meille halunnut! Hammaskiveä voi sentään ehkäistä hampaiden harjauksella ja merilevällä, mutta tuo syöpymä on pirullinen. Törmäsin kissojen hammassyöpymään itseasiassa ensimmäisen kerran vasta viime vuoden lopulla, kun luin aiheesta jostain kissablogista (kyseistä tekstiä en löydä enää). Ihmeellistä sattumaa, että melkein heti sen luettuani Melillä todettiin kyseinen sairaus.

Kissojen hammassyöpymä eli FORL (Feline odontoclastic resorptive lesions) on sairaus, jossa kissan hampaaseen on tullut kiillevaurio ja hammasluu on esillä ja syöpynyt. Syöpymä alkaa kehittyä hammasluussa kiilteen alla ja jos se yltää hammasjuureen saakka, hammas joudutaan poistamaan (Evidensia). Hammassyöpymän syytä ei tiedetä eikä sitä voi oikeastaan mitenkään ehkäistä. Mikä minulle tuli aivan yllätyksenä on se, kuinka yleisestä sairaudesta on kyse! Yli 8 vuotiailla kissoilla jopa yli 70 prosentilla esiintyy syöpymää ja sairaus on hyvin yleinen nuoremmillakin kissoilla. Se on itseasiassa niin yleinen ettei mikään vakuutus kata sen hoitoja, jotka ovat varsin kalliita (hampaiden poistosta saa pulittaa monta sataa euroa).

Meli viime sunnuntaina

Osa 2: mysteerivaiva

Meli toipui hammashoidoista hyvin, mutta päädyimme uudelleen eläinlääkäriin kaksi viikkoa sitten. Ruoka ei enää maistunut raksuja lukuunottamatta ja kissa vain nukkui. Laitoin sen oman hiekkalaatikon kanssa makuuhuoneeseen omaan rauhaan, jotta sain seurailla sitä paremmin. Laatikolla käymisessä ei ollut mitään ongelmaa, mutta Meli oli kovin apaattinen. Vein sen sitten Evidensiaan tarkastuksiin, jossa se vaikutti aristavan takapäätään. Meli röntgenkuvattiin, ultrattiin ja se oli tipassa koko päivän. Luustossa ei mitään moitittavaa, mutta ohutsuoli oli omituisen sykkyrällä. Mitään vierasesinettä ei kuitenkaan näkynyt kuvissa eikä siihen viitannut oireetkaan: suolitukoksessa oksennellaan ja venytellään. Verikokeissa tulehdusarvot olivat hieman koholla ja punasoluja vähemmän kuin pitäisi, joka perjantain eläinlääkärin mukaan viittaa pitkittyneeseen tulehdukseen. Kaksi eläinlääkäriä tulivat perjantaina siihen tulokseen, että ohutsuolessa on hyvin todennäköisesti jokin lanka, joka vetää suolta sykkyrälle. Verikokeiden saannin jälkeen minun käskettiin tulla seuraavana päivänä uudelleen ettei ohutsuoli tulehdu.

Ja mehän sitten mentiin. Lauantain eri päivystävä eläinlääkäri oli kuitenkin aivan toista mieltä. Verikokeiden arvot eivät olleet hänen mielestään mitenkään huolestuttavia ja ne saattoivat viitata vain stressiin ja huonoon syömiseen. Perjantain röntgenkuvat hän lähetti Viikkiin kollegalleen ja he eivät uskoneet lankateoriaan yhtä paljon kuin perjantain lääkärit. Tässä vaiheessa Meli pääsi taas tippaan ja se voi jo paljon paremmin. Mietin jo lauantaiaamuna leikkiessäni pirteän ja hyvin syövän kissan kanssa, että näinköhän voisin odottaa maanantaihin. Menin kuitenkin, kun perjantain lääkäri pelotteli suolitulehduksella ja piti leikkausta tärkeänä.

Jätin lauantaiaamuna kissan tippaan työpäiväni ajaksi ja jätin päivystävän eläinlääkärin miettimään tilannetta. Kävin päivän päätteeksi hakemassa vain tipassa olleen kissan hyvin ristiriitaisin fiiliksin. Ketä uskoa? Perjantain vai lauantain lääkäriä? Meli oli tässä vaiheessa niin hyvinvoiva ettei päivystävä lääkäri kokenut tarpeelliseksi määrätä edes antibioottikuuria varmuuden vuoksi. Tästä on nyt kaksi viikkoa eivätkä oireet ole uusiutuneet. En tiedä vieläkään mistä oireet johtuivat. En edelleenkään tiedä onko ohutsuolessa jotain ylimääräistä tai onko veriarvoissa oikeasti huolestumisen aihetta. Meli on kuitenkin edelleen aivan terveen oloinen. Leikkii, riehuu, ahmii ruokansa, kusee ja paskoo. Takaraivossa piilee kuitenkin pelko oireiden uusiutumisesta. Miten kaksi päivää nesteytyksessä voi parantaa kissan täysin? Meli oli myös laihtunut kuukaudessa noin 300 grammaa, joka on nelikiloiselle kissalle todella suuri määrä. Tosin se oli niin pulskassa kunnossa äitiltä tullessa, että olen laihduttanut sitä tarkoituksella. Mutta painon ei olisi pitänyt tippua noin paljon noin lyhyessä ajassa, kun ei Meli ole todellakaan nälissään ollut. Ei tässä voi nyt muuta kuin odottaa ja jatkaa tilanteen seuraamista.

Meli viime sunnuntaina

0

Jos todella rakastat luontoa, näet kauneutta kaikkialla

Monta päivää olen tahtonut valokuvaamaan, mutta en ole ehtinyt eikä sääkään ole suosinut. Tänään aamulla katselin taas masentavaa märkää ja harmaata säätä ikkunasta, kunnes silmiini osui pöydällä olevan kalenterini kansiteksti: ”If you truly love nature you will find beauty everywhere”. Sen innoittamana otin kameran kaulalle, Tianan liinaan ja painuin harmaaseen metsään.



4

Tammikuun aurinko

Kuusitoista astetta pakkasta, eilen satanut lumi ja aurinko paistaa. Tätä minä rakastan talvessa, lunta ja aurinkoa. Oltiin Tianan kanssa kaksi tuntia ulkona ja vaikka ensin pelkäsin pärjääkö se enää pakkasessa noin kauaa, niin Back on track -loimi ja Hurtan toppamantteli pitivät sen tarpeeksi lämpimänä. Lenkin alussa se nosteli tassuja masentuneen näköisenä ja mietin jo kääntyväni ympäri, mutta päästin sen juoksemaan vapaana ja tassujen nostelut loppuivat siihen.

Pakkanen kuitenkin kiristyy loppuviikkoa kohden. Huomenna luvataan Lahteen yli kahdenkympin pakkasia ja perjantaina jo yli kolmenkymmenen, joten täytyy keksiä aktivointia sisätiloihin. Ajattelin aloittaa uuden vuoden kunniaksi temppuhaasteen, 12 temppua 12 kuukaudessa. Saadaan vähän tekemistä Tianan kanssa!


1

Viime vuoden viimeiset

Blogin päivitys on ollut taas hävettävän vähäistä, siitäkin huolimatta että asiaa olisi ollut. Toivottavasti teillä oli ihana joulun aika ja räiskyvä uusivuosi!



0
« Older posts

© 2017 Iltateellä

Theme by Anders NorenUp ↑


Fatal error: Allowed memory size of 41943040 bytes exhausted (tried to allocate 3072 bytes) in /home/sateinen/public_html/blogi/wp-includes/Requests/Cookie.php on line 137